Seitsemänkymmentä kiloa

Onnenpäivä



Nyt se sitten tapahtui. Teinivuosieni mielikuva painorajasta, jonka yläpuolella olisin vaikeasti ylipainoinen ja elämä päättyy, on nyt ylitetty. Viime sunnuntaina, jalkapunttia seuranneena päivänä, vaaka näytti maagiset 70,2 kg. Tuntuuko aikuisesta minusta nyt sitten ylipainoiselta, lihavalta? No, ei todellakaan.

Harkittu ja tavoiteltu painonnousu ahdisti kuitenkin etukäteen valtavasti. Painoindeksit sun muut yleiset käsitteet naiselle sopivasta painosta ovat iskostuneet päähäni niin vahvasti, että edelleen, kaikkien näiden treenivuosien jälkeen, sorrun silloin tällöin tuijottelemaan numeroita peilikuvan sijaan. Vaikka pahimmat tunnemyrskyt ovatkin nyt takana, tunsin silti viime viikolla pienen vihlaisun itsetunnossa, kun kiskoin lempifarkkuja jalkaani. Vatsan sisään vetäminen ei paljoa auttanut, kun farkut eivät nousseet ilman väkivaltaa puolesta reidestä ylöspäin. Paniikki. Pitäisihän naisen sopia koon 27" farkkuihin. Vedin syvään henkeä ja muistutin itseäni siitä, että tätähän tässä on yritetty, kasvattaa lihasta. Että jospa nyt rauhoittuisit ja kävisit ostamassa itsellesi suosiolla ne suuremmat farkut.

Niin, suurimmat muutokset ovatkin tapahtuneet navan alapuolella. Reisiin on tullut vajaat pari senttiä ympärystä lisää ja takalistoni on vihdoin alkanut kasvaa pyöreyttä, yläviistoon. Pelkkää lihasta eivät kertyneet viisi kiloa kuitenkaan ole. Vatsan seudulle on kertynyt jonkin verran pehmeyttä ja pakaroihin muhkuroita, jota myös selluliitiksi kutsutaan. Ylävartalossakin on alkanut tapahtua. Eniten innoissani olen pyöristyneistä olkapäistä, mutta oikeastaan koko käsivarsi näyttää järeämmältä kuin aikaisemmin. Varjopuolena mainittakoon, että pari kauluspaitaa on nyt jäänyt hihoistaan auttamattomasti pieneksi ja rintaliivitkin puristavat kumman paljon. Positiivisia ongelmia.

Olen itsekin aika yllättynyt, kuinka rauhallisesti lopulta otin vastaan elämäni korkeimman vaakalukeman. Onhan tästä taas matkaa viime kesäiseen bikinikuvauskuntoon, mutta toisaalta olen tavattoman onnellinen annettuani keholleni mahdollisuuden kehittyä ja kasvaa ilman jatkuvaa näännyttämistä. Erityisen palkitsevaa tämä on nyt, kun olemme edenneet harjoitusviikolle, jossa tehdään 3-6 toiston sarjoja. Eli aika kovilla painoilla mennään! Kerron sitten loppuviikosta minkälaisiin maksimipainoihin tällä viikolla päästiin. Eilinen penkkipäivä antoi kuitenkin osviittaa siitä, että voimaa tosiaan on tullut lisää! Hyvä minä!

 

 

Share

Kommentit

On totta että sitä takertuu painoindekseihin kovasti jossain vaiheessa, ennen kuin antaa itsensä ymmärtää että on hieman poikkeus koska treenaa kovaa :)

Perinteisesti peilikuva kertoo enemmän kuin vaaka :) Itsellä kanssa kova työ takana saada läskiä pois pakaroilta ja lisää massaa pepun puolelle. Pitkää työtä mutta alkanut hieman tuottaa tulosta.

Hyvä sinä!

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Painoindeksin mukaan on kuitenkin vielä 1,5 kiloa matkaa lievään ylipainoon ;) Ja loppujen lopuksi, kun katselen viime kesän kuvaussatoa, niin ei niihin kuviin ole matkaa kuin 5-6 kiloa. Eihän sitä voi olla niin vaikeaa saada pois tarpeen tullen, eihän? Ja sitä paitsi, lisääntynyt lihasmassahan tarkoittaa sitä, ettei painoa tarvitse pudottaa niinkään paljoa :D

Nimenomaan, ja lihas kuluttaa aina enemmän ;) Itsellä on ollut aina kanssa tuo lievä ylipaino-kohtalo, työterveyslääkäri katsoi minua ja sanoi että aivan turhaan huolehdit, sinustahan näkee että urheilet. :D

Joskus tuntuu että yhden kilon pudottaminenkin tuntuu ikuisuusprojektilta. On ollut mielenkiintoista täytellä Fitnespalin päiväkirjaa!

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihailen sinua siitä että uskallat treenata massaa. Itse en uskalla. En uskalla näyttää erilaiselta. On psyykkisesti raskasta ostaa isompia vaatteita ja olla kaveriporukan isoin kun muut treenaavat kestävyyslajeja eikä voimaa. Aina se kauneusideaali 0-koko tunkee kaikkialla vastaan - mainoksissa, telkkarissa ja vaatekaupoissa. Tuntuu että kaikki kommentit ulkonäöstä ovat negatiivisia, yhtä laihaa vaihtariopiskelijaa lukuunlaskematta. Hän sanoi että olen keskivertotyttöä paljon voimakkaampi. Hahah... Taisin hymyillä koko loppu illan ja vielä seuraavan päivänkin. Eniten äitini kommenttini satuttavat.

No kuitenkin nyt sorruin ja pidin taukoa salistreenistä viikon verran. Sen sijaan pudotin energian saantiani reilusti, juoksin pitkiä lenkkejä sekä uin. Tänään tein selkätreenin ja voi, meinasin itkeä kun huomasin kuinka paljon heikommaksi olen tullut. Painon tippuessa voimakin vähenee. Not happy.

Ihanaa että uskallat olla erilainen (varsinkin asuessasi Kaliforniassa!). Uskaltaisinpa minäkin.

Kysymys: Saatko negatiivisia kommentteja lihaksikkuudestasi ja miten suhtaudut niihin?

Tsemppiä treenaamiseen ja kirjoittamiseen täältä Suomesta, blogiasi on niiiiin ihana lukea :)

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Vierailija: Kiitokset tsempeistä! Ne tulee aina tarpeeseen :)

Ei ollut massakaudelle ryhtyminen minullekaan ihan helppo valinta. Tosin se ei niinkään johtunut siitä, että hui, minulle saattaisi kasvaa lihaksia, vaan pelkäsin enemmän, että en ehkä pääsekään eroon siitä ylimääräisestä (rasvasta) joka massakauden aikana kehooni tarttuu. Jää nyt sitten nähtäväksi, että saako sitä rasvaa karistettua pois vai jääkö se loppuiäksi tuohon vyötärölle ja takamukseen roikkumaan.

Oikeastaan pitäisi kirjoittaa ihan oma juttunsa siitä, kuinka päädyin kasvattamaan lihasta ennemmin kuin pyrkimään sellaiseen siroon, mutta timmiin kroppaan. Minä nimittäin olen haikaillut paljonkin sellaisen vähän siromman kropan perään aikoinani. Vieläkin joskus, mm. viime kesän kuvaussatoa katsellessani, minä mietin, että näytänpäs isolta rohjolta ja se toinen tyttö siinä kuvassa tosi pieneltä ja sirolta. Mutta ne tuntemukset menee aika nopeasti ohi kun ajattelen, että minäpä penkkaan enemmän kuin tuo toinen tyttö painaa.

Minä tykkään kyllä punttitreenin lisäksi juostakin paljon. Itse asiassa viimeksi viime vuonna juoksin osan lihaksista kadoksiin, kun oikein innostuin. Ja voi että miten otti päähän, kun palasi salille ja tuntui ettei jaksakaan tehdä mitään niin kuin ennen! Tällä hetkellähän tässä olotilassa on parasta se, että tuntuu tosi voimakkaalta!

Mutta siihen kysymykseesi... Olen minä ulkomuodostani joskus saanut negatiivisiakin kommentteja, mutta harvemmin. Yleensä ihmiset kysyvät ennemmin, että mitä lajia harrastan ja mitä heidän kannattaisi mielestäni treenata (ihan kuin tietäisin!). Mutta on niitäkin nuijia, jotka katsovat asiakseen ilmoittaa milloin olen liian lihaksikas tai liian laiha tai milloin mitäkin. Niitä ihmisiä, joilla on oikeasti oikeus sanoa minulle niin, on aika vähän. Viimeksi kesällä eräiden kuvauksien jälkeen minulle sanottiin, että näytin kuvissa mieheltä jolla on mekko päällä ja peruukki päässä. Kyllä se vähän kirpaisi.

 

Maria K (Ei varmistettu)

Upea olet Anne, anti menna vaan! :)

Chic & Fit

Alan olla sitä mieltä että numerot on vaan numeroita, on kyse sitten iästä tai kiloista. Tärkein on korvien väli :) Onnea sinulle uudesta kymmenyksestä, näytät pirun hyvältä <3

FFFifi
Fitness Führer

On tosiaan yllättävän rankkaa suurentua, vaikka sitä toisaalta haluaakin! Kyllä mua välillä vihlaisee kun näen jotain vanhoja kuvia tai huomaan, kuinka siroja jotkut on, se että en enää ole... Alakropasta en ole koskaan ollutkaan, ja siihen olen aika tottunut, mutta välillä iskee epäilys, että onko tämä isompi yläkroppa sittenkään parempi. Vaikka tietysti se on.

Vanhoista vaatteista ulos kasvaminen on myös aika kauheaa. Selkä on leventynyt niin, että kaikki mekot eivät mene kiinni. Turhan naftien joukossa on esim. mun ainoa designermekko, mustaa silkkiä...että kyllä sitä välillä miettii, että onko tässä mitään järkeä :D

Ja kiinnostaisi kyllä postaus siitä, miksi päädyit lihaksikkuuteen sirouden sijaan :)

Kirsi/koopenhaminassa.blogspot.com (Ei varmistettu)

Mahtavaa postaus! Sopivasti lihaksikkaat ihmiset ovat mielestäni tosi kauniita! Paljonko nostat penkistä, jos saan udella... Itse tein sunnuntaina oman uuden ennätyksen ja nostin 40kg. Se on mulle hyvä tulos =)

Treenitsemppiä toivotan! Näistä sun postauksista saa itsekin aina virtaa!

Otter

Komppaan edellisiä! Lihas on kaunista ja kun sinulle on tuollaiset supergeenit suotu, että niitä saa (tosin työllä ja tuskalla) esille -- niin olisi rikos kuihduttaa itsensä ns. ihannemittoihin. Ihanne on kullekin henkilökohtainen asia ja jos olo on hyvä ja terve, niin miksei sitä viihtyisi missä tahansa painossa. Nostan hattua jokaiselle, joka tuohon pystyy!

Olen saanut itse kommentteja sekä läheisiltä että salituttavuuksilta "liian isoista lihaksista" vaikkeivät ne sitä omasta mielestäni ole. Monestiko kukaan on nähnyt naisella liian isoja lihaksia, jos luetaan pois kehonrakentajat (ja tämäkin on vain minun mielipiteeni)?? Ulkonäön kommentointi kirpaisee aina, vaikka taustalla olisi hyvä tarkoitus. Minusta(kaan) ei kukkakeppiä tule tekemälläkään, joten olen jo kauan sitten valinnut lajit, joissa voin rakentaa omille vahvuuksilleni. Koirat haukkuvat, mutta karavaani kulkee ;D

Ihailen sinua juuri tuollaisena kuin olet, jatka ihmeessä samaan malliin!

Miia_pau
Kolmas linja

Hyvältä näyttää ja suunta on minunkin mielestäni ihan oikea, ihailen :) Erityisesti komppaan kohtaa, jossa toteat antaneesi kehollesi mahdollisuuden kehittyä ilman jatkuvaa näännyttämistä. Täsmälleen! Omaa kroppaa pitää rakastaa, ja jos siltä aikoo vaatia paljon (eli kovaa fyysistä suorituskykyä), on pelkästään reilua antaa kropalle siihen myös edellytykset riittävän ravinnon ja levon muodossa. Sen kun itsekin aina muistaisi!

Odotan myös kiinnostuneena postausta uusista maksimipainoista, itsekin kun suunnittelen siirtyväni punttitreenissä vähän niinkun voimanlisäysvaihteelle :) Voima on hieno asia!

Eve (Ei varmistettu)

Itseäni on alkanut epäilyttää koko painoindeksi. Se kun ei terkkarin mukaan päde oikein miehiin, kovasti urheileviin, eikä teineihinkään. Eli sen ainoa sovellusryhmä on me persjalkaiset naiset...?

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Malttakaa vielä pari päivää, ystävät hyvät. Sitten saadaan kaikki maksimipainotulokset esille samalla kertaa :) Tai no, eihän ne oikeastaan ole maksimipainoja, maksimipainoksi kun lasketaan se jolla menee tasan yksi toisto... näillä tämän viikon painoilla täytyy mennä vähintään se kolme toistoa.

Vierailija (Ei varmistettu)

tähän pakko komentoida painan vähemmän kuin sinä mut käytän silti isompia farkkuja 31" ja ei oo toivokaan että mahtuisin enää 27 tai 28" lantio on vaan suurentunut iän kasvaessa ja vihaan mun lantiota kun sitä kokeilee niin siinä tuntee lantioluun miten ne luut onkin tullut niin leveälle ja tuskin saan koskaan pienentettyä tuota lantiota koska siinä on se luu ympäriltä saa toki ne ylimääräset mut mitenköhän se luu sitten tulee esiin ja voiku sen liikunta motivaation sais jostain. Ennen olin hoikka tyttö jota anorektikoksikin kutsuttiin (en todellakaan ollut anorektikko) ja farkut olleet varmaan 26" siitä sitten 27" ja 28" lantio vain alkoi kasvamaan e-pillereiden myötä...

Kommentoi