Minkä juhannuksen sinä muistat?

Ladataan...
Onnenpäivä

On taas se aika vuodesta, kun Facebook on täynnä juhannuksen toivotuksia, mökkikuvia, varoituksen sanoja veneestä pissaamisesta ja ohjeita juhannustaikojen oikeaoppiseen tekoon. Lehdet ovat yrittäneet ennustaa viikonlopun sääolosuhteita joulusta lähtien, ihmiset taistelevat kaupoissa viimeisistä grillihiilistä, tiet tukkeutuvat mökille matkaajista, kaupungit autioituvat, on lapsille sopivaa ja sopimatonta juhlintaa, teinit vaeltavat puistoihin kassit kilisten, pistetään grilli kuumaksi, rasva tirisee käristyvistä makkaroista ja keskikesän juhlan nesteytys varmistetaan vain hetkeä ennen kuin Alko sulkee ovensa. Tänä viikonloppuna syntyy monenlaisia muistoja - tai sitten ei.

 

Eräs sukulaiseni muisteli muutama päivä sitten Facebookissa niitä juhannuksia, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet erityisesti mieleen. Niitä lueskellessani ryhdyin itsekin kaivelemaan muistinystyröitäni ja muistelemaan yli kolmeakymmentä viettämääni keskikesän juhlaa. Aikani muutamaa jäljellä olevaa aivosolua pyöriteltyäni en muistanut lopulta montaakaan juhannusta. Onko se oikeasti ollut joka vuosi...?

 

Lapsuuden juhannukset ovat kai jääneet mieleeni parhaiten. Silloin ei ollut säällä väliä enkä muista, että koskaan olisi ollut kylmä tai kuuma. Aina oli hyvä, satoi tai paistoi. Grillasimme makkaraa pihan perällä, kävimme saunassa ja kylän juhannuskokolla. Parhaiten mieleeni on kuitenkin jäänyt isän ostama limpparikori täynnä keltaista ja punaista jaffaa. Vielä tänäkin päivänä juhannuksesta tulee ensimmäisenä mieleen Hartwallin sininen pullokori.

 

Sitten tuli teini-ikä eikä kukaan enää juonut juhannuksena limpparia, paitsi minä. Limsakorin vaihtuminen kavereiden käsissä kaljakoriksi oli kai itselleni se kohta, jolloin lakkasin viettämästä juhannusta. Juhannus oli vain yksi tekosyy muiden joukossa vetää pää täyteen. Kun maanantaisin luin lehdestä moniko tänä juhannuksena oli hukkunut, olin tyytyväinen vietettyäni juhannusta kotona vuokraleffoja katsellen. Itse asiassa muistan teini-iästä vain yhden juhannuksen, jolloin kävimme nopeasti kurkistamassa juhannuksenviettoa Helsingissä. Hilpeällä mielellä olleita ihmisiä katsellessa tunsin olevani väärässä paikassa ja yö oli tukahduttavan kuuma. Ajelimme leffavuokraamon kautta kotiin.

 

Aikuisiän juhannuksista muistan hädin tuskin edes sitä edellistä, niin tavallista viikonloppua ovat juhannukseni muistuttaneet. Viime vuoden juhannusta lukuunottamatta ei ole ollut mökkiä minne mennä eikä oikein lapsiakaan joille ostaa limpparikoria. Juhannuskokkoa en ole nähnyt vuosikausiin enkä grillimakkaran lisäksi edes tiedä mitä muuta juhannuksena tulisi perinteisesti syödä. Kaliforniaan muuton jälkeen juhannus katosi elämästäni kai lopullisesti, kun ei ole saunaa, ei ylimääräisiä vapaita eikä taikoihin tarvittavia kukkasia. Juhannuksen säätiedotuksiakaan ei tarvitse kynsiä pureskellen seurata, ymmärtänette ehkä miksi.

 

Minkälaisia muistoja teillä muilla on juhannuksesta? Entä poikkeaako teidän juhannus tavallisesta viikonlopusta millään tavalla?

 

Nyt yhdyn tähän toivotteluun itsekin, eli oikein hyvää, rauhallista ja omannäköistä juhannusta tai ihan vain tavallista viikonloppua jokaiselle! Minä ryhdyn nyt miettimään, että kuinka tästä juhannuksesta tulisi muistamisen arvoinen. Helpoiten se kai kävisi rypemällä alasti uima-altaassa kunnes naapurit soittavat poliisit taltuttamaan viuhahtajaa tai vaihtoehtoisesti sytyttämällä takapihalle juhannuskokon ja saada palomiehet paikalle silmänräpäyksessä. Eli poliisi vai palomies? Kumpaa muistella vanhana kiikkustuolissa?

 

Kuvituksena keskikesän meininkiä takapihalta.

Share

Kommentit

Kristiina30 (Ei varmistettu)

Aikalailla samoilla linjoilla mennään, viimeisimmät juhannusmuistot ovat itsellänikin lapsuudesta ja teini-iästä, jolloin juhannuksella vielä oli ehkä jonkinlainen merkitys ja sitä sitten juhlittiin enemmänkin. Nykyään näin kolmekymppisenä sinkkunaisena en vietä juhannusta sen kummemmin, vaan juhannukset toimittaa melko normaalin viikonlopun virkaa. Siinä kun muut ikätoverit raahaavat itsensä ja perheensä mökille, niin itse täysin vapaaehtoisesti vietän aikaa kotiaskareiden, rästitöiden ja leffojen parissa. En koe, että menetän mitään erityistä, jos jätän ne juhannusoluet juomatta ja makkarat paistamatta :) Muutenkin kaikenlainen pakkojuhlinta on vähän menettänyt hohtoaan näin kun vuosia on kertynyt lisää.

Juhannus ei ole ikinä ollut mulle mikään juttu, johtuen osittain varmaan siitä, etten tykkää saunomisesta enkä grillimakkarasta. Nytkin ollaan ihan vaan vietetty tavallista viikonloppua, eipä ainakaan harmita kun sataa ja on kylmä! 

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

Mie olen nyt vissiin toisen juhannuksen _ikinä_ kotona. Lapsuudessa mentiin aina mökille tai järvelle ja juhlittiin sitä juhannusta sillälailla. Teininä taas kilisi ne kalja- ja siideripussit muutamana vuonna, ja näistä ainakin yhden muistan olleen kunnon teinidraamajuhannus. Oman miehen kanssa ollaan niin ikään oltu mökillä, paitsi kerran kotona kun anopilla taisi olla 50-vuotisjuhlat juuri juhannuksen aikoihin. Ja parhaiten mielessä on se juhannus, kun hautasimme anopin ja juhlimme ensimmäisen hänen syntymäpäivänsä ilman häntä. Se oli kovin surullinen juhannus. Vaikka samalla sää oli kaunis ja tunnelma loppujen lopuksi aika lämmin.

Tulipa diippiä heti aamusta :D Mutta hyvää juhannusta sinne kauas! Me täällä Ivalossa lämmitellään leivinuunia ja minä neulon villasukkaa. Jossain vaiheessa päivää pitää ajaa puita alapihalta liiteriin ja onhan noita grilliherkkujakin kaappiin ostettu. Lapsi ilmoitti olevansa prinsessa joka katsoo telkkaria helmet kaulassa. Hurjaa menoa! :D

kolmikymppinen (Ei varmistettu)

Meillä juhannus on onneksi muutakin kuin keskaria ja grillimakkaraa. :) Paineita ei oteta, eikä suunnitelmia tehdä kuukausia aiemmin, mutta jos keli on hyvä (ja Suomessa se ei ihan joka juhannus sitä ole :D), niin ollaan ulkona, grillataan PALJON muutakin kuin makkaraa (eli siis kokkaillaan ihan ajan kanssa), pelataan pihapelejä, nautitaan auringosta...
Tämän vuoden juhannusaattona, siis eilen, lämpötila oli +3, vettä satoi ja puut oli vaakatasossa tuulen takia. Vietin siis juhannusaattoiltani villasukat jalassa tilkkupeiton alla, seurana koira, Fazerin punainen sekä Grey-Sloan Memorialin komeat miehet. ;)

Heikunkeikun

En unohda koskaan, ikinä juhannusta, jona veljeni nukkui pois. 15 vuotta sitten. Juhannus tuo mieleeni aina ihanan, rakkaan isoveljeni ja sen, että hän katselee meitä nyt jostakin muualta. Juhannus on outo juhla minulle. Nyt meillä on ystävä kylässä poikansa kanssa ja illalla menemme mökille grillaamaan ja saunomaan. Täällä on kylmä kuin Siperiassa! Lapset eivät tarkene olla ulkona. Ja itsella on jotenkin hankala olo... johtuneeko juhannuksen tuomasta kaipuusta vai pari viikkoa sitten laitetusta kierukasta. Mielestäni juhlapyhät ovat mielestäni turhia ja usein hankalaa aikaa. Tosin mahdollistavat joillekin onnekkaille tilaisuuden rentoutua ja levätä.

Heikunkeikun

ps: kauniita kuvia sinulla!

 

Aada K. (Ei varmistettu)

Hauska kuulla, että kaikki muutkaan eivät vietä juhannusta ihan "perinteisesti". Itse vietän juhannusta joka vuosi Keuruulla Juhannuskonfferenssissa. Parasta siellä ovat hienot tilaisuudet, hyvä ruoka, ystävät ja muut samanhenkiset ihmiset. Tänä vuonna oli niin kylmä, etten tarjennut nukkua autossa, vaan ajelin jo viime yönä kotiin.

sanniiii (Ei varmistettu)

Mä vietän nyt ensimmäistä juhannusta Suomessa kymmeneen vuoteen ja oli kyllä mahtavaa. Rakastan juhannusta ja olen yleensä ollut silloin ulkomailla koska koulu loppui vasta heinäkuussa, mutta nyt opiskelijana voi Suomeen tulla jo aikaisemmin. Viimeksi kun Suomessa juhlin juhannusta olin vieläihan lapsi ja oli ihanaa kokea ihkaensimmäinen city-juhannukseni (lapsena kun asuttiin maalla niin ne kokot, tanssit yms oli aikalailla must :D). Jollain tavalla ärsyttää kun ihmiset valittavat "pakkopyhistä" joita on pakko juhlia, koska eihän sitä kukaan määrää miten juhlitaan - ei minua haittaa jos joku haluaa viettää sen hölmöilemällä kokon luona, koska mielestäni ihan yht hyvin telkkarin katselu herkkujen kanssa voi olla juhlimista, tärkeintä että ihmiset osaisivat nauttia vapaista ja hetkeksi hengähtää ! Eilinen sujui neljän erittäin hyvän ystävä kanssa parvekkeella, kaikki meistä ensimmäistä kertaa viettämässä juhannusta Suomessa pitkään aikaan. Mukana uskomaton määrä ruokaa ja boolia ja suomi-musiikkia, joka ulkosuomalaisille kyllä kelpaa ja mulle jäi kyllä ihan mahtavat muistot :)

Anna-Maija (Ei varmistettu)

Lapsuuden juhannukset, läpi yön valvominen mökillä koko suvun kesken, juhannuskokko jokirannassa ja Aku Ankka-limppari!

Finski (Ei varmistettu)

Se Juhannus kun oltiin serkun mokilla Savossa ja paasin ekaa kertaa tansseihin. Ehka oli 12 tai 13 vuotias. Serkkuni oli vuotta vanhempi ja suuren maailman tyyliin piti meikkia,osasi tupakoida ja vaikka mita.Saatiin yksilta vanhuksilta maistaa kotitekoista pirtua ihan vahasen ja oltiin olevinaan ainakin ihan humalassa siita monta paivaa! Tansseihin kaveltiin ja siella oli ihanaa!! Takaisin mokille ja liityttiin vanhusten seuraan juhannukokkoa ihailemaan ja kuunneltiin kesayota aamun tunneille asti.

P (Ei varmistettu)

Olen viettänyt juhannukseni pääsääntöisesti mökillä; oli sitten kyseessä lapsuuden juhannukset vanhempien kanssa, teini-iän juhannukset kaveriporukassa, varhaisaikuisuuden juhannukset muiden pariskuntien kanssa tai nykyiset juhannukset milloin milläkin porukalla. Teen työni virka-aikaan ja pidän kesäloman yleensä vasta elokuussa, joten minulle juhannus tarkoittaa tavallista pidempää viikonloppua perjantaivapaineen ja tämän vuoksi ikäänkuin pientä hengähdystä työelämästä pidempää lomaa odotellessa. Juhannukseeni kuuluu hyvä ruoka, saunasiideri ja viini ruuan kanssa. Ehkä olen ikävän perinteinen, mutta pitempi viikonloppu teki tehtävänsä tänäkin vuonna ja olo on levännyt ja mieli virkeä. :)

annemi

Itselle juhannus on taas vuoden yksi kohokohdista, muistan lapsuuden juhannukset ja muutamaa teini-iän juhannusta lukuunottamatta kaikki juhannukset, aina on tehty jotain mukavaa josta on jäänyt kivat muistot. Muista juhlapyhistä en sitten niin piittaakkaan :)

Pinkkiss (Ei varmistettu) http://www.pinkkiksenreissut.blogspot.com

Mä oon viettänyt kaikki juhannukset yhtä poikkeuksta lukuunottamatta perheen kesken mökillä saaressa. Koko perhe koolla (vaikka meillä se on iso, 4 sisarusta, joista kahdella jo 3 täysi-ikäistä lasta puolisoineen, osalla jo omia lapsiakin) mutta silti aina vain kaikki tulevat paikalle, jos ei koko juhannukseksi niin ainakin osaksi aikaa.
Juhannukseen kuuluu myös meidän perheen olympialaiset, lajit on milloin mitäkin, hassuja kisailuja sekä yksilöinä että joukkueittain.

Juhannussaunassa on enemmän tunnelmaa kuin muissa saunomisissa, ja on ihanaa kun on valoisaa yölläkin.

Monen monta hyvää muistoa on juhannuksesta, vaikka ne aika pitkälti samaa kaavaa on noudattaneetkin. Enkä kyllä jatkossakaan halua viettää juhannusta missään muualla.

Corde

Juhannus on jo takanapäin mutta olen miettinyt paljon omia juhannuksiani, varsinkin kun tänä juhannuksena olin vain töissä ja sairastin ruokamyrkytyksen :(

Mun juhannus on mun muisti kuvissani aina vietetty ilman vanhempiani mummun kanssa pappani synnyin kodissa keskisuomessa keiteleellä olevassa saaressa. Saareen pääsi lautallakin, mutta yleensä mentiin veneellä ja voi sitä odotuksen määrää kun siinä järvellä mentiin kohti saarta! Sieltä sitten mökki autolla josta oli otettu etupenkki pois ajeltiin "mökille".

Talossa ei ollut sähköjä ja sateisina päivinä tai syksyllä valoa saatiin kaasulampuista. Ruoka tehtiin puuhellalla tai grillissä ja syötiin hyvällä säällä tukeista tehdyn pöydän päällä. Jokaisella oli vuoronperään tiskivuoro joka tarkoitti kerttisten tuleen heittämistä :) Isompana tyttönä mun tehtävä oli paistella lettuja tuvassa ja niitä syötiin kaipolan paperilta, eli upm-tehtaalta tuodulta paperilta.

Juhannus on mulle puuceetä ja kielojen hakua metsästä jonka pystyn edelleen näkemään silmissäni. Joskus haettiin lähteeltä vettä isommalla porukalla. Sauna vuorot ja illalla rantaan meno kokolle jossa munkki-maijan munkkeja jotka piti syödä nuolasematta niin sai papalta rahan.

Samaa juhannusta olen viettänyt vielä parikymppisenäkin muutaman juoman kera, mutta koska en ole koskaan ollut kovin hurja juomaan niin lähinnä menty pelaillessa aliasta tms ja juteltua sukulaisten tai heidän mukana olevien kavereiden kanssa.

Espanjasta suomeen muutto muutti kaiken. En ole 2006 vuoden jälkeen käynyt saaressa vaan ollut aina töissä. Paistanut muurikka lettuja näkövammaisille ja koittanut samalla olla lasten kanssa. Ja kyllä mulle juhannus on edelleen se mikä vietetään siellä saaressa ja mielelläni veisin lapsenikin sinne kunhan vain saisi aikaiseksi ajella 3h suuntaansa.

Mutta ne kielot ja tosiaan jaffa tekee juhannuksen :)

 

 

Kommentoi

Ladataan...