Olinpa ääliö, eli paljasta toimistomokasi!

Onnenpäivä

Jostain syystä aamun juoksuharjoitusta tehdessäni muistui mieleeni nolo sattumus vuosien takaa. Ja koska mikään ei ole niin hauskaa, kuin nolous joka on sattunut jollekin toiselle, ajattelin jakaa sen kanssanne.

 

Elettiin 2000-luvun ensimetrejä. Olin juuri aloittanut unelmieni kesätyön koulusta valmistumisen jälkeen ja olin paitsi tohkeissani, myös armottoman pihalla jotakuinkin kaikesta. Kun sähköpostini sitten eräänä aamuna lakkasi yllättäen toimimasta, olin ymmälläni. Olin normaalisti melko hyvä tietokoneiden kanssa, mutta nyt en keksinyt mikä oli vialla. Tuskanhiki pukkasi pintaan, sillä odotin asiakkaalta materiaaleja kiireiseen työtehtävään ja halusin nopeudellani tehdä vaikutuksen pomooni, jotta minulle syksyn tullen aukeaisi myös jatkopesti. Niin tartuin puhelimeen ja soitin palveluntarjoajan tukihenkilölle ja annoin hänelle vaihtoehtoisen sähköpostiosoitteeni, jonka kautta asian puiminen jatkui. 

Kävimme asetuksia läpi kohta kohdalta, tarkastin piuhat eikä vikaa vain löytynyt. Aloin todenteolla tuskastua, kuten myös tukihenkilö, jonka viestien sävy alkoi muuttua selvästi tympääntyneeksi. Kun asia ei selvinnyt vielä iltapäivään mennessäkään, sain häneltä lopulta viestin, jossa hän kylmäkiskoisesti ilmoitti:
"En löydä asialle minkäänlaista järjellistä selitystä, vika on sun päässä". Olin haljeta kiukusta. Vai minun päässäni! Vastasin hänelle: "Päässäni voi olla paljonkin vikaa, mutta harvoin se on sähköpostin kulkuun vaikuttanut ja toisekseen, jos etsin apua pääongelmiini, otan yhteyttä mielenterveystoimistoon. Nyt haluaisin kuitenkin apua tämän sähköpostiongelman kanssa"

Viestiliikenteessä oli hetken hiljaista, kunnes varasähköpostiini kilahti vaisu viesti: "Anteeksi vain, mutta tarkoitin kyllä teidän pään yhteyksiä, en sitä päätä, joka on hartioittesi välissä". Ei jessus, että tunsin itseni idiootiksi! En ensimmäistä, enkä viimeistä kertaa, mutta kuitenkin. En kehdannut olla palveluntarjoajan tukihenkilöön enää missään yhteydessä tuon tapauksen jälkeen. En edes vuosia myöhemmin, vaikka edelleen työskentelin samassa firmassa ja ongelmia nettiyhteyden ja sähköpostin kanssa tuli ja meni.

 

Mikä on sinun pahin toimistomokasi?

 

Ja niin muuten, se vika. Se oli korjaantunut mystisesti itsekseen seuraavaan aamuun mennessä. Ehkä se vika oli sittenkin tukihenkilön päässä. Siis siinä, joka on hartioitten välissä.

 

 

Share

Kommentit

annakarin
Anna Karin

Hahaha, voi ei! Naseva vastaus väärinymmärrettyyn asiaan on aina noloa. Siltä nokkeluudelta jotenkin ihmeellisesti häviää pohja.

Mulla ei ole mitään käryä toimistohommista, mutta mun äidille on sattunut pari mokaa.. Ensimmäisessä työpaikassaan hänen oli käsketty lähettää asiakkaalle kirjeitse käyntikortti ja äiti oli lähettänytkin asiakkaalle kaikki käyntikortit, mitä toimistolta löytyi. Niitä oli ollut aika pino. Äly hoi, älä jätä... Toisella kerralla, kokeneempana työntekijänä, hän oli maksanut laskun väärälle tilille: kun pankkiin oli ilmoitettu virheestä, oli pankki ilmoittanut rahojen kadonneen samantien kun ne olivat tilille putkahtaneet. Tilinhaltijan nimi oli jotain tyyliin Leif Lindeman..

annakarin
Anna Karin

Hahaha, voi ei! Naseva vastaus väärinymmärrettyyn asiaan on aina noloa. Siltä nokkeluudelta jotenkin ihmeellisesti häviää pohja.

Mulla ei ole mitään käryä toimistohommista, mutta mun äidille on sattunut pari mokaa.. Ensimmäisessä työpaikassaan hänen oli käsketty lähettää asiakkaalle kirjeitse käyntikortti ja äiti oli lähettänytkin asiakkaalle kaikki käyntikortit, mitä toimistolta löytyi. Niitä oli ollut aika pino. Äly hoi, älä jätä... Toisella kerralla, kokeneempana työntekijänä, hän oli maksanut laskun väärälle tilille: kun pankkiin oli ilmoitettu virheestä, oli pankki ilmoittanut rahojen kadonneen samantien kun ne olivat tilille putkahtaneet. Tilinhaltijan nimi oli jotain tyyliin Leif Lindeman..

annakarin
Anna Karin

Onneksi mä en ole toimistossa töissä - lisäisin sielläkin varmaan yli-innostuneena kaiken kahdesti..

A. Sinivaara
Onnenpäivä

:D

Ja vielä toisen kerran, äidille :D

MariSun (Ei varmistettu)

Asiakaspalvelutyössäni sanoin kiitos noin tuhat kertaa päivässä. Kerran menin aulasta tskahuoneessen henkilökorttitulostimelle ja sen sylkäistyään tulostamani kortin, sanoin kovaan ääneen ystävällisesti ja iloisesti "Kiitos" haha, kukaan ei kuullut mutta tietenkin kerroin siitä heti työkaverille, joka vastasi: "kaikkea ei kannata aina kertoa". Höh, tosikot..

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Argh, tosikko työpaikalla on kyllä aina paha. Itse asiassa paljon pahempi, kuin puhua tulostimelle.

honeychile

Heh, mitähän se tosikko olis sanonut mun lääkärikaverille, jonka piti soittaa potilaalle labravastauksia. Ei kuitenkaan saanut tyyppiä kiinni ja asia piti hoitaa ennen lomalle jääntiä, joten jätti vastaajaan viestin. Sanelu-ja muiden paperitöiden lomassa jätetty viesti puhelinvastaajaan kuului "Laboratoriotuloksenne ovat kunnossa pilkku varatkaa syksylle kontrolliaika piste hyvää kesänjatkoa huutomerkki" :D 

Enne

Tämä ei liity varsinaisesti toimistomaailmaan, mutta työelämään kylläkin. 

Olin aikoinaan töissä valokuvausliikkeessä. Kerran sisään asteli englantia puhuva henkilö, joka halusi itsestään otettavan passikuvat. Asia selvä, hoituu. Asettelin valoja ja välineitä ja lopulta pyysin henkilöä istumaan kuvaustuoliin kauniilla "You can shit here..." kehoituksella. Voi jessus sitä häpeän määrää!

Toisella kertaa esittelin tyytyväisenä (englanniksi) pariskunnalle kameraa, jonka LSD-näyttöä kehuin erityisen laadukkaaksi... (tarkoituksena oli siis tietenkin puhua LCD-näytöstä.)

Sittemmin olenkin kiinnittänyt tarkempaa huomiota omaan puhuttuun englannin kieleen ja ääntämiseeni :D

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Arvaa vaan sattuuko mulle vastaavanlaisia kielikömmähdyksiä ihan tämän tästä :D

is (Ei varmistettu)

Moi!

Löysin blogisi jonkin aikaa sitten ja olen selaillut (lue: lukenut tarkkaan) postauksesi alusta asti.. Oli tarkoitus lukea vain muutama, mutta eteen tuli koko ajan hauskoja juttuja, joten en malttanut lopettaa! :D Kirjoitat hyvin ja juttusi ovat todella mielenkiintoisia. Jään ehdottomasti seuraamaan blogiasi! :)

Kaikkea hyvää teille!

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Ai kun ihana kuulla, kiitos! Toivottavasti joku laatu pysyy yllä jatkossakin ;)

Silloin kun vielä tein töitä toimistossa (nykyään teen töitä kotoa käsin) niin sattui tämmöinen: saavuin aamulla töihin ja yritin laittaa läppäriä telakkaan kiinni mutta se ei mennytkään. Ängin ja ängin mutta ei läppäri vain sujahtanut millään paikoilleen. Tarkistin omasta mielestäni kaiken ja päätin että telakka on rikki. Soitin firman it-tukeen ja avulias hemmo saapuikin pian paikalle, laittoi telakan lukituksen pois päältä ja sanoi kokeile nyt. Kyllä hävetti kun olin omasta mielestäni ainakin pariin eri otteeseen tarkistanut ettei lukitus ole päällä... Pointsit it-hemmolle joka ei edes hymyillyt vaikka taatusti sisäisesti (ja jälkeenpäin) tapaus naurattikin. :)

Tee (Ei varmistettu)

Mulle kävi muutoin samalla tavalla, netin ongelmaa etsittiin mikrotuen kanssa pitkään ja hartaasti, mies selitti tarkkaan kaikkia vimpstaakeja, mitä windowsista piti klikkailla, kerkesin jo hermostua, että tajuan koneista kyllä riittävästi että osaan tarkistaa perusasetukset. Siinä sitä sitten sumplittiin, kunnes huomasin, että nettijohto ei ollutkaan kunnolla kiinni. "Nyt lähti toimimaan, asetukset meni kohdilleen, kiitos sulle, moimoi!" Ja äkkiä luuri kiinni.

kao kao
Kao Kao

Tää ei ole ihan mun moka, vaikka mun niskaan se kaatuikin:

Edellisessä työpaikassani sain uuden näytön, mutta sen johto ei pysynyt siinä kiinni, vaan jouduin välillä monta kertaa päivässäkin laittamaan johdon takaisin paikoilleen. En saanut johdosta sähköiskua, mutta jotain sieltä virtasi näppeihini, jonka jälkeen minulle tuli koko loppupäivän kestävä suriseva päänsärky, mikä ei lähtenyt buranallakaan pois. No, tähän kyllästyneenä lassosin IT-kundin käytävältä ja komensin katsomaan näyttöäni ja kuritonta johtoa. Tyyppi katseli johtoa, sanoi että nyt se on ainakin kunnolla kiinni ja että aiemmin se ei ilmeisesti ole ollut ja totesi hymyillen, ettei näytöstä voi saada sähköiskuja, ei edes minipieniä. Minä koetin inttää vastaan ja selittää millainen päänsärky johdon kanssa taistelusta tuli, kun harkkarimme, 50 + tätskä päätti kiekaista "K halusi selvästikin vain nuoren miehen tänne toimistoon ja keksi tuollaisen ongelman" siinä sitten punoitettiin minä ja minua 10-vuotta nuorempi IT-tyyppi. Pojan kadottua tuli pidettyä pieni infohetki harkkarille siitä, että minua ahdistaa ihan tavattomasti tuollainen naittaminen työpaikalla ja varsinkin kun kohde on todella nuori ja joutuu auttamaan minua usein ongelmissani.. Ja että toimistoetikettiin kuuluu antaa työrauha kaikille. Ei kyllä ollut tuon nolauksen jälkeen kiva jatkaa harkkarin perehdyttämistä..

Mutta olen mä kyllä itekin soittanut ko. IT-kundille ja ihmetellyt, miksei printteri toimi. Perinteiseen "onkohan johto seinässä?" kyselyyn vastasin tuhahtaen ett on ja tarkistettuani asian tungin johdon vähin äänin seinään, sanoin printterin heränneen itekseensä henkiin ja lopetin nopeasti puhelun :D

poppis

Eräässä kesäduunissani hotellissa pomoni oli äärimmäisen iloinen, kun yöpoke soitti neljältä (ja luonnollisesti herätti pomomme) ilmoittaakseen, ettei saa yöajoa käyntiin. Pomo kehoitti painamaan enteriä. Kolmisen varttia myöhemmin sai toisen puhelun juuri nukahdettuaan: "Hei se auttoi!"

nuu81 (Ei varmistettu)

Aloittaessani jo yli kymmenen vuotta sitten edellisessä töpaikassani jäi ensimmäinen työpäivä mieleen. Olin kahvilla uuden esimieheni kanssa ja juttelimme kevyistä aiheista. En muista tarkalleen mitä silloinen esimieheni sanoi, mutta vastasin hänelle (olevinaan vitsikkäänä), että "eihän se haittaa. Kaikkea voi kokeilla paitsi omaa äitiään ja kansantansseja". Tuli kahvihuoneessa hiirenhiljaista ja esimieheni siihen tokaisemaan, että no jaa olenhan harrastanut kansantansseja jo 25 vuotta.... Eipä ole hävettänyt hetkeen noin suuresti. Onneksi esimiehen huumorikin riitti tähän ja nauroimme ensimmäiselle päivälleni vielä vuosienkin päätä. Taisin tehdä lähtemättömän vaikutuksen :D

Kommentoi