Savuava horisontti

Perjantai-aamuinen näky horisontissa oli pysäyttävä. Täällä blogissakin useaan otteeseen vilahtaneilta, takapihallemmekin näkyviltä vuorilta nousi paksu savupatsas. Tajusin oitis seuraavani maastopaloa aitiopaikalta.

Vasta keväällä oli kotiimme tullut kirje, jossa kerrottiin meidänkin asuvan maastopalojen riskialueella. En ottanut varoitusta kovinkaan vakavasti ennen kuin seurasin maastopaloa omasta keittiön ikkunasta. Vaikka loppukesän kuivuudesta ja helleaallosta täysin villiintynyt pensaspalo onkin meistä vielä turvallisen välimatkan, linnuntietä ehkä kymmenen kilometrin päässä, tuntuvat palon vaikutukset meillä laaksossakin. Taivaalta satoi perjantaina tuhkaa, uima-altaan pinnalla kellui mustaa mössöä eikä ikkunoita sopinut avata edes yöksi. Lauantai-aamuna ulkona leijui niin voimakas savunhaju, ettei pyörälenkkiä vuoristoon tarvitsisi harkita päiväkausiin.

Nuo omat palon aiheuttamat ongelmat ovat kuitenkin tuntuneet melko vähäisiltä siihen verrattuna, että aivan paloalueen liepeillä on Silverado Canyonin kylä satojen ihmisten koteineen. Onneksi palo ei ainakaan toistaiseksi ole sinne levinnyt.

Täällä on siis viikonloppu kulunut jokseenkin epätodellisissa tunnelmissa, auton katolta ja takapihalta tuhkaa putsatessa ja yli neljänkymmenen asteen hellettä salilla, kaupoissa, elokuvateatterissa ja rannalla pakoillessa.

Toivotaan, että tulevalla viikolla maastopalot saadaan taltutettua, ilma viilenee ja elo kukkuloiden varjossa pikkuhiljaa normalisoituu.

 

Kuvat: Ihan tästä kotipihalta.