Operaatio uudet baarijakkaranpäälliset

Ladataan...
Onnenpäivä

Tiedättekö sen tunteen, kun jonkin projektin valmistuttua jää vähän tyhjä ja toimeton olo? Näin kävi itselleni kaiken kiireenkin keskellä, kun sain edellisen ikuisuusprojektin viimeinkin päätökseen. Tuon henkilökohtaista feng shuitani häirinneen epäkohdan viilaaminen kuntoon tuntui lopulta sellaiselta riemuvoitolta, että päätin samantien ryhtyä hoitamaan kuntoon muitakin kodin häiritseviä pikkuseikkoja. Ja niitähän riittää. Näistä ensimmäisenä päätin tarttua keittiön baarijakkaroihin.

Nämä perusamerikkalaiset baarijakkarat ovat siitä hankalat, että ne ovat huonekaluistamme ainoat, jotka eivät ole omat. Näin ollen niiden hävittäminen ei valitettavasti tulisi kyseeseen. Harkitsin pitkään uusien jakkaroiden ostamista ja näiden vanhojen säilömistä autotallin välikatolle, mutta kohtuuhintaisia ja parempia tuoleja ei koskaan tullut vastaan ja lopulta vain sopeuduin elämään susirumien jakkaroitteni kanssa. Sitten eräänä Amazonin verkkokaupassa vietetyn iltapäivän päätteeksi törmäsin baarijakkaranpäällisiin, joilla saisi näppärästi piilotettua ruskeat, loppuunistutut ja rumat päälliset. Hahaa! Ongelma ratkaistu! Viisikymmentä dollaria yhdestä päällisestä tuntui kuitenkin turhan suolaiselta hinnalta ja niin homma vajosi uudelleen suunnitteluasteelle.

Kertonee jotain käsityötaidoistani, mutta vasta pari päivää päällisten löytämisen jälkeen mieleeni juolahti, että nehän voisi teoriassa tehdä myös itse. Minulla tosin ei ole ompelukonetta, mutta ehkä projektin saisi yksinkertaistettua niin, että se luonnistuisi tämmöiseltä poropeukalolta ihan käsipelilläkin.

Siispä suunnittelemaan taktiikkaa ja kokeilemaan teoriaa käytännössä. Ajelin käsityökauppaan ostamaan kangasta, neuloja ja sopivan jämerää lankaa. Mieleiseni kankaan löytäminen osoittautui kuitenkin yllättävän vaikeaksi, sillä amerikkalaiset suosivat mummolatyylisiä kankaita raikkaiden ja skandinaavisten kuosien sijaan. Mieleinen kangas löytyi lopulta pitkän etsinnän jälkeen poistohyllystä ja hintaa jalanmitalle tuli kokonaista yhdeksän taalaa. Kokonaisuudessaan projekti köyhdytti minua kaikkine tarpeineen noin viidentoista taalan verran. Ei paha, kun valmiit päälliset olisivat maksaneet sen 50 taalaa kappaleelta.

Sitten hommiin! Irrotin jakkaroista päälliset, asettelin ne kankaan päälle malliksi ja leikkasin silmämääräisesti kankaasta riittävän suuret palat tuolien päällystämiseen. Helpointa olisi ollut nitoa kangas istuinosan pohjaan kiinni niittikoneella, mutta projektin edullisuudesta innostuneena halusin tehdä päällisistä helposti sesonkien mukaan vaihdettavat. Niinpä tartuin neulaan ja lankaan, kai ensi kertaa sitten kouluvuosien. Ompelin harvoilla pistoilla kankaan reunat niin, että langanpäistä kiristämällä saa jakkaroiden istuinosat näppärästi pussitettua.

Jotta istuinpäälliset saisi helposti myös irti ja joskus vielä takaisin paikoilleen ilman uutta ompelusessiota, paukutin istuimen pohjaan pari huonekalunaulaa, joiden ympärille kietaisin ja solmin langanpäät kiinni. Siinä on ja pysyy. Ehkä.

Ja valmista tuli! Aikaa tuolien nykyaikaistamiseen kului ostosreissun jälkeen ehkä puolisentoista tuntia ja taas on kotona yksi häiritsevä asia vähemmän. Oliko se sitten sen viidentoista taalan ja menetetyn ajan arvoista? Todellakin! Bonuksena sain itselleni hyvän mielen, koska minä osasin! Minä itse! Hyvä minä!

 

 

 

Share

Kommentit

hanne_tasteofhoney

Mahtava projekti! Ja miten palkitseva on se tunne, kun vihdoin saa jotain omin pikku kätösin aikaiseksi. Ongelma näissä "hirmu näppärissä" DIY-jutuissa on vaan se, että niissä pääsee suunnittelusta ja haaveilusta toteuttamisen asteelle. Minulla oli vanhassa Suomen-asunnossamme pitkään rojektina kamalien sinapinkeltaisten ennakkoperintönojatuolien verhoilu. Ekologisena kierrättäjäsieluna en halunnut heittää niitä roskiin, mutta en myöskään ala maksamaan ammattiverhoilijalle mansikoita verhoilusta, jonka hinnalla saisi jo uudet tuolit. Sain joskus opiskeluvuosina aikaiseksi ostaa Eurokankaasta kaavapaperia, joka sitten majaili komeronpohjalla muutaman vuoden, ennen kuin vihdoin sisuunnuin, marssin Ikeaan ja surautin äitini suosiollisella avustuksella ja vapaan käden kaavoituksella uudet päälliset parina iltapäivän tuntina. Hintaa tuli varmaan 7 euroa per tuoli, ja aikaa meni tosiaan muutama hassu tunti. Mikä voittajafiilis! :)

Merve (Ei varmistettu) http://namelesstargets.blogspot.fi

Hei vaan!

Itse liityin lukijaksi vasta viikko sitten, ja pakko sanoa että sinulla on aivan mahtava blogi! Oikein huokuu positiivisuutta ja hyvää asennetta elämään, ja sitä ei koskaan voi olla liikaa! Jos ei mene liian henkilökohtaiseksi, niin saako tiedustella mitä opiskelit tuolloin -99 luvulla? :) Vanhoja postauksia selaillessani huomasin että olet opiskellut ammattikoulussa jotain kahden vuoden ajan, ja päätynyt nyt AD:ksi (jos oikein ymmärsin niin art directoriksi?). Ihan puhtaasta mielenkiinnosta, minkälaisilla nimikkeillä tuon alan koulutukset silloin olivat?

Aurinkoista viikonloppua sinne päin maailmaa!

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Opiskelin silloin aikoinaan Turun ammatti-instituutissa painotekniikkaa. Koulutus kesti vielä silloin vaivaiset kaksi vuotta ja valmistuin niinkin eksoottisella nimikkeellä kuin painopinnanvalmistaja. Sillä mitä koulussa silloin tehtiin ja opittiin, ei juurikaan ole tekemistä nykypäivän hommien kanssa. Käyteltiin ikivanhoja taitto-ohjelmia, opeteltiin tekemään painolevyjä ja kaikkea sitä painamiseen valmistavaa hommaa. Periaatteessa tuo koulutus taisi alustaa enemmänkin taittohommiin ja kirjapainomaailmaan, mutta itse haaveilin mainostoimistohommista, joihin sitten työharjoittelun kautta päädyinkin suoraan koulunpenkiltä. Nykypäivänä onkin sitten kaikenlaista media-alan koulutusta tarjolla vaikka kuinka paljon. Silloin kun itse hakeuduin alalle, oli painopinnanvalmistusta mahdollista opiskella Suomessa vain kolmessa eri oppilaitoksessa.

Toivottavasti avarsi asiaa :) Kivaa sunnuntaita!

Kommentoi

Ladataan...