Omalla nimellä, omilla kasvoilla

Ladataan...
Onnenpäivä

Moni aloitteleva bloggaaja varmasti miettii, haluaako tulla tunnistetuksi. Kirjoittaako omalla nimellä vai nimimerkillä, näyttääkö kasvonsa vai ei? Itselleni valinta oli aloittaessani melko selvä. Omalla nimellä, omilla kasvoilla ja selkä suorana seisten omien tekstien takana.

Minä. Ihan itse.

 

Miksi sitten näin?

Olen lopen kyllästynyt siihen, että ihmisellä tulisi olla monta minää. Pitäisi olla omat persoonansa niin töissä, kotona, puolisona, lomalla, harrastuksissa, autonratissa ja vielä blogissakin. Ei kiitos. Olen karsinut elämästäni kaikki tietoiset sivupersoonat pois enkä tee poikkeusta blogissanikaan. Tämän takia voisinkin kuvitella, että lukijoille välittyy melko totuudenmukainen kuva itsestäni mitä pidempään blogini elää.

Toisekseen omalla nimellä kirjoittaminen pitää kielen sopivasti kurissa. En siis kirjoittaisi mitään, mitä en voisi sanoa kasvotustenkin. Toisinaan on tapetilla ollut niitä vaikeita ja hyvin henkilökohtaisiakin asioita, kuten vaikkapa väkivalta ja silikonirinnat ja mielestäni kumpikin aiheista on ollut sellainen, että ne ovat vaatineet taakseen kasvot, ihan oikean ihmisen. Uskonkin, että antamalla kasvonsa tekstinsä tueksi, voi saada lukijaansa syvemmän yhteyden.



Mutta nythän kaikki löytää tänne! Mitä jos ne lukee tätä töissäkin?

Ilmeisesti aika monikin työkavereista käy blogiani lukemassa, mukaan lukien esimieheni. Nyt kun en pääse vaihtamaan informaatiota toimiston kahvihuoneeseen, on hyvä, että kuulumisiani ja ajatuksiani voi seurailla täältä (että terkkuja vaan töihin, kiva kun käytte lukemassa). Niin myös osa ystävistä ja sukulaisista, perheenjäsenet ja jopa aviomies, käyvät silloin tällöin kurkkaamassa onko blogini päivittynyt.

Samalla tavalla kaikki muutkin tiedonnälkäiset löytävät tänne nimeäni googlettamalla ja hyvä niin. Eipähän voi kukaan tulla sanomaan, että on kaivanut netin syövereistä salaisia kirjoituksiani ja tulee nyt käyttämään niitä minua vastaan kaikin mahdollisin keinoin.



Eli ne ikävätkin ihmiset löytävät nyt sinut ja voivat seurata tekemisiäsi?

Tällainen asiahan häiritsee bloggaajaa juuri niin paljon, kuin sen antaa häiritä. Eli ei juurikaan. Miksi antaisin merkityksettömien ihmisten vaikuttaa tekemisiini? Mutta tiedän kyllä, että ne pahansuovat ihmisetkin täällä vierailevat (terveisiä mm. sinne Salon suuntaan). Asiahan on kuitenkin niin, että jos ainoa syy halveksimansa ihmisen blogi-kirjoitusten päivittäiselle lukemiselle on se, että on jotain kauhisteltavaa kahvipöydässä, on lukijassa jotain vialla, ei kirjoittajassa. Miksi ihmiset ylipäätään lukevat jotain sellaista, joka saa V-käyrän nousuun, ja vielä tietoisesti? Yhtä järkevää, kuin työntää tikkuja varpaankynnen alle ja potkia seinään.



Entäs ne ilkeät kommentit, nehän ovat nyt henkilökohtaisia?

Negatiivisia kommentteja ei vielä ole tullut kovin montaa ja ne vähätkin mitä on tullut, on mennyt toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ehkä minua harmittaisi enemmän, jos joku vastaantulija kadulla sanoisi jotain ilkeää, mutta nimettömän ihmisen kommentteja internetissä ei vaan voi ottaa kovin henkilökohtaisesti, tai edes vakavasti. Tietysti sitä aina toivoisi, että ne negatiivisia kommentteja kirjoittelevat henkilöt käyttäisivät aikaansa johonkin järkevämpään, mutta jokainen käyttäkööt näppäimistöään parhaalla katsomallaan tavalla.



Mistä sitten et täällä blogissa kirjoittaisi?

En kirjoittele blogissani muista ihmisistä, ainakaan nimillä, ellei siihen ole jotain todella hyvää syytä. Olen kai sen verran itsekäs, että haluan tahrata vain oman maineeni. Mieheni tosin on joskus kuvissa vilahtanut, mutta muuten olen antanut hänen olla rauhassa. Itseäni olen välillä turhankin huono sensuroimaan ja monesti niille kaikkein henkilökohtaisimmillekin aiheille avautuu se oma hetkensa ja paikkansa.

Tähän mennessä ei vielä kukaan ole tullut sanomaan, että olisit voinut tuon jättää kirjoittamatta. Ja toisaalta, ainoastaan äitini, isäni ja mieheni mielipiteillä on niin paljon painoarvoa, että heillä olisi oikeus edes puuttua blogini sisältöön.



Entä jos joku tunnistaa kadulla?

Täällä pallon toisella puolella asuessa ei taida olla pelkoa, että joku tunnistaisi. Niitä lukijoita, joita en jo entuudestaan tunne, kun ei täällä kovin montaa ole. Tietysti Suomi-visiiteillä joku teoriassa saattaisi huomatakin, että tuo on nyt se, mutta miksi se minua haittaisi? Rohkeasti vaan nykäisemään hihasta jos niin käy!

 

 

Mitä mieltä te lukijat olette, onko merkitystä, että bloggaaja esiintyy omilla kasvoillaan ja on tunnistettavissa? Vai meneekö viesti yhtä hyvin perille ilman nimiä ja kasvojakin?

 

 

Share

Kommentit

JohannaKoo (Ei varmistettu) http://ekojohanna.blogspot.com

Wautsi! Sä oot kyllä aivan mahtava! Itseasiassa olen täysin samoilla linjoilla sun kanssa ja kuten tiedätkin bloggaan itsekin itsenä, persoonallani ja tunnistettavasti. Olen mikä olen ;) On varmasti ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta halua sitä tehdä. Mä tykkään lukea avointa ja rehtiä blogia ja sun on sellanen <3 Terkkuja! Mä lähden venytteleen :)

HelloAochi

Itse ajattelin juuri kirjoittaa samasta aiheesta!! Sukulaiseni ovat nimittäin kammoksineet sitä, että laitan blogiini meistä kuvia eli Hui hirvitys joku saattaisi tunnistaa meidät leikkipuistossa!! Nojoo, ei haittaa, sen kun tunnistavat, korkeintaan saadaan pari kaveria lisää. Ilmeisesti varsinkin vähän vanhemmat ihmiset ajattelevat, että meillä on heti rosvot ja raiskaajat ovella kun näin julkisesti elämääni ruodin - eihän minulla edes ole kuin kuutisenkymmentä lukijaa! Joista tuskin kukaan haluaa mun sossurahoja käydä rosvoamassa :p 

Toisin kuin sinä, tarhaan kyllä omani lisäksi myös Kainin maineen, iik sori K.

Blogisi on ihana! Juuri noin pitääkin kirjoittaa, itsevarmasti ja avoimesti! 

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Ai niin ne stalkkerit! Jos joku päätyy meille kotiovelle asti, tarjoan kahvit.

Mä kirjotan salanimellä, koska palstan aihe on mikä on, mutta silti mut on oikeassa elämässä tunnistettu Nannaksi :D

Mahdoton Nainen

Itse kirjoitan nimimerkillä ja väitän että blogistani löytyvän kuvan perusteellakaan minua ei kovin helposti tunnista jos kadulla tulen vastaan (jos tunnistaa niin sitten tunnistaa, ei siinä mitään). Pohdin silloin kun kirjauduin Lilyyn että haluanko esiintyä omalla nimelläni ja naamallani, periaatteessa olisin voinut ja voisin vieläkin. Kuitenkin koin oman oloni vapaammaksi kirjoittaa ihan mitä tahansa jos blogini ei löydy nimelläni ensimmäisenä Googlesta. Olen aiemmin pitänyt blogia toisaalla ihan omalla nimelläni ja joku loukkaantui ja tuli sanomista jostakin mitä olin kirjoittanut (vaikken kenestäkään muusta nimellä kirjoittanutkaan). Kasvottomuuden valinta Lilyssä johtui siis paitsi itseni myös mahdollisesti muiden jutuissani esiintyvien suojelemisesta. Koin että omalla nimellä kirjoittaessani saattaisin joutua sensuroimaan itseäni lähinnä juuri läheisteni osalta, sillä vaikka en nimillä kirjoittaisikaan saattaisivat ihmiset silti olla identifioitavissa.

Toinen syy on oikeastaan se, että oma palstani oli minulle alkuun (ja jossain määrin vieläkin) paikka jossa halusin herätellä kauan kadoksissa ollutta kirjoittamisen intoani. En koe että minulla on "sivupersoonaa" mutta en koe myöskään tarpeelliseksi kytkeä Lilyn palstaani kaikkeen muuhun mitä minusta on netissä löydettävissä. Haluan että on minun hallinnassani mitä palstani lukijat minusta saavat tietää, ja toisaalta minua ei haittaa se ettei palstani ole kaikkien Facebook-kavereideni tiedossa. Voi olla että jossain vaiheessa paljastan naamani, mutta omalla koko nimelläni tulen tuskin koskaan esiintymään.

Pineapplehead

Riippuu ihan blogin aiheesta, että tarvitseeko sitä lärviä sinne taustalle vai ei. Oma valintani on jättää naamataulu pimentoon, koska A) olen oikeasti täysin mitäänsanomattoman väritön tavis, B) kirjoitusteni aiheet ovat välillä todella henkilökohtaisia, kipeitä ja tulisivat lähipiirilleni täytenä yllätyksenä, jopa shokkina, ja C) en etsi blogilleni laajaa lukijakuntaa, vaan kirjoitan lähinnä itselleni (tosin en pistä pahakseni, jos joku muukin kirjoituksistani pitää tai saa jotain irti) (ja kai blogia eli julkista päiväkirjaa saa pitää ihan itselleenkin, vai?...).

Voisin kyllä tulevaisuudessa harkita kirjoittavani blogia rajatummasta aihepiiristä ihan omalla nimellä ja omilla kasvoilla, mutta nyt sellaiselle ei ole tarvetta. Itse ainakin luen blogeja laidasta laitaan, eivätkä kirjoittajan kasvot ole lainkaan merkitykselliset. Minulle tärkeämpää on blogin sisältö, tekstien aiheet ja kirjoittamisen taso/tyyli, eikä se kuka kirjoittaa. Peukut kuitenkin kaikille teille, jotka rohkeasti tuotte itsenne esiin (sillä rohkeutta se vaatii). :)

tiiti
ite puin

En mä kyllä koe, etten seisoisi omien tekstieni takana, vaikken omalla nimelläni sitä teekään, tai etten olisi niistä vastuussa :D Mulla nimimerkki on oikeastaan historiallinen kysymys, oon blogannut tuolla lapsuuden lempinimellä jostain vuodesta 2007 lähtien (jolloin taas oli tyylinä kaikilla blogata nimimerkillä ja kuvista blurrattiin kasvot pois, jos niitä omia kuvia ylipäätään oli), enkä ole nähnyt sitä syytä muuttaakaan. Mulla ei kyllä myöskään ole juurikaan tarkoitus viestiä mitään erityistä (paitsi kekseliäitä uusia kirosanoja, ehkä), eikä mun blogilla ole millään tavalla tarkoituksena antaa kuvaa mun koko kokopersoonasta, enkä edes usko että se olisi kovin kiinnostava aihe.

Mun mielestä omien kuviensa laittamista nettiin pitäisi kyllä aina miettiä, se nimimerkki ei minusta suojaa juurikaan. Ja ne tutut ja tuttujen tutut ja vihamiehet ja puolitutut kyllä löytävät sen blogin (lisäksi todennäköisesti ärsytät useita uusia ihmisiä blogillasi :D), jos sitä julkisesti pitää.

Se miltä se nimimerkki yleensä suojaa, on se, että pelkän nimen perusteella googlettavat (ilmeisenä esimerkkinä vaikka työnantajat, jotka saavat pelkän cv:n, joille olet tosiaan se pelkkä nimi ja google-haku) eivät ihan heti ohjaudu blogisivulle. Se riippuu paljon ammatista ja blogista, onko sen näkyminen noin etu vai haitta, minusta kannattaa kuitenkin tuokin pohtia.

Aika paljonhan tuota nimimerkillä bloggaamista ohjaa myös nämä bloggausjärjestelmät, niissä kysytään usein nimimerkkiä ei nimeä. Tuokin taitaa juontaa juurensa ajalta, jolloin nimimerkki oli yhtä kuin käyttäjätunnus, eli sen piti olla sekä yksilöivä, että enintään 8 merkkiä pitkä. Monillehan myös se internet-lempinimi on sellainen, joka yksilöi enemmän kuin se Heikki Virtanen.

Nina Enroth

Mä olen kanssa sitä mieltä, että on ihan tapaus- tai blogikohtaista, haluaako tai kannattaako se oma nimi ja nassu tuoda esille. 

Tähän postaukseen liittyen - musta on hassua, että jotkut kuvittelevat tietävänsä mun elämästä ja ajatuksista kaiken, kun lukee mun blogia ja on Facebook-kaveri. Kuitenkin pidän jonkun rajan siinä, mistä bloggaan tai FB:ssä avaudun. Puhelut muun muassa äidin kanssa on monesti aika yksipuolisia, kun hän luulee jo tietävänsä kaiken, mitä mulle kuuluu. "Niin joo, sä oot taas urheillu ja syöny niitä smoothieita. Joojoo." :D

Perho Kerttunen
Kasvihormoni

Minun aiheeni - puutarha - on sellainen, että voisin vallan mainiosti blogata omalla nimelläni. Kasvothan tuossa kaikkia tuijottavatkin. Kuitenkin minuun kytkeytyy kolme muuta henkilöä, jotka asuvat tätä samaa puutarhaa, ja heidän yksityiselämänsä vuoksi on hyvä, että meidän nimeä googlattaessa ei heti löydy, mitä se perheen pikkuemäntä harrastaa. Saattaisi mennä uskottavuus väärässä paikassa :) Ei siis minun, minulla tuskin on sellaista elämää, jossa se haittaisi, mutta niillä muilla saattaa olla.

Toinen hankaluus tulee siinä vaiheessa, kun kirjautuu blogialustalle. Lilyssä kolme ensimmäistä nimivaihtoehtoani oli varattuja, vasta tämä oli vapaa. Kukapa muu tässä maailman ajassa olisikaan Perho Kerttunen? Mennään siis sillä!

Vierailija (Ei varmistettu)

Sun ajatukset ja jutut on kyllä niin lähellä omaa arvomaailmaa että huhhuh.
Oot ollu jo pitkään esikuvana, kiitos! Oikea piristys lukea sun blogia. :)

Nimimerkki ja kasvottomuus saattaa tosiaan olla syynä se että ns. Siviiliammatissa voi törmätä arvaamattomia ihmisiin, joista ei tiedä mitä alkavat touhuamaan. Poliisi, vanginvartija, julkisessa liikenteessä työskentelivät ym. Ainakin näillä esimerkin ammattiryhmillä on arkipäivää kaikenlaiset venkoilut ja uhkailut, suurin osa puutaheinää mutta otettava kuitenkin huomioon ja vakavasti. Koskaan ei tiedä, niin valitettavaa kun se onkin.

Olen kuullut omalla työpaikallani joidenkin työntekijöiden saaneen harmia esimiehensä taholta jopa Naamarissa kirjoittamistaan kommenteista. Vaikka se kertookin esimiesten tasosta niin tuo hyvä esimerkki miten netin julkaisut voivat vaikuttaa. Aivan normaali ja argumentoitu mielipiteen julkaisu voidaan kääntää hyvinkin elämää hankaloittavaksi julkaisijaa kohtaa, vaikka mielipiteen ilmaisu pitäisi olla jokaiselle vapaata kunhan ei mennä henkilökohtaisuuksiin. Ihmisiä analysoidaan nykyään netistä löytyvän historian perusteella ja jokin aivan viaton kirjoitus tai julkaisu  voi tuon analyysin heittää aivan poskelleen. Kaksinais moralismiin välillä törmää aika usein.

FFFifi
Fitness Führer

Mä olen kyllä ihan sama persoona joka paikassa, mutta silti olen täällä anonyymina. Toisaalta jos ihan hirveästi kiinnostaa, niin henkilöllisyyteni ei ole mitenkään vaikeasti selvitettävissä, en ole sitä erityisesti piilotellut. Lähinnä päädyin anonyymiyteen siksi, että en halua olla hirveästi esillä, ja jotenkin selvästi tunnistettavilla kasvoilla tai koko nimellä tuntuisin olevan enemmän. Kun oikeastaan haluan vain jutustella täällä :)

Lisäksi jos nimeni on esillä, niin hyvin helpolla tietää, kuka on puolisoni ja ketkä ovat lapsiani, ja pitkälti muunkin suvun. Joten vaikka tuo nyt on ehkä hiukan hätävarjelun liioittelua, pyrin silti mahdollistamaan heidän yksityisyytensä. Omat kuvani ovat nykyään sellaisia, että niistä saattaakin tunnistaa jos tarkkaan katsoo, mutta lasten kuvat pyrin jatkossakin pitämään sellaisina, että niissä voisi olla kuka tahansa pallero.

Sen sijaan tuo työnantaja-asia ei vaikuta, nimenomaan siksi että koen olevani täällä ihan sama tyyppi kuin livenäkin. Eli jos mielipiteeni/kirjoitustyylini/jokin ei työnantajalle sovi, niin en sovi kyllä heidän työntekijäkseen sitten muutenkaan.

Muiden anonyymiys ei haittaa minua yhtään, eikä kyllä täysi julkisuuskaan. Paitsi silloin, jos ihminen paljastaa tyyliin kaiken, eikä ymmärrä että se voi olla haitallista tai jopa vaarallista.

Sinänsä hassu tämä oma linjaus, että olen kyllä esiintynyt kuvissani bikineissä, mutta en ole näyttänyt kasvojani suoraan ja kokonaan :D

Katie
Aika kypsä äidiksi

Olen ihan samaa mieltä ainakin Mahdottoman Naisen, Pineappleheadin ja FFFifin kanssa: jos joku mut Lontoon tai Helsingin kaduilla tunnistaisi Katieksi, ei se maailmaa kaada, mutta tunnen voivani kirjoittaa vapaammin, kun pärstää ja nimeä ei ole yläpalkissa. En silti ajattele, ettenkö seisoisi sataprosenttisesti kirjoitusteni takana. Haluan myös suojella läheisteni yksityisyyttä, kun en ole kerran heidän lupaansa erityisesti blogiini pyytänyt.

Mahdoton ajatus ei ole, että tulisin jossain vaiheessa kaapista ulos ja näyttäisin naamani ja/tai tulevan lapseni naaman, mutta siihen pitäisi kyllä saada puolisonkin suostumus ja toistaiseksi Mies on  halunnut pysyä blogista poissa.

Polly Biscuit / Sunshine Recorder (Ei varmistettu) http://thesunshinerecorder.blogspot.com/

Mun nimettömyys liittyy suoraan työhön. Koska aloittelen täällä jenkkilässä uraa uudelleen aivan alusta ja olen freelanceri, en halua, että uusi potentiaalinen työnantaja löytää ensimmäiseksi blogini minut googlettaessaan. En usko, että kukaan pitäisi blogin pitämistä mitenkään työkykyä huonontavana asiana, mutta kuitenkin mieluummin pidän nimeni ainakin tällä hetkellä kytköksissä työasioihin, kun en vielä tunne ns. alan toimijoita henkilökohtaisesti.

Blogini ei kuitenkaan ole mikään salaisuus ja olen sitä suomeksi facebookissa ihan omalla nimelläni mainostanutkin. Kasvojen näyttäminen ei olisi mulle mikään ongelma, mutta ei vaan jotenkin kiinnosta... enkä ole sitä pahemmin pohtinutkaan. Miksipä ei, mutta kun mua ei vaan yhtään kiinnosta kuvata itseäni. Ymmärrän toki, että lukijoita saattaisi kiinnostaa (kyllähän mustakin on mukavaa nähdä kirjoittajan naama), joten ehkä vielä pakotan itseni kameran eteen.

Ameriikan Raitilla

Jos asuisin Suomessa en taatusti edes kirjoittaisi tanne mitaan.. tai ainakin miettisin joka sanan tarkemmin..sama juttu FB'n kanssa. Pitkan vonkauksen jalkeen siskoni sai puhuttua minut naamakirjaan.. nyt siella ei enaa nay ketaan niita joita varten sinne alunperin menin.. nyt lahinna taman USA-lahipiirin kanssa pidetaan yhteytta sita kautta.. Minulla oli harkinnan jalkeen naama kehissa vahan aikaa (pari paivaa?).. sitten vaihdoin kuvan vahan suttuisemempaan kuvaan mutta jotenkin vaistosin etta parempi ottaa pois.. mulla on ollut useampi  live stalkkeri Suomessa ja on kaynyt tosielamassa ihan pelottavaksi kun keskella yota puun takana  ja tuijotetaan ikkunasta sisaan tai vaanitaan bussipysakillani koska tulen baarista kotiin yms.. Lisaksi olen TODELLA privaatti. Mietin VUOSIA alanko edes kirjoittamaan blogia.. taitaa olla muutava avattu tili siella taalla jonne en koskaan uskaltautunut kirjoittamaaan. Sanoinkin juuri miehelleni etta tama on halvempi juttu kuin terapia;D  Ehka "terapian" edetessa olen omalla naamalla (nimella en, vaikkei Suomessa kukaan ei-toivottu pitais mun nimea tietaa??? vaikka nykyaanhan on niin helppo loytaa kuka tahansa jos haluaa). On minut tunnistettu muista yhtyksista Helsingin lentokentalla USA:aan palatessani.. ihan nimelta tultiin kasipaivaa sanomaan ja kotikulmilani halaillaan -mika on aina kiva juttu!!! Tama tuntuu juuri silta ahdistavalta julkisuudelta mita en todellakaan halua!! Kirjoitukseni ovat aitoja ja niin minua.. kirjoitan mita sattuu ja mista aiheesta sattuu.. kunhan tassa alkuun paasen;D

Ameriikan Raitilla

Jos asuisin Suomessa en taatusti edes kirjoittaisi tanne mitaan.. tai ainakin miettisin joka sanan tarkemmin..sama juttu FB'n kanssa. Pitkan vonkauksen jalkeen siskoni sai puhuttua minut naamakirjaan.. nyt siella ei enaa nay ketaan niita joita varten sinne alunperin menin.. nyt lahinna taman USA-lahipiirin kanssa pidetaan yhteytta sita kautta.. Minulla oli harkinnan jalkeen naama kehissa vahan aikaa (pari paivaa?).. sitten vaihdoin kuvan vahan suttuisemempaan kuvaan mutta jotenkin vaistosin etta parempi ottaa pois.. mulla on ollut useampi  live stalkkeri Suomessa ja on kaynyt tosielamassa ihan pelottavaksi kun keskella yota puun takana  ja tuijotetaan ikkunasta sisaan tai vaanitaan bussipysakillani koska tulen baarista kotiin yms.. Lisaksi olen TODELLA privaatti. Mietin VUOSIA alanko edes kirjoittamaan blogia.. taitaa olla muutava avattu tili siella taalla jonne en koskaan uskaltautunut kirjoittamaaan. Sanoinkin juuri miehelleni etta tama on halvempi juttu kuin terapia;D  Ehka "terapian" edetessa olen omalla naamalla (nimella en, vaikkei Suomessa kukaan ei-toivottu pitais mun nimea tietaa??? vaikka nykyaanhan on niin helppo loytaa kuka tahansa jos haluaa). On minut tunnistettu muista yhtyksista Helsingin lentokentalla USA:aan palatessani.. ihan nimelta tultiin kasipaivaa sanomaan ja kotikulmilani halaillaan -mika on aina kiva juttu!!! Tama tuntuu juuri silta ahdistavalta julkisuudelta mita en todellakaan halua!! Kirjoitukseni ovat aitoja ja niin minua.. kirjoitan mita sattuu ja mista aiheesta sattuu.. kunhan tassa alkuun paasen;D

Vierailija, Piia (Ei varmistettu)

Heips! Sulla on ihan huisin mahtava blogi. Löysin tänne noin viikko sitten ja olen sen jälkeen vieraillut täällä lähes päivittäin. Itse luen pääasiassa fitnekseen liittyviä blogeja, joten näissä kaikki onkin omilla kasvoillaan. Oi, minäkin haluaisin niin kovasti blogata, mutta oon niin huono kirjottamaan ja kameran edessä en viihdy yhtään. Terveisiä itä-Suomesta :) täällä on aikasta raikas keli, pakkasta -15 astetta...

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Ohhoh, onpas tänne syntynyt keskustelua :) vastaan nyt näin yleisesti...

ymmärrän tosi hyvin, ettei kaikki halua kirjoittaa blogia tunnistettavasti. Juurikin kun tuon työpaikan, tai mahdollisen tulevan työpaikan, suhtautuminen pitää toisilla aloilla ottaa huomioon. Itse olen onneksi sillä alalla, jolla todennäköisesti kaikki rönsyilevä luova hulluus katsotaan hyväksi. Ehkä.

En tiedä onko itselläni pehmentänyt laskua tunnistettavasti kirjoittamiseen se, että asun ulkomailla. Nyt kun asiaa mietin, niin olisin varmaan toiminut aivan samoin, vaikka asuisin Suomessa. Minä nyt vaan olen niin avoin ja... No, olen lanseerannut uuden termin: ääliörehellinen. Tarkoittaen sitä kirjaimellisesti.

Ehkä se olisi vähän hullua jos treenivideoistani puuttuisi pää. Joten ehkä se on yksi tämän blogin teemoistakin, joka kasvojen paljastamiseen pakottaa :) Ja niin vielä, voi tosiaan nimettömänäkin seistä sanojensa takana eikä se nimettömyys uskottavuutta heikennä. Toisinaan minuakin on ihan tosi syvältä koskettaneet sellaisten henkilöiden blogit, joiden henkilöllisyydestä ei ole mitään vihiä :)

Kivaa sunnuntaita kaikille ja kiva kun liityitte mukaan uudet lukijat :) koitan huomenna työstää jotain pientä tervetulotoivotusta kaikille uusille tuttavuuksille!

Perhe Koossa

Itse kirjoitan vauvablogiani nimettömänä ja kasvottomana muutamasta eri syystä. Pääsyy on lapseni digitaalinen jalanjälki. En halua laittaa verkkoon tunnistettavia kuvia lapsestani, koska hän ei saa itse päättää asiasta. Haluan blogini olevan eräänlainen päiväkirja ja rakkaudenosoitus lapselleni, mutta se ei ole sitä, jos hän myöhemmin kiroaa äitiään asiasta. En tiedä, haluaako tuo ihminen myöhemmin, että olen avannut hänen lapsuutensa blogissa kaikille niin, että hän on tekstistä ja kuvista tunnistettavissa.

Toinen syy on tietynlaisen yksityisyyden varjeleminen. Mieheni on erityisesti sitä mieltä, että hän ei halua perhe-elämämme kuulumisten olevan verkossa kuvineen päivineen kaikkien puolituttujen ihmeteltävänä. Ja minun täytyy kunnioittaa myös mieheni mielipidettä.

Lisäksi me molemmat olemme huolissamme siitä, mihin kuvat päätyvät. Nettipoliisien mukaan blogien vauvakuvia päätyy lapsipornosaiteille paljonkin. Ajatuskin tästä on niin kammottava, ettemme halua laittaa tyttäremme kasvokuvia julkiseen jakoon.

Se, että joku tuttavamme tunnistaisi meidät, ei haittaa minua lainkaan. Se olisi itse asiassa vain kiva. Blogini kautta ihmiset voivat seurata kuulumisiamme.

Siitä huolimatta, että kirjoitan nimettömänä, olen teksteissä oma itseni. Kirjoitan vain asioista, joista voisin kirjoittaa kasvoillankin ja teksteistäni saa hyvinkin kuvan siitä, millainen olen.

Kainaloinen kana

Minä tunnustaudun kyllä kanssa tuollaiseksi ääliörehelliseksi :D Aluksi ajatuksenani oli pitää blogia ihan omalla naamallani, koska itse tykkään siitä, että teksti ja kirjoittaja saa kasvot. Alkuperäinen profiilikuvani olikin ihan oikea kuva itsestäni, mutta tämä taannoinen julkisuusräjähdys sai minut vähän varovaiseksi.

Tajusin, että on ihmisiä, jotka kaikesta huolimatta voivat loukkaantua teksteistäni, enkä toivo mitään negatiivista julkisuutta (tai no, julkisuutta ylipäätään). Sinänsä on kauhean sääli, että joutuu miettimään, mitä kirjoittaa.  Niin kovin mieluusti olisin vain oma itseni. Toki potilastiedot ovat selkeästi sellainen asia, joiden levittäminen ei tulisi mieleenkään, mutta omien ajatusten sensurointi harmittaa. Kaveri- ja tuttavapiirissä henkilöllisyyteni on kyllä ihan yleisesti tiedosaa, ja hyvä niin.

Sen verran vainoharhainen tosin olen, että en halunnut blogia Googlen alaiseksi Blogspottiin, vaan laitoin sen mieluummin tänne, missä blogiini ei voi mikään masiina yhdistää yhteystietojani, hakuhistoriaani ja katsomiani Youtube-videoita.

Kommentoi

Ladataan...