Onnellisesti napit vastakkain

Onnenpäivä

Olen viime viikkoina toiminut olkapäänä ystävälleni, joka käy läpi eroaan ja siihen johtaneita syitä. Kun taas eilen istuimme kahvilan terassilla, kertoi hän mustien aurinkolasiensa takaa ylitsepääsemättömistä ongelmista ja riidoista, siitä kuinka toinen heistä halusi muuttaa yhteen ja perustaa perheen ja kuinka toinen ei sitoutumiskammoisuuttaan uskaltanut vapauttaa mentaalista käsijarruaan. Hetken hiljaisuuden jälkeen ystäväni kysyi riidelläänkö meillä. Ai että riidelläänkö! Hän ei ollut uskoa korviaan, kun vastasin myöntävästi. Mutta kun te vaikutatte niin onnellisilta!

Asia tuli todistettua vielä samana päivänä. Toisin kuin ystävälläni, ei meidän perheessä tunteiden kuumentamiseen tarvita oikeasti vakavia erimielisyyksiä. Riitelylle optimaalisen stressitilan vallitessa, voi ilmiriidan laukaista kommentti hitaasta valmistautumisesta asioille lähtiessä sekä huomautus ajotaidoista ja kaistavalinnoista. Ja näin siirryimme silmänräpäyksessä rauhallisesta automatkasta suoraan taistelutantereelle, jossa käytiin yksityiskohtaisesti läpi kummankin osapuolen huonoimmat puolet sanan säilää ja vyön alle iskemistä säästelemättä. Pian olimme taas tutussa tilanteessa, jossa toinen uhkaa Suomeen muuttamisella ja toinen tarjoutuu ostamaan lentoliput vaikka jo tänään. Vain muutamaa tuntia myöhemmin, oli sotakirves jo unohtunut johonkin, myrsky laantunut ja pikkulintujen liverrys korvannut ilmassa sinkoilevat ärräpäät.

Niin, kyllä meillä riidellään, mutta ei se sitä tarkoita, että me emme onnellisia olisi. Sehän se vasta hieno tunne onkin, kun tajuat riidan jälkeen kuinka mahtava se paukapäinen puolisosi onkaan, kun kaikista ärsyttävistä piirteistään huolimatta häntä ei voi olla rakastamatta.

Mahtaako lopulta sellaisia superpariskuntia olla olemassakaan, jotka eivät koskaan riitelisi tai keskustelisi näkemyseroista keskivertoa kovemmalla äänenvoimakkuudella? En usko. Kun kaksi ihmistä elää yhdessä, on pakko jossain vaiheessa tulla eteen se tilanne, jossa on aivan pakko haistattaa kumppanille kukkanen. Eri asia on, että päädytäänkö yhteentörmäyksen jälkeen takaisin samalla aaltopituudelle vai ei. Se erottaa onnellisen parisuhteen onnettomasta, ei riitojen määrä.

 

 

Share

Kommentit

Noinhan se juurikin on! Taistelutanner ja toisen ylitsepääsemätön ärsyttävyys laantuu huomaamatta :) Riidat, oli ne sitten pieniä tai suuria mun mielestä kuuluu parisuhteeseen. Ja siitäkin tietää että rakkautta on vaikka kuinka tulisi eripuraa voi nukkumaan viimeistään mennä hyvillä mielin. Muutamat unettomat yöt viettäneenä, jopa minä nöyrryn rikkoakseni mykkäkoulun viimeistään sänkyyn mentäessä :D 

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Sitä nuorempana ajatteli, että kun parisuhde on hyvä, niin ei riidellä laisinkaan. Nyt myöhemmällä iällä ajattelen paremminkin, että ellei pariskunta koskaan riitele, on jotain pahasti vialla - tai ainakin maton alla julmettu kasa kätkettyjä tunteita.

huopis
Merennoita

Mä oon ajatellu kans aina että eihän hyvissä parisuhteissa kuulu riidellä laisinkaan ja on se kumma kun ei mun parisuhteet koskaa toimi, ku aina pitää ruveta riitelemään kaikesta - siis minun lähinnä.

Nyt olen tajunnut (tässä 28-veenä), että hyvä parisuhde vaatii sittenkin työtä ja joo, myös niitä riitoja. Tai no, ei ehkä vaadi niitä, mutta ei ne sitä rakkautta mihinkään muuta. Ton tajuaminen on ollu niin MINDBLOWING mulle. :D Ja on aivan ihanaa, että kirjoitit nyt säkin tällaisen tekstin! On oikeesti aivan tajuttoman helpottavaa kuulla, että niin onnellinen pariskunta kuin mitä tekin vaikutatte olevan, riitelee ihan tyhmistä asioista ja että riidat menee oikeesti tohon pisteeseen että ollaan pakkaamassa kamoja! Hullua, miten onnelliseksi voi ihminen tulla toisten riidoista. x) Thih.

Aridith

Hyvä kirjoitus! Me ei riidelty ensimmäiseen vuoteen kertaakaan, joten oli outoa, kun ensimmäisiä kertoja otettiin yhteen. Vielä ei olla otettu sillä "haista sinä hollaändksi p*ska mä lähen suomeen kun ei tollasta pilviveikkoa kestä kukaan!"-tasolla, mutta kyllä se puhdistaa ilmaa kun välillä keskustellaan mielipiteistämme hyvin kovaan ääneen ja kulttuurit kolahtaa yhteen niin, että kipinät lentää. Outoa kyllä ensimmäisen ison riidan jälkeen meidän suhde tuntui jopa vahvistuneen.

Tuo myös tietynlaista turvallisuuden tunnetta, että toi jätkä ei häivykkään tuosta vaikka vähän ilmaisen miltä musta nyt tuntuu ja vaikka ilmaisin sen ärsytyksen vähän kärkkäämmin. Ne ällönihanat hetketkin saa enemmän pohjaa kun tietää millainen toinen on tulistuessaan :D.

Mun pahimmat parisuhteet on kaatuneet ei riitelyn vaan sen puuttumisen takia... Tai tuskin se on ollut se pääsyy mutta vähintään seuraus. Itse oon niissä suhteissa jotenkin pelännyt sen toisen lähtemistä niin paljon, etten ole uskaltanut riidellä. Se, että uskaltaa riidellä ja haistattaa toiselle kunnolla kertoo minusta jonkinasteisesta luottamuksesta. Luottamuksesta siihen, että se toinen ei lähde vaikka käskisin sen lähteä. Mutta nuo riitelyn aiheet, ihan samat kuin meillä. Ja erikoisinta on, että niistä samoista jutuista taistellaan uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. 

Eerika
Bättre liv

Niin se vaan on, että sen oman rakkaan kanssa voi näyttää ne huonoimmatkin puolensa ihan rauhassa ja antaa kiukunpuuskien tulla ulos asti. Itse tosin toivon parempaa riitelemisen taitoa meille, sillä on aika raskasta ja loukkaavaa joutua liian usein riidassa mainitsemallesi tasolle :"..jossa käytiin yksityiskohtaisesti läpi kummankin osapuolen huonoimmat puolet sanan säilää ja vyön alle iskemistä säästelemättä." Mielestäni silloin tietää osaavansa riidellä kun pystyy jättämään vyön alle iskemiset ja syytökset pois pelistä ja keskittyy toisen kuuntelemiseen sekä siihen miksi tämä asia juuri minua nyt niin ärsyttää! Sitä odotellessa pysytään onnellisesti yhdessä riidoista huolimatta :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Yksi ulkosuomalainen täällä kanssa, hei. Hyvinkin tutulta kuulostaa nuo "Muutan Suomeen! - Tervemenoa!" -riidat! (Vähän vähemmän nykyään kuin ennen häitä tosin.) Ja kyllä, on se vaan ihanaa että se super-ärsyttävä tyyppi on just mun puoliso eikä kenenkään muun. :D Toisaalta joskus se puolisoparka pelästyy että "kauheeta, ei hei please enää ikinä riidellä näin", kun ei ole omassa perheessään tottunut siihen että se toiselle haistattelu ja ärräpäät on siinä tilanteessa ihan okei kun eihän sitä kumpikaan oikeasti tarkoita. Me ollaan koitettu sopia jonkinlaisista "riitelysäännöistä", ja niissä yritetään pitäytyä. Esim. että ei sanota "jätän sut, jos... / jos et..." mutta on ok sanoa "F*** you" tms. On auttanut vähän edes kontrolloimaan mitä suustaan päästää riitatilanteessa, ettei sitten niin paljon ole selittelemistä ja anteeksipyydettävää kun ollaan taas kavereita. :)

Tuossa edellisessä kommentissa mainittu "riitelysäännöt" kuulostaa minusta kokeilemisen arvoiselta. Meillä usein riidat menee siihen, että uhataan jättää toinen ja lähteä kun taas toinen suunnilleen pakkaa tavaroita valmiiksi. Muistan eräänkin kerran jolloin olin pakannut suutuspäissäni puolisoni kassin ja kun hän ovella oli "lähdössä" hain sen kassin takaisin ja kiukuttelin että "et oo lähössä mihinkään". Tosin olin silloin raskaana, joten on hyvä syyttää hormoneja oli syy sitten niissä tai ei. :D Jotenkin kummasti meillä kyllä aiheuttaa suurempaa myrskyä toisen haistattaminen kuin lähtemisen uhkailu. Välillä kyllä kieltämättä pelottaa, että entäs jos vaikka kuinka luottaa siihen, ettei toinen ennenkään ole lähtenyt riidan takia niin jonain päivänä lähtisi.. Mutta olen aivan vakuuttunut siitä, että juuri riidat syventävät suhdetta. Kaikkea on koettu ja kaikesta on selvitty, joten pakkohan sen on vahvistaa :) 

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Minulla on itse asiassa itselläni jotain kirjoittamattomia riitelysääntöjä. Kuten, että koskaan ei saa mennä vihaisena nukkumaan. Sinänsä se sääntö on ollut välillä vähän tyhmä, kun väsyneenä viimeisillä järjenrippeillä on yrittänyt väkipakolla selvitellä asioita. Ei ole ollut ihan kerran tai kaksi, kun se on vain pahentanut asiaa. Mutta silti. Vihaisena on paha käydä nukkumaan Tai oikeastaan vielä pahempi on herätä aamulla siihen, että asiat on edelleen hullusti.

Itse yritän aina viimeiseen asti vältellä sanomasta pahasti. Myönnetään, että se on joskus vaikeaa, minua kun on siunattu melko nopealla tilannetajulla ja kyvyllä näpäyttää silmänräpäyksessä takaisin vähintään samalla mitalla. Yleensä siis koitan hillitä itseni, olla sanomatta sitä mitä kieli on jo suussa muodostamassa. Ja jos sitten suutuspäissäni lipsautan suustani sen sammakon niin ei se yleensä ole ainakaan auttanut asiaa, mitä nyt itsekseni hetken aikaa ylpeilen, että olinpas nokkela. Mutta kyllä meidän perheessä on varmasti sanottu jo kaikki mahdollinen, ainakin remontin aikana. 

Onneksi kumpikin meistä tietää (kai!), että kun uhkaillaan Suomeen lähdöllä, se on enemmän sellaista... no, lapsellista kiukuttelua joka naurattaa enemmän kuin huolettaa, loppujen lopuksi. Joskus tuohon asteeseen päästessä alkaa itseäni melkein naurattamaan, kun tajuan käyttäytyväni kuin mikäkin uhmaikäinen.

kuu (Ei varmistettu)

Hei,
kylläpä on niitäkin pareja, jotka eivät koskaan riitele ja silti parisuhde voi hyvin. Minulla on onni olla sellaisessa avioliitossa, jossa ei kertaakaan kuuden vuoden aikana ole huudettu, raivottu, haukuttu tai loukattu.
Ensimmäisen vuoden odotin, että milloin se riita oikein tulee (ja miksei se tule jo!), kunnes jossain vaiheessa ymmärsin, että puolison rauhallisuus sai minutkin (entisen raivopussin ja räjähtelijän) rauhoittumaan ja nyt ei vain tulisi mieleenkään huutaa, riidellä tai loukata.
On ihan uskomattoman parasta elää näin <3

Eli se on silkka myytti, että parisuhteessa pitäisi riidellä, jotta suhde voisi hyvin. Asioista voi myös keskustella ihan normaalistikin :)

PS: Juuri puolisoni tästä blogista vinkkasi minulle :)

nnana (Ei varmistettu)

Huippua tietää että muutkin "uhkailee" riidoissa lähtemisellä. Itsehän olen kerran tälläisen riidan aikana oikeasti pakannut ja lähtenyt. Kumpikaan sitä ei olisi halunnut, mutta kummallakaan ei luonne antanut periksi "luovuttaa". Mutta pointtina se että 2kkden erossa olemisen jälkeen löydettiin toisemme kuitenkin uudestaan (kun oltiin molemmat tajuttu olevamme idiootteja) ja nyt jo vuosia yhdessä! Kyllä ne riidat vaan vahvistaakin suhdetta, joskus näinkin vaikkeella tavalla. :>

nnanna (Ei varmistettu)

Huippua tietää että muutkin "uhkailee" riidoissa lähtemisellä. Itsehän olen kerran tälläisen riidan aikana oikeasti pakannut ja lähtenyt. Kumpikaan sitä ei olisi halunnut, mutta kummallakaan ei luonne antanut periksi "luovuttaa". Mutta pointtina se että 2kkden erossa olemisen jälkeen löydettiin toisemme kuitenkin uudestaan (kun oltiin molemmat tajuttu olevamme idiootteja) ja nyt jo vuosia yhdessä! Kyllä ne riidat vaan vahvistaakin suhdetta, joskus näinkin vaikkeella tavalla. :>

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Haha nnanna, meillä ei olla ikinä menty edes niin pitkälle, että oltaisiin alettu pakkaamaan :D toivottavasti te opitte, että on ihan ok antaa joskus periksi ennen kuin mennään äärimmäisiin tekoihin ;)

Kommentoi