Mitä sanoisit teini-minällesi?

Ladataan...
Onnenpäivä

Kun tuossa eilen tulin paasanneeksi teineille solariumin käytöstä, tuli mieleeni, että voisinpa paasata yhdestä jos toisesta asiasta myös vanhalle teini-minälleni. Mitä minä sille sinimustatukkaiselle teini-pölvästille sitten sanoisin?

Oli niin tai näin, oli teinillä silti asiat usein väärinpäin.



Unohda ne pirun ulkonäköpaineet

Kuten aikaisemminkin olen kirjoittanut, kuvittelin teininä olevani lihava. Tämän ajatuksen myötä putosin kuiluun, jossa räpiköin kuin ruma ankanpoikanen monta vuotta. Ajattelin aina siihen saakka, kunnes löysin ensimmäisen poikaystäväni, etten varmasti kelpaisi kenellekään. Ja sitten kun oli poikaystävä, minä ajattelin, että en varmasti ole tarpeeksi nätti. Oli niin tai näin, aina peilikuvassa oli jotakin väärinpäin. Tuo ensimmäinen poikaystävä sanoi erotessamme, että hanki itsetunto. Aika viisaita sanoja 15-vuotiaalta ja vaikken niitä silloin niin tajunnutkaan, näin myöhemmin muistelen sanoja suurella lämmöllä. Oikeasti, ei hän ollut niin kiinnostunut ulkonäöstäni tai reisisläskeistäni, hän halusi vain, että olisin kulkenut pää pystyssä ja lopettanut sen ainaisen valittamisen.

Lopeta se synkistely

Vaikka teini-ikäni ei ollut mitenkään erityisen vaikea, kuului siihen silti oma jaksonsa, jolloin kuvittelin kaiken olevan niin hirveän vaikeaa, synkkää ja murheellista. Näytin kurjaa naamaa, piirtelin mustia möykkyjä koepapereiden kulmaan, tein lävistyksiä kämmeniin ja toivoin, että saisin edes vähän huomiota, kun on niin vaikeaa. Paskat minulla mitään vaikeaa ollut. Oli ruokaa, perhe ja kaksikin kotia. Olihan se totta, että elämä tarjoili toisinaan sitä rumaa puoltaan, mutta sellaista se vain on, totu siihen. Anna ilkeiden sanojen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, päästä murheista irti, anna anteeksi ja nauti siitä elämästä! Turhanpäiväisellä synkistelyllä saatu huomio ei ole mitään kunnioitusta, se on sääliä ja säälittävää.

 

Monta asiaa sinä teini-minä teit oikein ja hyvin, mutta jossain olisit voinut petrata niin olisit saanut elämästä enemmän irti. No, ei se mitään. Minä hoitelen niitä asioita täällä nykyhetkessä vahingosta viisastuneena.

Mitä ohjeita sinä antaisit teini-minällesi? Ja ne teinit, jotka ovat kuulolla, ottakaapa opiksi vanhojen ja kokeneiden neuvoista.

 

 

Share

Kommentit

Vieraileva Hessu (Ei varmistettu)

"Jäähallin ulkopuolella ei ole elämää, se vain näyttää siltä.
Ihmiset, jotka eivät rakasta sinua ehdoitta, eivät ole heidän ehtojensa täyttämisen arvoisia.
Anna muiden auttaa, kerro mikä on vialla. Ihmiset haluavat auttaa, mutta eivät osaa lukea ajatuksia."
Ja mikä tärkeintä antaisin itselleni ison ison halin ja kertoisin, että kaikki järjestyy ja unelmista tulee totta.

Aliena (Ei varmistettu)

- Tuon saman: Hanki itsetunto. Ja siihen päälle, että kun sen on hankkinut, niin vieraidenkin ihmisten seurasta nauttii paljon enemmän ja heihin on helpompi tutustua.
- Opettele saksaa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Lopeta kulmakarvojen nyppiminen, heti. Lopeta se näppylöiden puristelu ja räpellys. Älä blondaa sitä tukkaa kotona... laita pidempi paita päälle ja ole joskus hiljaa. ;)

JohannaKoo (Ei varmistettu) http://ekojohanna.blogspot.com

Oli fiksu 15-vee se sun poikakaveri ja niin oikeassa. Itse samoisin, että ei haittaa vaikka olet huono koulussa, etkä pääse jatko-opintoihin. Voit silti menestyä elämässä ja opiskella myöhemmin. Mulle kaikki aina päivitteli, kuinka numeroita pitäs nostaa....olin tosi huono koulussa. Joskus oli niin surkea fiilis siitä et sisko sai hyvät ja mä huonot numerot. Jälkeenpäin on huomannut et sen ikäisillä koulujutuilla ei olekaan niin suurta vaikutusta :)
Mustakin tuli ihan hyvä, vaikka teininä olin villi ja huono koulussa ;)

Ameriikan Raitilla

Hienoja ajatuksia:D Ei kannata verrata itseaan toisiin. Usko kun aiti sanoo etta "Kylla se aurinko paistaa sinne risukasaankin" se voi paistaa sinne kirkkaammin kuin koskaan olisit uskonut! Paa pystyyn ja eteenpain vain! Kysy tyhmia kysymyksia... tama patee minuun vielakin: en turhia kysele vaikka joskus kannatais!! 

BellaQ
BellaQ

Onni kyllä näkyy ulospäin mutta, se ei tule ulkoisista asioista. Menestys ja ulkoiset asiat eivät tuo onnea. Kaikkea ei tarvitse omistaa nyt heti tai ollenkaan. Kun jaksaa odottaa kyllä ne tärket asiat kohdalle sattuu. "Onni löytyy arjesta."

Kapinoi! Ole hankala! Ole vanhempiesi kanssa eriä mieltä! Älä ole niin kiltti!

Neuvoni voivat tuntua oudoilta mutta todella oleellisia ellei halua kokea vaikeaa murrosikää 25 vuoden hujakoilla ja kuulla, että se on ihan normaalia koska kaikkien on pakko käydä se läpi jossain vaiheessa. Ellei teininä niin sitten 20, 30 tai pahimmillaan vaikka 50 vuotiaana.

NiinaK (Ei varmistettu)

Samoilla linjoilla olen kuin NinaMaria: kapina ja "vaikeudet" kuuluvat asiaan ja tekevät vain hyvää.
Myös minä synkistelin "turhaan". Kaikki oli ihanasti, mutta mun mielestä elämä oli yhtä alakuloa ja olin niin läski ja hirveä (vaikka olin urheilullinen, kympinoppilas ja mulla oli kivoja kavereitakin).

Itsetuntonnon vahvistaminen on tärkeää itse kullekin, mutta itse olen iloinen, että olen saanut oivaltaa elämän erikoisuudet ja valoisat puolet ihan itse.Kaikkien on vaan kahlattava läpi se teini-ikä.

Ai niin, jos jotain voisin sanoa teini-Niinalle, tässä voisi kuitenkin olla pari juttua:
- vähempikin määrä valkoista (!) puuteria riittää
- älä laita puolta pulloa hiuslakkaa lyhyisiin hiuksiin, sillä kampaus näyttää jo nyt kasalta muovihaarukoita.

What else is there?

Oon nyt täyttämässä 22 , ei siis ole niin pitkää aikaa teini-iästä, mutta sanoisin näin:

- Ota muut ihmiset huomioon äläkä ajattele vaan itseäsi ja omaa hyvinvointiasi.

- Älä syytä muita "ongelmistasi"

- Älä värjää luonnostaan vaaleita hiuksiasi tummiksi, ei vaan sovi tälläselle punapigmenttiselle ihmiselle :D

Oon kyllä niin onnellinen että oon nyt tän ikäinen enkä esim 16!

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei kuule olis ihan asiaan liittymätön kysymys, oon tässä miettinyt että käytätkö sä minkälaista palautusjuomaa kuntosalitreenin jälkeen?

Riittääkö sulle heraproteiini vai laitatko sekaan vielä maltoa? Vai onko sulla kenties joku valmis palkkari käytössä? Ja tietysti perustelut valintaasi kiinnostaisi.

Kiitos jos viitsit valaista :)

- Henriikka

Parsa_a

Nyt yli 30 vuotiaana voisin teiniminälleni sanoa; hyvin vedit, opit kantapään kautta, kapinoit loistavasti, ehkä vähempikin olisi riittänyt. Kaiken summana olet tänä päivänä hieno ihminen, tulos olisi eri jos valinnat olisi ollut toisia nuorempana.

Vierailija (Ei varmistettu)

Käytä aina, myös talvisin, bikineitä.
Matkusta ja muuta ulkomaille, jos mahdollista.
Opiskele kieliä, voit ruveta kieltenopettajaksi. Niillä on 3 kk lomaa.
Tulee muitakin miehiä, odota vaan!

Hanna W.
Pöytälaatikko

Jos ajattelet vähemmän, mitä muut ihmiset sinusta ajattelevat, he todennäköisesti arvostavat sinua enemmän.

Et ole mitenkään menetetty tapaus, vaikka sinulla ei vielä 16 ikävuoteen mennessä ole ollut yhtään oikeaa poikaystävää.

Tuhoa se kreppirauta.

Tuulee tuulee

Niitä kieliä kannattaa lukea vähän pitkäjänteisemmin nyt kun se on vielä suht helppoa. Alavatsan vilkkuminen näyttää harvoin hyvältä, käytä pidempiä paitoja. On olemassa myös kivaa liikuntaa, usko pois, vaikka se ei sun vika ookaan ettet oo sellaiseen vielä törmännyt. Muuten aika hyvin vedetty, anna mennä vaan!

Nina Enroth

Ainakin käskisin teini-Ninan lakata jäkittämästä. Siis hartioita. Tässä postaus.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Hyviä vinkkejä :D Minäkin voisin kehottaa teini-minääni opiskelemaan sitä englantia pikkuisen ahkerammin... saattaisi olla myöhemmin hyötyä (huokaus). Ja jos ylläpitäisin tuon käsilläseisonnan jalon taidon ;)

 

Henriikka, Saara kirjoitti juuri kattavan postauksen palautusjuomista, lue se! :)

Kommentoi

Ladataan...