Minä en ollut siellä

Ladataan...
Onnenpäivä

Ystävänpäivänä vietettiin Lilyn 1-vuotissyntymäpäiviä. Minä en ollut siellä. En tutustunut muihin bloggaajiin enkä ahminut niitä leivonnaisia, joita kaikki nyt palstoillaan kilvan kehuvat.

Minä en myöskään ollut paikalla silloin, kun ystäväni täytti kolmekymmentä ja toinen neljäkymmentä. Enkä ollut paikalla, kun serkkuni pääsi ripille ja toisesta tuli ylioppilas. En ollut paikalla, kun perheeni kokoontui jättämään jäähyväiset mummoni sairasvuoteen äärelle, enkä ollut paikalla, kun vietettiin hänen hautajaisiaan. En ole tavannut ystävieni lapsia, jotka ovat syntyneet viime vuonna tai sitä edellisenä enkä osallistunut työpaikkani pikkujouluihin tai muihinkaan juhlallisuuksiin.

Olen useinmiten paikassa nimeltä Muualla tai Toisaalla.





Ja tiedoksi kaikille niille, jotka ensi kesänä menevät naimisiin, minä en ole paikalla. En myöskään ole paikalla tupaantuliaisissa, grillibileissä tai muissakaan kissanristiäisissä. En ole paikalla edes silloin, kun vanhempani täyttävät kuusikymmentä. Jos teistä kuka tahansa saa nyt sydänkohtauksen, minä en ole siellä, sillä minä olen täällä. Ettekä tekään ole paikalla, kun minä täytän kolmekymmentä.

Maailman toisella laidalla asumisessa on se huono puoli, että aika monet asiat tapahtuvat edelleen Suomessa, 16 tunnin ja 800 dollarin lentolipun päässä. Varsinkin, kun elämää on tällä pallonpuoliskolla takana vasta 2,5 vuotta, ovat ne tärkeimmät ja kiinteimmät ystävyyssuhteet edelleen Suomessa, puhumattakaan omasta perheestä. Toki tapahtumia riittää täälläkin ja ovathan ne jopa lisääntymään päin, mutta silti on aika usein sellainen olo, kuin jäisi jostain paitsi.

Joku tekoviisas tähän varmasti sanoisi, että mitäs läksit. Mielestäni kuitenkin se, että pelkää mitä kaikkea voi menettää, on huono syy olla lähtemättä. Mutta se, mitä kaikkea uutta voi löytää, on ihan kelpo syy lähteä. No, kuten isälläni on tapana sanoa, tuleehan näitä jouluja, syntymäpäiviä ja hautajaisia myöhemminkin.

 

 

Share

Kommentit

ninoh

Tuttu tunne viimeks kahen kotiin paluu noin 2300 e kun piti tulla nopsaan..Ja sitten huomaa sellasta asennetta ihmisiltä jotka aina hieman kateus aspektilla alkaa tiuskiin tai kuittaileen jos puhuu et joku asia ei sielä muualla ole hyvin..Ei sais sanoo mistään mitään kun ei vietä talvea lumella..Paras kommentti tuli yheltä kamulta kun puhuttiin suomen miinus puolista.Mulla ei mexicolaisena ollu mitään sanaa enään suomen politiikasta jne koska en asu suomessa hmm....hieman nauratti..

VierailijaMadde (Ei varmistettu)

Ja sitten voi käydä myös niin että koko elämä on ympäri maailmaa...ei siis ole koskaan tilaisuutta jossa kaikki parhaimmat ystävät olisivat koolla, koska jokainen mahdollisimman kaukana toisistaan. Silloin ei voi muuta kuin odottaa kiltisti sen kolme vuotta että näkisi parhaimman ystävänsä ja sen ajan elää virtuaalimaailmassa näiden ystävien kanssa..Pitää vain yrittää ottaa kyseisestä hetkestä siellä jossain muualla parhain mahdollinen irti ja tietää sydämessään että jossain siellä kaukana on ne parhaimmat ihmiset <3

Mamma
Mamman Sähkövatkain

Hyvin sanottu :) Itse en ole kovinkaan kaukana koskaan ollut, mutta aina ollut huono hetki ja voin monesti perustella esim. sukulaisten juhliin lähtemisen sillä, että "miksi minun pitää aina mennä sinne, kun suurin osa ei ole köynyt edes minun kodissani." Ehkä se on väärin, mutta joskus tuntuu siltä 

 

häkkilintu

Pystyn monella tapaa samaistumaan tähän tekstiin, vaikka muutinkin vain Pirkanmaalta Lappiin. En silti useimmiten ole paikalla, kun minulle tärkeille ihmisille tapahtuu jotain, oli sitten kyseessä positiivinen tai negatiivinen sattumus. En ollut paikalla kun veljeni täytti viisi, en ollut läsnä kun paras ystäväni piti syksyn parhaimmat bileet, en ollut siellä kun isäni oli viikon kipeänä putkeen, en voi jutella äidilleni kasvokkain kuin korkeintaan kerran kuussa, kukaan ei ollut luonani kun sairastin sikainfluenssan, kukaan ei ollut seurana kun joululoman välipäivinä tulin hetkeksi tänne tienaamaan muiden lomaillessa kotiseuduillaan. 

Kun kuukausi tienestit ovat sitä 500 euron luokkaa, niin 100 euron junaliput eivät ole mielessä joka päivä. Minä läksin, koska halusin opiskella juuri tätä alaa, enkä nolona tyttönä ymmärtänyt hakea taideteolliseen korkeakouluun.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Onneksi on Facebook! Sieltä voi sitten kateellisena katsoa kaikki viimeisimmät kuvat niistä tilaisuuksista, joissa ei itse voinut olla osallisena ;) Toki minä koen ja näen paljon täällä omilla reissuillani, joskus jopa sellaisia juttuja, jotka Suomessa asuessa olisivat varmasti jääneet iäksi kokematta. Mutta on silti epäreilua sanoa, etteikö minulla olisi oikeutta valittaa ja harmitella, kun en päässyt sinne ja tuonne, kun olin täällä. 

Onneksi ystävät ja sukulaiset ymmärtää, että kaikilla ei ole vara matkustella Suomeen ja takaisin kerran kuukaudessa, eikä välttämättä edes joka vuosi. Suomeen matkaaminen kun on täältä käsin kaukomatkailua eikä mitään naapuripitäjässä vierailua. Silti joskus kuulee sivukorvalla pientä narinaa  siitä, että miksette tule silloin ja tuolloin käymään ja kyllä pitäisi tulla. Silloin tekisi mieli sanoa, että maksaa aivan yhtä paljon heidän tulla käymään meillä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Pystyn samaistumaan täysillä, ja allekirjoitan joka sanan. Mm. veljen ylioppilasjuhlat jäi jo käymättä, ja kohta jää äidin kuuskymppiset ja siskon häät. Neljän hengen perheellä ei hypätä koneeseen tuosta vaan ja matkata maapallon toiselle puolelle, kun on koulut, työt yms. Puhumattakaan siitä kuinka kallista se on. Kirpaisee ja kipeästi, kun ei voi olla mukana läheisten tärkeissä hetkissä, mutta ei voi mitään. Tämä on ehkä se kovin hinta, jonka ulkomailla asumisesta joutuu maksamaan.

Kommentoi

Ladataan...