Salitreenin dilemma: suuremmaksi vai pienemmäksi?

Ladataan...
Onnenpäivä

Meitä salitreenaajia on kahdenlaisia. On niitä, jotka treenaavat kiinteytyäkseen eli saadakseen olemassa olevan massan tiiviimpään pakettiin ja niitä, joilla tähtäimessä on voiman, lihasmassan ja sitä myötä koko olemuksen kasvaminen. Itse olen kuulunut ryhmistä jälkimmäiseen edelliset kahdeksan vuotta ja viimeisen neljän vuoden aikana se on myös alkanut hitaasti näkyä päälle päin.

Kolmisen vuotta sitten laitoin kierrätykseen ensimmäiset housut, kun reiteni eivät enää mahtuneet niiden lahkeista sisään. Ongelma ratkesi ostamalla suurempia housuja ja niin saatiin taas lisätä rautaa tankoon. Sitten alkoivat käydä pieniksi pitkähihaiset paidat, kun eivät hauikset enää mahtuneetkaan hihojen sisälle. Tämä ongelma ratkesi ostamalla hihoistaan väljempiä paitoja ja taas tehtiin hyvillä mielin lisää pudotussarjoja. Tänä syksynä en sitten mahtunut enää takkeihini. Selkä, olkapäät ja käsivarret nyt vaan eivät enää millään sopineet vanhojen vaatteiden sisään. Niinpä marssin kauppaan ja ostin takin kokoa L. Lisää rautaa...!

En oikeastaan koskaan ajatellut, että minun tarvitsisi miettiä koko asiaa, naisella kun eivät lihakset kohisten kasva. Mutta mitäs sitten tehdään, kun joskus saavutan sen koon, jota suuremmaksi en enää halua kasvaa? Enpä olisi uskonut, että koskaan sanoisin seuraavaa naisille tyypillistä lausetta, joka yleensä aiheuttaa minussa jonkinlaisen puistatusrefleksin ja päänsäryn, mutta "mä en ehkä halua, että mun lihakset kasvaa isommaksi".

Hei mulla on olkapäät!
 

Hyvä on, lause pitää paikkaansa tällä hetkellä vasta jalkojen osalta, mutta jo sekin aiheuttaa toimenpiteitä ja muutoksia treenitapoihin. Yläkropassa sen sijaan on vielä vähän kasvunvaraa, vaikka olkapäät ovatkin oman treenipäivän myötä saaneet tämän vuoden aikana selvästi muotoa lisää. Selvää kuitenkin on, että olen lähestymässä hyvää vauhtia risteysaluetta ja tuosta risteyksestä lähtee kaksi tietä. Annanko lihasteni kasvaa niin paljon kuin ne luontaisesti ovat kasvaakseen vai pitäisikö kehitystä alkaa hieman jarruttelemaan ja pelastaa ne naisellisuuden rippeet mitä jäljellä vielä on?

Ja sinä siellä, joka hymähdit takarivissä - tiedän kyllä, etten ole maailman, tai edes Suomen mittakaavassa vielä erityisen iso tyttö, mutta tämä on nyt kuitenkin se piste, jossa itse olen ryhtynyt pohtimaan tavoitteitani ja sitä mihin treenaamiseni tätä menoa johtaa. Lihasmassaa on nimittäin jo sen verran paljon, että mikäli annan sen päälle kertyä normaalin naisen rasvaprosentin verran ihraa, alan oikeasti ja vakavasti puhuen olla melkoinen rohjake.

Ne hirviöjalat.
 

Nurinkurista kyllä, mutta vaikuttaa kovasti siltä, että minun kohdallani ennallaan pysyminen tai pienentyminen vaatisi enemmän keskittymistä ja tahdonvoimaa kuin treenaaminen kasvumielessä. Jos puuhasteluni jatkuu ennallaan, se johtaa treenitottumuksillani ja ylettömällä ruokahalullani väistämättä siihen, että kasvan kasvamistaan aina siihen saakka, kuin se ilman lisäaineita on mahdollista. Reisien kasvua hillitäkseni olen jo kutistanut jalkatreenit kertaan viikossa ja ylenpalttisen punttaamisen sijaan yritän juosta niin paljon kuin juoksemista vastustavat jalkani kestävät. Mutta yläkropalle en sitten osaakaan antaa armoa. Kovien viikkojen sarjat loppuvat pudotussarjoihin, pakkotoistoihin, irvistyksiin ja armottomaan lihaspoltteeseen. Ja niin, siitä mitä pidän, se on koko salitreenaamisen suola. Mutta selvähän se on, että kun lihassyyt revitään kappaleiksi kuudesti viikossa, niin kasvaahan se pala. Ajatus siitä, etten enää pyrkisi tarttumaan niihin suurempiin käsipainoihin kuin kuukausi sitten, etten enää laittaisi tankoon enemmän limppuja kuin edellisellä kerralla ja etten enää tarvitsisi peesaajaa tuoksinnan keskellä, tuntuu vieraalta, tylsältä. Miksi harrastaa jotain lajia ilman halua kehittyä? Mutta toisaalta, olisihan se kiva mahtua tänä vuonna hankittuihin vaatteisiin vielä ensi vuonnakin.

Ei noussut ihan oman painon verran penkistä. Pakko treenata lisää.
 

Kuten ehkä huomaatte, en ole vielä tehnyt päätöksiä suuntaan taikka toiseen. Sen sijaan olen leikitellyt erinäisillä ajatuksilla. Jos vähentäisin salitreenit kolmeen kertaan viikossa ja antaisin enemmän aikaa muille liikuntaharrastuksille, kuten vaikka herättäisin henkiin sen toistaiseksi kuopatun unelman duathlon-kisaan osallistumisesta. Tai mitä jos antaisin intohimon viedä, kasvattaisin yläkroppaani vielä lisää, säikyttelisin ihmisiä uimarannalla ja ehkä joku päivä astelisin kilpalavalle? Niin, tuota kisaamistakin olen viime aikoina pohtinut tosissani ainakin sen puolen ajatuksen verran, joka on enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Kisaamisessa ei kuitenkaan olisi enää kyse pelkästä treenaamisesta ja dieettaamisesta, vaan myös rahasta kaikkine kisamaksuineen ja valmennuspalkkioineen. Tai ehkä kutistaisin tämän järjettömän 14-16 viikkotunnin treenimäärän kolmannekseen ja keskittyisin kirjoittamiseen ja lukemiseen, kaivaisin öljyvärit ja pensselit naftaliinista ja vaihtaisin sporttailut ehtaan taiteilijaelämään. Mutta äh, se tarkoittaisi sitä, että pitäisi syödäkin vähemmän. Ja syöminen on kivaa.

Tällaisia ensimmäisen maailman ongelmia tänään. Mitenkäs teidän muiden lihakset, kasvavatko holtittomasti vai junnaako kehitys paikallaan?

 

Share

Kommentit

minä-tässä-hei
A modo mio

Terveisiä toiselta rohjakkeelta! Mulle käy aina niin, että kun aloitan aktiivisen liikunnan, alan kasvaa. Siis kun toiset salilla käydessään laihtuu, minä kasvan (en liho). Aloitin kesäkuussa aktiivisen treenaamisen ja olen saanut 10kg lisää. Rasvaprosentti on kehonkoostumusmittauksen mukaan ihan normaalin ja alhaisen rajalla. Olen toisaalta ylpeä siitä, mutta toisaalta taas tekisi mieli olla kevyt ja mahtua niihin pari tuumakokoa pienempiin farkkuihin...

Itse liikun kausittain. Välillä elän taiteilijaelämää ja annan lihasten kadota, välillä taas innostun liikkumisesta ja muutun Hulkiksi. Oma kehonkoostumus on vaan pakko hyväksyä... :/

Näytät kyllä tosi hyvältä!

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Voimaakin voi treenata ja saavuttaa tavoitteita siinä, eikä tartte kauheesti välttämättä kasvaa.

tiiti
ite puin

Samaa olin tulossa toteamaan, että (onneksi) siellä salilla voi treenata muitakin kuin ulkonäkötavoitteita. Esim. voiman eri osa-alueet tai vaikka liikkuvuus ja tasapaino. Saattais mun treeni-innostus jäädä aika vähäiseksi jos ei voisi :D

Ainakin itse tykkään voimatreenistä, kun tarkoituksena on muutakin kuin vain hajoittaa se lihas atomeiksi joka kerta, jolloin se ei tietysti kasvakaan samalla lailla koossa. Ja säästyypä bonuksena vielä niiltä rasittavilta supereristäviltä nitkutusliikkeiltäkin. Eikä tarvii ikinä kysyä, että "vahvempi vai heikompi" :D

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Niin kuin tuossa sanoin, niin pitkälti voima edellä on treeneissä mentykin, että aina saa vähän lisätä tangon päihin painoa. Itse asiassa nuo olkapäät ovatkin ainoat (okei, ja perse), joita olen (yrittänyt) kasvattaa ulkonäkö edellä, tosin onpa niihin ruutiakin tullut lisää, eipä sillä. Mutta joku kai on mennyt sitten vikaan, kun on massakin kasvanut tiimellyksessä :D

Mutta juu, jos nyt hikisesti nousee se 60+ kg penkistä, niin veikkaan kyllä, että sinä päivänä kun nousee se 80 kg niin olen kyllä hieman eri näköinen, vaikka voimaahan minä tässä vaan...

Olenkin miettinyt, että jos salilla käynti tukisi jotain "oikeaa" lajia, kuten vaikka uppopalloa tai kuviokelluntaa, niin motivoisi ehkä enemmän tehdä noita liikkuvuustreenejä ja erilaisia lajia tukevia voimaharjotteita. Nyt niitä tehdään vaan jotta, no, nousee enempi penkistä, kyykystä tai maasta. Ei jotta kelluisin paremmin tai pallo sinkoaisi pidemmälle.

Pitäisiköhän hankkia joku oikea harrastus? :D

tiiti
ite puin

Ah... Sun tässä jutussa kertoma treeni ei vaan ei ollut yhtään (maksimi)voimatreenin tyylistä niin en älynnyt, että teetkin sitä kuitenkin.Noi sun kuvaamat lihassolujen rikkominen sekä pudotussarjat ja pakkotoistoistot, viittaa just lihaskasvun optimointiin (erikoistekniikoilla), kun taas lyhyet sarjat pääliikkeissä, pitkät palautumiset jne. taas on enemmän sitä maksimivoiman kasvatusta.

Ulkonäkövaikutus tietty on yksilöllistä, mutta voima on kuitenkin hermostollista. Katsoo vaikka noita about 60-kiloisia painonnostjanaisia, ei ne kovin järkälemäisiä ole ja nostavat aivan perkeleesti. Eli ei se lisämassa mikään edellytys ole. Ja munkin penkkienkka on se 67,5, joka ihan reilusti yli oman painon, enkä mää ole mistään muualta muhku kuin päästä :D

A. Sinivaara
Onnenpäivä

No enhän minä mitään voimannostoa harrasta tokikaan, enkä noista maksimeista ja ykkösistäkään niin perusta, mutta puhutaan nyt sitten vaikka voimaannuttavasta mieluummin kuin peiliin tuijottelusta :P 

Heli L (Ei varmistettu)

Ei nuo oo hirviöjalat!! En muista kommentoinko jo joskus ennenkin, mutta sun koivet on ensimmäiset ja ainoat KAUNIIT mitä olen nähnyt! Puhuttaessa siis lihaksikkaista jaloista... Yleensä naisilla ne kunnolla treenatut jalat näyttää just hirviöiltä, ja viimeisetkin naiseuden rippeet karisee kyllä niiden mukana, mutta ei sulla. Toimit esikuvana ja idolina mun omalle treenaamiselle, niin älä p*rkele uskalla nyt alkaa jänistämään!!! Kasvaa kasvaa!!! ;)

sanumaria
Etkaisäänymuavarte

Ottamatta nyt kantaa siihen että miten ja millaista treeniä pitää tehä jos haluaa miltäkin näyttää, niin oon miettinyt tätä jo hetken. Miksi sää kutsut itseäsi rohjakkeeksi ja hirviöjalaksi, kun et ole?

A. Sinivaara
Onnenpäivä

:D no sanotaan nyt vaikka sitten se maitotonkkien kantamiseen optimoitu maatalonemäntä. Ei vaan, lähinnä tuntuu rohjolta ja hirviöjalkaiselta aina, kun vedän jonkin yltiötyttömekon päälle ja kuvittelen näyttäväni naisellisen... Öö, sirolta. Sitten katson peliin ja näen pelkkää epäkästä :D siksi kai. Ja toisekseen, rohjake on kiva sana, kivempi kuin roteva.

sanumaria
Etkaisäänymuavarte

Miten voi näyttää sirolta, jos harrastuksena on lihaksen kasvatus salilla? En vaan tajua itsensä haukkumista, kun syytä ei ole.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

No mutta eihän se haukkumista ole, ei mulla ole mitään syytä itseinhoon. Päinvastoin, ihan olen ylpeä joka sentistä, loppupeleissä. Nuo nyt vaan on sanoja, en meinannut niitä mitenkään itseäni herjaaviksi.

sanumaria
Etkaisäänymuavarte

Mulle välittyy näistä teksteistä mielikuva siitä että sää nimenomaan et oo tyytyväinen itseesi, kun harmittelet isomman takin ostamista ja housujen pienentymistä. Tänkin postauksen rivien välistä löytyy aika vähän sitä ylpeyttä itsestään ja tyytyväisyyttä omasta kropastaan, mikä on kyllä tosi harmi.

Samaa itsekin muutaman kerran miettinyt, tai ainakin minä olen Onnenpäivän rivien välistä havaitsevinani ennemminkin tyytymättömyyttä, kuin tyytyväisyyttä kropan kokoon. 

Lyrinna (Ei varmistettu)

Minä taas en huomannut isompien vaatteiden ostamista käsittelevässä kappaleessa mitään harmittelevaa, ehkä aistin ennemminkin hienovaraista ylpeyttä lihasmassan kasvusta. Tosin harvemmin minäkään Annen tekstejä pidän vakavalla naamalla otsa rypyssä kirjoitettuna. Hassua, miten eri tavalla ihmiset voivat ymmärtää täsmälleen saman tekstin. Mutta nettiviestinnässä väärinymmärryksen määrä lienee moninkertainen, koska eleet, ilmeet ja äänenpainot puuttuvat, ja kukin tulkitsee saman ruudulta lukemansa tekstin täysin omasta näkökulmastaan.

mya (Ei varmistettu)

Mun mielestä kirjoittajan tyylissä (monessa tekstissä) paistaa pilke silmä kulmassa- meininki. Musta alkaa tuntua, että suomalainen mentaliteetti on alkanut nostaa lukijoiden kommenteissa taas päätään ja asenne tulkintaan on ennalta jo negatiivinen.

Tämä blogi on päivän piristys! Kiitos Onnenpäivä.

sanumaria
Etkaisäänymuavarte

Jos ihmettelee miksi ihmeessä hyvässä ja tiukassa kuosissa oleva terve kaunis nainen kokee tarvetta itsensä dissaamiseen negatiivisilla termeillä (kun mitään syytä ei ole), miten se on heti "suomalaista negatiivisuutta"?

Anne kirjoittaa monestikin hyvin hauskaa ja humoristista tekstiä, mielestäni vain näissä tämän kaltaisissa teksteissä huumori ei välity ainakaan ruudun tälle puolelle asti.

mya (Ei varmistettu)

Itse en kokenut tekstissä "itsensä dissaamista". Koen Annella olevan sen verran itsevarmuutta (tekstien rivistä välistä lukien), että hän ei koe tarvetta vähätellä itseään tai hakea kommenttiboksiin juurikin näitä "miksi pidät itseäsi isona kun et ole"- kommentteja. Tämä ajatusten vaihto on ainakin hieno uusi positiivinen lisä suomalaisuuteen;)

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Äh, tottakai harmittelen. Se takki oli kiva ja ketuttaa ostaa uusia, kun on kaappi täynnä vanhoja. Mutta se on enemmän positiivinen ongelma.

Tässä jutussahan käsittelin nyt sitä, että alan lähestyä sitä pistettä, ettei enää suuremmaksi tarvitse kasvaa. Sehän tarkoittaa sitä, että kasvunvaraa on vielä (paitsi niissä jaloissa), joten ei kai se ajatus silloin voi täysin vastenmielinen olla enkä sitä tekisi jos jo nyt itkisin verta aina peiliin katsoessa :D

LungeLady (Ei varmistettu) http://lungelady.blogspot.fi

Kintut kasvaa, muu kroppa ei...ja ne jalat on oikeestaan se alue, jonka ei tarvis enää kasvaa ja yläkroppaan kaipaisin lisää massaa :D Onneksi tuota kasvua vähän hillitsee se, että oon aina mestari imuroimaan itteeni pöpöjä! Kolmen viikon treenitauko ja jalkoja voi taas treenata hyvällä omalla tunnolla <3 First world problems!

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Jepjep, mullakin lasketaan tämän vuoden sairastelut kuukausissa, ei viikoissa.

Anna-Maija (Ei varmistettu)

Sinua on siis siunattu samoilla geeneillä kuin minuakin, eli lihas kasvaa vaikka näkisi vain unta kyykkytangosta :). Itselläni ei vielä ole vastaan tullut tuota "milloin olen liian iso"- tapausta, kun pudottelen rasvaprosenttia pienemmäksi, mutta ajatus on kyllä käynyt mielessä, että miltähän mörssäriltä sitä näyttää kun rasvat on saatu sulamaan. Selkä on jo aika hyvässä kunnossa ja mulla on vielä noin 37kg ylipainoa...

Toisaalta, voihan sitä salilla tehä muunkinlaista treeniä, esimerkiksi jotain crossfit- tyyppistä? Tai jotain toiminnallista (vihaan tuota sanaa...), hyppyjä, kahvakuulaa... Vaihtoehtoja on.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

On vaihtoehtoja ja kahvakuula voisi ollakin mun juttu. Mutta sitä voin heilutella kotonakin :D Crossfit taas ei muuten niin innosta, vaikka ei kai sitä tiedä ennen kuin kokeilee. Mmm... Tai sitten luotan vain siihen, etten tällä epäjärjestelmällisellä treenaamisellani enää paljoa kasva.

slimshady (Ei varmistettu)

Korvaat salilla käynnin (maasto)pyöräilyllä, rullaluistelulla, hölkällä yms aerobisellä, yleiskunnon kohotus on aina hyväksi ja muokkaa kropan lihaksia hieman toisella tapaa kuin sali.
Se on fakta et jos liikaa kasvattaa lihaksia niin naisellisuus alkaa pikkuhiljaa katoamaan.
Kyllähän sen sitte peilistä aikanaan huomaa miltä näyttää ja mitä muutoksia haluaa tarvittaessa tehdä ja millasessa kunnossa haluaa kropan pysyvän, pitääkö salilla käyntiä vielä vähentää vai lisätä.
Mittanauhalla mittaat tarkasti nykyiset mitat ja merkkaat ylös ja pidät huolet ettet siitä kasva yhtään isommaksi.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Ei yhtään huono idea. Tuota maastopyöräilyä en vaan enää uskalla tehdä yksin... Pitäisi aina olla joku mukana ja se on vähän harmi. Ja nythän jo hölkkään niin paljon kun jalat kestää... Juoksisin varmaan enemmänkin, niin kivaa se on! Oon selvästi tällaisten yksinkertaisten lajien nainen, kun en niin innostu sulkapalloista sun muista hifistelylajeista.

Noora V. (Ei varmistettu)

Moi! Minusta on upeaa, että olet saanut lihaksia kasvatettua. Voisitko vaikka tehdä postauksen, jossa jakaisit vinkkejä treeneistäsi ja syömisistäsi? Se olisi kivaa. Täällä minulla on nimittäin sellainen onglema, että painoa pitäisi saada ankarasti lisää ja mielellään lihasmassana. :-)

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Haha, joo en oikein tiedä näistä sekavista treenikuvioista, että viitsiikö niistä kamalasti huudella. Joku vielä ottaa mallia :D mutta pintaa voi toki raapia. Suunnitelmissa on myös tehdä juttu ihan normi ruokailutottumuksista, ilman dieettejä.

tiippa (Ei varmistettu)

Täällä massa kasvaa ja kasvakoon lisää! Mutta kieltämättä tulee mietittyä näitä 1. maailman ongelmia kuten: miltä näytän pikkujoulumekossa.. :S :D Tällä hetkellä rasvatkin on vielä korkealla, mutta ne laskee mittauten mukaan koko ajan ja paino vaan nousee räyh.

Mutta näytät kyllä kaiken massasi kanssa aivan tyrmäävältä ja ootkin mun idoli :D

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Tämä mekko-juttu on muuten jännä. Vaikka sitä kanniskelisikin ylpeänä työnsä tuloksia, niin itselläni tulee aina mekkoa päälle kiskoessa sellainen "olisinpa nyt vähän sirompi" -olo. Mitä tässä yritän sanoa on se, että vaikka lihakset on tietoisesti hankittu ja niistä ollaan ylpeitä, niin silti tulee eteen niitä hetkiä, kun tekisi mieli olla vähän... No, kai naisellisempi ja sirompi. Se tosin juontaa juurensa omalla kohdallani varmaan siihen, etten ole koskaan ollut hentoluinen ja siro ja jossain elämänvaiheessa olisin kovasti toivonut olevani. No, lähdin sitten toiseen suuntaan, kun ei kylkiluiden poistaminen ja lantioluiden hionta oikein napannut.

Az (Ei varmistettu)

Moi, mun mielestä sun jalat on upeat ja juuri niitä olisi varaa kasvattaa naisellisuus säilyttäen. Yläkropassa tulee yleensäkin mun silmään "miehekkyys" vastaan paljon aikaisemmin.

Tekstissä haikailet penkkituloksen perään, mutta kommenteissa kerrot ettei maksimit tai voima muutenkaan kiinnosta? Blogiasi lukeneena muistelen tosiaan sun treenipainojen olevan suhteellisen pienet noin paljon treenanneelle ja treenin olleen puhtaasti bodaustyyppistä. Ehkä perusliikkeiden (kyykky, penkki, mave, leuat, rive jne.) sarjapainojen nostaminen voisi olla palkitsevampi tavoite jos lihaskasvun tavoittelu ei enää nappaa? Tai sitten tosiaan muu voimaa hyödyntävä harrastus, esim. painonnosto voisi olla virkistävää.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Ehkä en olisi näin heikko jos olisin sen 8 vuotta treenannut säännöllisesti, mutta kun en ole. Välillä on ollut vuoden tauko, kun rakennettiin taloa, sitten puolen vuoden inspiraationpuutos ja maisemien vaihto, lajivaihtelua, kun kaikki muu kiinnostaa paitsi se sali, puolen vuoden dieetti... Ja tämäkin vuosi on mennyt ihan penkin alle kuukausien sairastelulla. Mutta silti olen saanut aina pikkuhiljaa nostettua niitä sarjapainoja isommaksi ja isommaksi, vaikka tietysti taktiikka onkin enemmän bodaus-tyyppistä. Silti se painojen hidas kasvu on ollut minulle se motivaattori. Ja niin, minähän en pysty oiken kyykkäämään kunnolla enää, tai siis lähinnä kovin säännöllisesti kovemmilla painoilla, koska polvi. Enkä penkkaamaan liian usein saati usein kovemmilla painoilla, koska kyynärpää. Enkä pystypunnertamaan, koska olkapää. Ikä ei tule yksin, vaikka osa vaivoista on ollut kyllä seurana ihan treenien alkumetreiltä asti. Mutta kyllä tuo ehkä karsii vähän sitä intoa varsinaiseen voimailuun, kun ei vain pysty.

Tässähän ei oikeastaan ole kyse siitä, etten tietäisi kuinka treenata kasvamatta. Eikä edes kyse siitä, etten olisi kasvanut tietoisesti. Tässä vain pyörittelen sitä, että kun tulevaisuudessa saavutetaan se piste etten enää halua kasvaa, niin mitäs sitten tehdään. Vai jatkaisinko vain samaa rataa, kun tästä kerran tykkään. Ei kai näin järjestäytymättömällä treenillä enää hirveästi paikat laajene.

sallalainen (Ei varmistettu)

moi anne! olipas osuvasti kirjoitettu taas, itse pohdiskelen tässä samanlaisia asioita. olen 3kg päässä tavoitepainosta ja mietin, että mitä sitten? mikä sitten motivoi sinne salille ja lenkkipolulle? pelkkä painon ylläpito ei riitä, pitää olla joku tavoite. ehkä rupean kasvattamaan näitä pieniä lihaksiani? timmiytyminen on tietty ollut tässä painonpudotuksen kaverina kokoajan tavoitteena mutta jotenkin tänkapå meinaa iskeä.

mutta halusin vaan tulla kertomaan uudelleen kuinka ihailen siuta suuresti, sekä lihaksia että asennetta :D ja hei kukkamekkoja vaan päälle, olet juuri sopivan siro itsellesi eikä muiden mielipiteillä ole väliä!! ihana anne!!

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Niin, kokemukseni mukaan tuolla salilla se paino tuppaa muuten sitten nousemaan :D tätä motivaattorijuttua olen miettinyt itsekin usein, että mikä itseäni motivoi eniten. Ja tiedätkös mikä se on? Se on se, että sen pitää olla kivaa, olipa se mitä tahansa. Sitten ei tarvitse ulkopuolisia motivaattoreita juurikaan :)

Paskapaiva (Ei varmistettu)

Niin, pitaa toki myos muistaa, etta noilla lievasti pienemmilla painoilla myos suojataan omaa kroppaa turhalta rikkoontumiselta. Vaajaamatta, 100%:n varmuudella, maksimivoimatreeniin siirryttaessa alkaa paikat jossain vaiheessa paukkumaan - se nyt vaan on fakta.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

No, se nyt on varmaan myös yksilöllistä, että hajoaako vai ei. Ja kiinni tekniikan puhtaudesta.  Toisten fysiikka kestää paremmin kuin toisten. Minä nyt taidan kuulua siihen ryhmään, joka on hajalla ilman yltiövoimailuakin. Pitäisi vaan pysyä sohvalla.

Hannushka

Voi kun voisinkin sanoa että minulla olisi sitä itsekuria että saisin aikaan lihaksia, siis ihan minkäänlaisia. Minusta sinulla on aivan upea kroppa JA jalat. Olen haikaillut ihanista lihaksikkaista käsivarsista siitä saakka kun katsoin aikoinani ensi kerran Terminator 2-leffan jossa Linda Hamilton veteli leukoja leffan alussa. Aivan järkyttävän mahtavat käsivarret (voiko noin sanoa :D). Salitreenaamiseni on kuitenkin aina jäänyt muutamaan kuukauteen ja ne pienetkin pallukat jotka ilmestyivät käsivarsiini jumalattoman irvistelyn ja verisuonten pullistelujen seurauksena, ovat hävinneet yhtä nopeasti kuin ne tulivatkin :) Myöhemmin olen myös fanittanut mm. Tuuli Matinsaloa ja Kati Alanderia, ja nyt sinua!

Tuo mekko-asia on ihan normaalia ihan meistä MELKEIN jokaiselle oli meillä sitten minkälainen kroppa tahansa. Veikkaan että aika moni on bongannut kaupassa jonkun niiin ihanan mekon, ja kun sen on sitten sujauttanut päällensä, on miettinyt 'jos mulla vaan olisi sirommat sääret/pidemmät sääret/lyhyempi selkä/kapeampi lantio jne jne...' Kyllä se on ihan normaalia tervettä itsekritiikkiä. Minä usein olen kutsunut itseäni mm. Hessu Hopoksi, koska mielestäni TIETYISSÄ kengissä jalkani näyttävät suunnattoman suurilta. Eli vertaan itseäni johonkin jolla sellaiset on, mutta se ei missään nimessä tarkoita että näen itselläni esim. pitkät mustat korvat :D Eli minulla ei ainakaan mene herneet nenään jos kutsut itseäsi 'rohjakkeeksi' kyllähän sinä sellainen oletkin, siis jos vertaamme esimerkiksi vaikkapa Kate Mossiin (ja tämä on siis kohteliaisuus) :D Eli lisää rautaa vaan xx

Corde

Mä niin tahdon tollaset olkapäät!

Mulla ei vielä onneksi ole tuota ajatusta että tuleeko katto vastaan, tai oikeastaan on. Sen suhteen että rasvanmäärä tässä kehossa on ihan liikaa. Mietin että kun sanoit että pidät syömisestä ja kun liikut tuollaisia tunteja, niin eihän tässä auta kuin kokeilla samaa. Taidan nostaa oman liikkumis määrän samalla määrällä pikku hiljaa ylös päin kuin nyt liikun ja se ei siltikään ole lähelläkään sun määriäs :) Mutta koska ruoka maistuu ja ne herkutkin välillä niin pitää ne kuluttaakkin pois.  Nyt oon vaan väsynyt, joten oletan että jos tämä tyttö lähtisi lenkille väsykin lievenisi! Voisin opetella taas juoksemaan, tosin olen aina juossut lyhyttä matkaa en koskaan pitkää. Kestävyys kunto on surkea mutta liikkeet sitäkin nopeammat. :D

Mutta takaisin olkapäihin. Onko missään vaiheessa tullut oloa että olet leveä yläkropasta? Mä en ole treenannut kun vasta sen vuoden, joten mitään hurjaa ei ole itsellä tapahtunut. Kuitenkin oletan että oma ruumiin rakennekkin vaikuttaa siihen missä se raja tulee. Itse olen tajunnut että mulla on valmiiksi aika leveä yläkroppa. Oon muuten siro, mutta hartia seutu on jotakin muuta kuin muu kroppa antaa ymmärtää. Mitä se sitten on kun sitä lihasta siellä on oikeasti ja rasvaa vain hillitty määrä. Mä olen varmaan kaappi..

Milka Rantamo
Olennaisuuksia

I say go big or go home ;)

FFFifi
Fitness Führer

On nää kyllä vaikeita (ja vakavia :P) ongelmia.... Mä olen lopettanut kaiken salitreenin jaloille, koska olen mutanttininjakilpikonna ja saan massattua niitä kestävyysjuoksulla. En todellakaan tajua, eihän sen näin pitäisi mennä, mutta koska en halua kantaa niissä välttämätöntä enempää mukana, en tee jalkatreeniä enää.

Jonkin verran tasapainoilen myös sen kanssa, että kuinka paljon yläroppaa viitsii kasvattaa kun siitäkin tulee lisää kannettavaa. Mutta kuten olen aiemminkin kommentoinut, jos hyvät muodot aiheuttavat sen, että olen hidas, onpa sentään katsojille enemmän katsottavaa :D

Välillä mietin sitäkin, että rasvasta voisi vähentää muutaman kilon, sillä olisi teoriassa jo iso vaikutus juoksutuloksiin. Olisi älyttömän kiinnostava ihmiskoe nähdä millainen vaikutus reaalisesti olisi, mutta mutta....toistaiseksi ainakaan en ole jaksanut tehdä asialle mitään. 

Sinuna varmaan antaisin kasvaa vaan ettei tarvitse sitten vanhana katua :D

Anis
Aniksenmakuinen

Hitto miten oon ihan missannut tämän jutun!  Painin nimittäin saman ongelman kanssa (ehkä vähän pienemmässä sarjassa kylläkin) tämän tästä kun treeni alkaa kulkea ja oikeanlainen safka maistuu; minne suuntaan tästä haluaisin kehittyä? En todellakaan ole iso, en järkäle tai superlihaksikas, mutta kyllä mun selästä näkee, että taljaa on kiskottu ja olkapäät eivät sovi muuten istuviin jakkuihin. Mekossa hartiat näyttää usein kornilta, joten olen mielummin salikuteissa, jossa kroppa näyttää kivemmalta. Kerään helposti sekä lihasta, että läskiä, sen ylimääräisen ihran sulattaminen lihan päältä sen sijaan on kovan tuskan takana. Toisaalta rakastan punttitreeniä, sitä samanlaista oloa kun ei mistään muusta lajista saa irti. Joukkuevoimistelu ja tanssi olivat lapsuusajan harrasteet, joihin olisi ihana palata, mutta siinä olisi niin kovin riippuvainen ajasta ja paikasta, eikä se mitenkään sovi tämänhetkiseen duuniin.Päätä tässä nyt sitten!  Mikäli ratkaisu tähän pulmaan löytyy, kuulisin sen mielelläni. Tavoitteellisuus kun on meikälle tärkeää, ja liian usein pähkin kunnon rääkin päälle, että oliko tässä nyt kuitenkaan mitään järkeä taas. Silti menen ja nostan, ja totean mennessäni, että kyllä siitä lihasta eroon sitten pääsee...

Ariana (Ei varmistettu)

Minä mietin vain että oletko sinä tutkinut erityisemmin juoksu ongelmaasi? Itse olen kärsinyt polviongelmasta todella kauan, jotka ovat nimen omaan juoksun (ja kävelyn..) jälkeen ilmestyvät, lääkäreillä on juostu ihan tarpeeksi ja kokeilin myös vinkkaamaasi päkiäjuoksu tapaa, mikä kyllä auttoi hieman (ja tuntui pakaroissa!). Viimeisimpänä kävin fysioteraupetilla, jonka kanssa teetetään erikoispohjalliset, voikin olla että ongelmat ovat johtuneet matalasta jalkaholvista... Eron todella huomasi kun kokeili niitä omia erikoislenkkareita, joiden pitäisi olla niin jalalle ergonomisia, omalle jalalle tehtyjen tukipohjallisien kanssa! Toiveet on korkealla että ero on yhtä huomattava myös juostessa ja jalkaongelmat vihdoin loppuisivat, alkaa olla vähän ikävä metsälenkkejä : )

Kommentoi

Ladataan...