Rennosti treenaamisen jalo taito

Ladataan...
Onnenpäivä

En ole aikoihin osannut asennoitua treeneihin rennosti tai ihan vaan fiilistellen. Kun lenkille lähdetään, ei sinne todellakaan mennä kävelemään eikä takaisin ole tulemista ennen kuin tunti ja rapiat on täynnä. Pyörän päällekään ei juuri alle viidenkymmenen kilometrin takia viitsi hypätä ja salilla rautaa käännetään mutkalle niin kauan, että verisuonet ovat päästä räjähtää. Jos ei suorituksen jälkeen ole puolikuollut olo, niin treeni on jäänyt vajaaksi tai jopa epäonnistunut.

Eipä siis ihme, että Sinivaara oli kesän tullen vähän väsynyt.


Tässä asennevammassa onkin sitten riittänyt työstämistä. Koska harrastusmielisen urheilun ei kuulu olla pelkkää verenmakua suussa, päätin kuusi viikkoa sitten Suomeen matkatessani, että tämän reissun aikana opettelen tekemään myös niitä rennompia, helppoja treenejä ja löytämään liikkumisen ilon ja treenien jälkeisen hyvän olon ilman, että maistan sekä maito- että vatsahapot suussani jokaisen treenin jälkeen. Vaikka tämä kroppa kovaa menoa vielä muutaman vuoden kestäisikin, on pääni alkanut tässä vaiheessa vaatia armollisempaa otetta liikuntaan motivoituakseen.


Minua on monesti näillä Suomen reissuillani harmittanut se, etten ole saanut itselleni treeniseuraa. Ja ihmekös tuo, minä kun haluaisin aina revittää täysillä, mieluiten ylämäkeen ja voitelemattomilla suksilla. Kun tänä kesänä sitten hölläsin vähän asennettani ja kerroin, että saatan minä lähteä myös kävelylle tai vaikka vain muutaman kilometrin hölkälle, alkoi lähipiiristä löytyä lenkkiseuraa yllättävänkin paljon. Lopulta en tämän matkan aikana ole lenkkeillyt montaakaan kertaa itsekseni vaan olen napannut jonkun seurakseni aina kun mahdollista.

Jos ei nyt kunto ole varsinaisesti kasvanut, niin olenpahan ainakin oppinut sen, että maksimoidun kalorinkulutuksen sijaan on toisinaan tärkeämpää hyvä seura, raitis ulkoilma ja kohtuudessa pysyvä reippailu. Itseään ei tarvitse haastaa ihan joka päivä.


Paluu kotiin ja tavalliseen arkeen häämöttää vain muutaman päivän päässä. Kaipaan jo valtavasti omaa jääkaappia, treenejä, maantiepyörää, vakiosalia, ulkoilureittejä ja takapihan uima-allasta. Aivan täysin en kuitenkaan aio palata takaisin vanhoihin treenirutiineihin, vaan aion jatkossa soveltaa entistä enemmän kesän aikana opittua ranteiden löystämistä ja fiilispohjaista reippailua. Mielessäni siintää salitreenien, nopeampien juoksulenkkien ja pitkien pyöräreissujen lisäksi päivävaellukset vuorille, viikonloppuaamujen kävelylenkit lähijärven ympäri ja rennot juoksulenkit hyvässä seurassa meren rannalla. Tavoitteeni on, että ensi kesänä Suomeen matkaisi vähän vähemmän väsynyt Sinivaara.

 

 

Kuvituksena iltalenkkimeininkejä karvakaverin kanssa Ylivieskan lakeuksilla.

 

Share

Kommentit

Tositosi iso peukku tälle! Tsemppiä uudenlaisten ajatusten työstämiseen ja mukavia rentoja reippailuja! Omasta mielestäni liikunta antaa eniten kun osaa sekoittaa sopivassa suhteessa kivoja kovia treenejä ja rentsiä liikuntafiilistelyä :)

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Kiitos! Onhan se eri fiilis lähteä treenaamaan, kun ei tarvitse "pelätä" selviääkö hengissä ;)

Niala (Ei varmistettu) http://rapaajaroisketta.blogspot.fi/

Itse käyn paljon luistelemassa siis silloin kun säät vaan antaa myöten. Tämä kesänä vasta maratonin harjoittelun myötä olen löytänyt sen hyvän vauhdin. Aikaisemmin menin huomattavasti kovempaa, kovilla sykkeillä ja kilpailin itseäni vastaan ajalla. Mutta, mutta.. hitaampi vauhti on jotenkin ehkä kivempi. Nyt tuo mieskin ehkä lähtisi lenkille mukaan ;) ja toisaalta on se vaan jännä, että jos menen hitaammin, jaksan pidemmälle :D Nyt 9 päivän päätä on Kuopio Maraton ja siellä ainoana tavoitteena on päätä rullalauisten kanssa puolikas maratoni maaliin asti.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Juu ei se matka tapa vaan vauhti ;) Meikäläisellä näyttäisi nyt vielä olevan niin, että penikat ei kestä liian kovaa juoksemista, rauhallisempaa tahtia kyllä. Onneksi meillä täällä kotona on näitä vuoria, että ylämäkeen mennessä voi vaikka kävellä ja siltikin käy vielä ihan treenistä.

Onnea maratonille!

tiippa (Ei varmistettu)

Tsempit myös täältä!

Kamppailen vähän samanlaisten ongelmien kanssa: mm. salille on turha mennä tekemään keijujumppaa. Kesällä sitten olin leikkauksessa, johon liittyi pitkä liikuntakielto, jonka jälkeen sain hiljalleen aloittaa ponnistelemaan. Olen tajunnut, etten todellakaan kehtaa mennä salille tekemään kevyttä ohjelmaa vaan käyn mieluummin ulkona keräämässä kuntoa ja jumppaan kotona kevyemmät lihastreenit. Pitäisi vaan ottaa itseä niskasta kiinni ja mennä sinne salille kevyempien painojen alle. Ei siihen kuole. Toisaalta olen myös nauttinut ulkoilusta :)

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Haha, se on muuten hassua, kun mullakin on säännöllisesti salitreenatessa joka neljäs viikko kevyt viikko jolloin käyn lähinnä vain heiluttelemassa jotain pikkupainoja, niin tulee aina vähän sellainen olo, että a) tuntuupa turhalta ja b) näytän varmasti tosi heikolta. Toisaalta ne helpot viikot on mentaalisesti tärkeitä, kun ei tarvitse jännittää, että nouseeko se rauta tänään vai ei. Ja oikeasti, eihän siellä kukaan ehdi katsella millä painoilla muut treenaa... Eli ehkä sitä tuntee vain itse itsensä heikoksi.

Ana (Ei varmistettu) http://www.chicwithsmile.com

Sattuipa sopivaan saumaan tämä kirjoituksesi! Itekkin kun olen yrittänyt oppia löysäämään tahtia. Jotenkin urheilu voi kavalasti kääntyä suorittamiseksi. Paljon peukutusta uusille vaihteleville treeneille joilla saa muutakin kuin sykkeet koholle :)

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Ja saahan sitä välillä suorittaakin orjallisesti jos on jokin erityinen tavoite, painonpudotus, kilpailut ym. Mutta jos ei sellaista erityistä tavoitetta ole, niin ehkä silloin kannattaa keskittyä siihen, että treenaa niin, että on kivaa :)

Jullelsson (Ei varmistettu)

Kuulepas Sinivaara,
Näytät todella, siis todella hyvältä tuossa vikassa kuvassa! Ihanan sporttinen, tekisi mieli oikein laittaa omaksi taustakuvakseni motivaatioksi! Myös tukka on "much nice", koskas tällainen muutos? :))

A. Sinivaara
Onnenpäivä

No mutta kiitos kauniista sanoista <3 Tukka on nyt muuttunut vähän väliä ties mihin suuntaan. Teen alustavia "testejä" värjäävillä hoitoaineilla, jotka kuluu pesussa pois :) Sitten kun löytyy mieleinen suunta, harkitsen pysyvämpää muutosta :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Pidä huolta terveydestäsi! Jos alkaa väsyttää niin muista heti pitää pieni tauko urheilusta.. Itse en kuunnellut kehoani tarpeeksi vaan sokeasti uskoin valmentajaa ja treenasin vaikka sekin kävi jo urheilusuorituksesta kun purki ruokakassit jääkaappiin. Lopulta sydän pisti stopin kaikelle sille hulluudelle. Ja puhun nyt siitä verta pumppaavasta elimestä.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Oi ja voi :( Eikö ole hullua, että niitä pieniä ja sieviä vinkkejä kropalta ei ota kuuleviin korviinsakaan. Vasta sitten, kun on pää kainalossa, tajutaan hidastaa tahtia.

Kommentoi

Ladataan...