Rakastan sinua yhtä paljon, kuin ostamassasi timanttisormuksessa on karaatteja

Onnenpäivä

Korumainoksia toisensa perään, sormuksia, kaulakoruja, korvakoruja, toinen toistaan suurempia timantteja. Rakkaani, tiedäthän, että ystävänpäivänä rakkautesi mitataan karaateissa?





Yhdysvaltojen televisiossa on alkanut ystävänpäivämainonnan loppukiri. Mainoksista joka toinen kehoittaa osoittamaan puolisolle vilpitöntä rakkautta toinen toistaan kalliimpien korujen muodossa. Kyllähän tyhmemmänkin miehen tulisi tietää, että uusi timantein koristeltu kaulakoru on parasta, mitä rakkaallesi voit tänä ystävänpäivänä antaa. Eikä rahalla ostetun rakkauden osoittaminen suinkaan jää tähän. Pitääkseen vaimonsa tai tyttöystävänsä tyytyväisenä, tulee miehen muistaa häntä karaatein niin syntymäpäivänä, hääpäivänä, kihlajaispäivänä kuin ensitapaamisen vuosipäivänäkin. Pikaisesti laskettuna uusia koruja tulisi siis kertyä lippaaseen vähintään viisi vuodessa.

Ihanaa rakas! Sun täytyy rakastaa mua tosi paljon, kun ostit mulle tän sormuksen, jolla olisimme ruokkineet nelihenkisen perheemme seuraavat 12 kuukautta!

En ole koskaan saanut mieheltäni ystävänpäivälahjaa materian muodossa, joten on vaikea sanoa hyppisinkö onnesta saadessani pikkuauton hintaisen timanttisormuksen, kottikärryllisen tulipunaisia ruusuja ja viidentoistatuhannen kalorin suklaarasian. Sen sijaan yhteisen ajan järjestäminen illallisen tai viikonloppuloman merkeissä osoittaisi todellista rakkautta - haluan viettää aikaa sinun kanssasi, en ostaa sinua.

Aiotko sinä antaa puolisollesi tänä ystävänpäivänä korttia kummempaa? Petytkö, jos et itse saa ystävänpäivälahjaa? 

 

Share

Kommentit

Vieras Mies (Ei varmistettu)

Petyn jos saan jotain mitä ei voi syödä.

päivikki (Ei varmistettu)

Toivottavasti en saa huomenna muuta kuin haleja ja pusuja. Rakkaus ja materia tosin kietoutuu yhteen varmaan aika monessa ihmissuhteessa. Itse olen onnellisempi, mitä vähemmän tavaroita saan. Niin jouluna, ystävänpäivänä kuin syntymäpäivänäkin. Mullahan on jo kaikkea :D

Näin etäsuhteilevana on turha odotella ja toivoa yhteistä aikaa ystävänpäivänä näinä vuosina, kun 14.2. osuu keskelle viikkoa. Oonkin usein viettänyt ystävänpäivää ennemminkin ihan ystävien kanssa tehden jotain spesiaalia, ja tuon paremman puoliskoni kanssa yleensä vain soitellaan ja ehkä toivotetaan hyvää ystävänpäivää, jos jaksetaan. Toisaalta varsinkin tuo mies inhoaa kaikkia ylimääräisiä hössötyspäiviä (vuosipäiviä sentään arvostaa suuresti!), joten tuskinpa sitä mitään ällöromanttista tulisi tehtyä muutenkaan, vaikka oltais samassa kaupungissakin ystävänpäivänä.

Joitakin vuosia sitten sain kylläkin kukkalähetin tuomana yksittäisen ruusun kotiini ystävänpäivän iltana, ja se oli musta ihana veto rakkaaltani. Joku valtaisa kimppu ois ollut ehkä liikaa, mutta se yks ruusu oli ihana muistutus siitä, että kyllä se toinen ajattelee mua silloinkin, kun ei nähdä aikoihin. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Ajattelin tehdä miehelleni kolmen ruokalajin illallisen, kun on viimeiset kaks viikkoa tehnyt töissä pitkää päivää ja stressannut töistään niin, että se häiritsee jo yöuniakin. Eikä kotona ole odottanut kuin viimeisillään raskaana oleva, selkäkipuinen, huomionkipeä vaimo, joka aika-ajoin kiukkuilee miehen ylitöistä ja omasta saamattomuudestaan....
Materiaa mieheni ei kaipaa, mutta rakastaa kokkailujani ja on aina otettu, kun teen jotain hänen lempiruuistaan ja näen vaivaa juuri hänen eteensä.
Itselleni en odota mitään, sillä sen verran kehno vaimo olen viime viikkoina ollut, että en edes ansaitse mitään :D

nansk

Itse riemuitsen siitä että edes näen omaa miestäni ystävänpäivänä, etenkin nyt kun se osuu tiistaille - se sattuu pääsemään intistä urheiluvapaalle, saan sen pariksi tunniksi lainaan valtiolta, joten ehdimme ehkä syödä yhdessä pari palaa suklaata treenien jälkeen tai jotain muuta yhtä suurieleisen romanttista. Kenties saan ystävänpäivälahjaksi sotilaskodin munkkeja :D Toivottavasti en.

Jännä miten iso päivä ystävänpäivä on siellä puolen Atlanttia. Täällä en ole tainnut nähdä ensimmäistäkään mainosta tai mainintaa, saati sitten timanttikorujen kuvia missään. Ei sillä, lämmittäsihän joku timanttisormus mieltä, mutta täällä olisi käyttöä pikemminkin konkreettiselle lämmitykselle. Pari villasukkia voisi toimia (nimimerkillä Jalat jäässä ympäri vuoden).

JonnaPieni
Ihme ja kumma

On niin vieras ajatus tuollainen kallis lahjonta. Tokihan se ois kiva saada vaikka mitä, mutta olen onnellinen pelkästään siitä, että saan viettää aikaa rakkaan mieheni kanssa. Ehkäpä teemme Ystävänpäivän kunniaksi yhdessä ruokaa, siitä kun kovasti nautimme. Sitten siitä ruoasta voi nauttia vaikka hyvän elokuvan parissa ja loppuillaksi käpertyä saman peiton alle ihmettelemään maailman menoa telkkarista. Tai voisihan sitä saunoakin...

Hassua tosiaan, että toisaalla suhteen määrittää ne ylenpalttiset "rakkaudenosoitukset" juhlapäivinä, kun itselle se yhteinen arki on sitä, mikä kertoo suhteen toimivuudesta. Kaikki muu on vain ylimääräistä - plussaa, mutta ylimääräistä. Onhan se sanomattoman paljon hienompaa huomata joka aamu valinneensa oikean kumppanin elämäänsä jakamaan kuin tehdä sama havainto vain juhlapyhinä. :)

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Vieras Mies: Sama homma! En syö elääkseni. Minä elän syödäkseni.

päivikki: Minä tykkään lahjoista jouluna, mutta ystävänpäivänä niitä ei tarvita, elleivät sitten liity juurikin syömiseen, kuten ylempänä mainitsin ;)

naria: Eikö ole jännä, miten suuri ero on sillä, saako yhden vai viisikymmentä ruusua? Viidestäkymmenestä tulee vähän sellainen olo, että okei, vastapuoli yrittää nyt piilottaa jotain luurankoja sinne valtaisan kukkameren taakse. Yksi ruusu taas on vaatimattomuudessaan erittäin aito rakkaudenosoitus ilman taka-ajatuksia.

Vierailija: Kyllä! Kuten olen todennut vastauksessani jo kahteen kertaan, todettakoon vielä kolmannen kerrankin - kaikki syömiseen/ruokailuun liittyvät lahjat ovat niitä parhaita! Tämänkin kotivaimon pitäisi varmaan keksiä jotain erityistä dieetti-illallista huomiseksi... hmm...

nansk: Tämä ystävänpäivähässäkkä tällä pallonpuoliskolla on toden totta mennyt jo naurettavuuksiin asti. Katselin viikko takaperin, että kappas, naapurit ovat unohtaneet jouluvalot pihamaalle. Lähempi tarkastelu kuitenkin paljasti, että ne valot olivatkin ystävänpäivävaloja...! Valosydämiä pitkin pihamaata, sydänvalosarjoja pihapuissa, sydämiä ikkunoissa... Nyt minä tiedän, kuka niitä televisiomainoksien timanttisormuksia oikein ostaa.

JonnaPieni: Minä en ole oikein koskaan ymmärtänyt sitä, että rakkautta pitäisi osoittaa jatkuvasti ostamalla koruja. Ostaisivat edes jotain järkevää. No, ehkä tässäkin on kuitenkin kyse myös rahasta. Jos rahaa on paljon, niin ehkä niitä kalliita lahjoja tulee sitten ostettua helpommin. Ostaisin minäkin miehelleni (ja ehkä vähän itselleni) De Tomaso Panteran, vaikka vain perjantailahjaksi, jos rahaa olisi. Nyt miesparka joutuu tyytymään kaikkeen syötävään ja ah, vaimon laatuseuraan.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Luin muuten tänään lehdestä, että keskiverto amerikkalaismies kuluttaa ystävänpäivänä naisensa lahjomiseen 170 dollaria, kun taas nainen kuluttaa vain puolet tästä. Joka tapauksessa numeraalisesti olen keskivertoa huonompi vaimo. Minä kun osallistuin vain 3,50 dollarilla tuohon arviolta 17,6 miljardin dollarin suuruiseksi paisuneeseen kulutusjuhlaan.

Kommentoi