Pakkaamisen tuskaa, eli matkalla sateiseen Suomeen

Onnenpäivä

Neljä päivää aikaa lähtöön ja minä aloitin jo pakkaamisen. Voisin melkein veikata, että matkustaisinpa mihin tahansa muuhun maailman kolkkaan kuin Suomeen, olisi pakkaaminen paljon helpompaa. Suomeen matkatessa tuntuu siltä, että on varauduttava kaikkeen.

Mitä olen suomalaisia lehtiä seurannut, on loppukesänä taivaalta tuleva puukoista ja puntareista lähtien kaikkea mahdollista ja Pohjanmaan tulvatkin ulottuvat jo Espooseen saakka. Ja jos ei sada vettä, on ilma sakeana hyttysistä, ainakin pohjoisessa. Lämpötilakin voi olla melkein mitä vain kymmenen ja kolmenkymmenen väliltä ja eihän sitä koskaan tiedä, vaikka räntääkin jo sataisi. Kolmisen vuotta oireettomana ollut siitepölyallergiakin saattaa herätä henkiin ja pohjoisen valoisat yöt viedä yöunet pimeisiin, heinäsirkan säestämiin öihin tottuneelta. 



Luojan kiitos olen suomalainen ja tiedän mitä tuleman pitää. Osaan pakata mukaani sateen ja tuulen pitävän takin, lämpimiä vaatteita, kevyitä vaatteita, markkinoiden tehokkainta hyttysmyrkkyä, perhepakkauksen allergialääkkeitä, silmälaput ja purkillisen melatoniinia. Sääliksi käykin niitä oikeita ulkomaalaisia, jotka saapuvat kesäiseen Suomeen matkalaukussaan pelkät shortsit, bikinit ja aurinkorasvaa.

No, satoipa tai paistoipa, tämä turisti odottaa jo innolla tuttujen maisemien näkemistä lentokoneen ikkunasta! Perjantaina, perjantaina...

 

Share

Kommentoi