Sinivaara kukkuu, kun kaupunki vielä nukkuu

Onnenpäivä

Vaikka aikavyöhykkeeltä toiselle matkustaminen on monelle yhtä tuskaa, aamuyön tunteina unettomana pyöriskelyä sängyssä ja iltapäivän väsymystä, nautin itse suuresti niistä aamuista, jolloin herään aivan liian aikaisin aamuyön hämärään.

Aamuyössä on jotain aivan erityistä, kuin olisi ainoa ihminen hereillä koko kaupungissa, näkisi jotain mitä muut eivät näe. Aistit ovat terävimmillään, liikenteen melu ei vielä peitä alleen heräilevän luonnon ääniä, mereltä nouseva sumu tuoksuu raikkaalta ja olo on valpas. Aamuyön tunteina tuntuu hetken siltä, kuin kaikki olisi mahdollista.

Ikkunasta näkyi aamuöinen kaupunki.
 

Olen aina ollut enemmän ilta- kuin aamu-uninen. Vaikka minulla olisi nykyisessä elämäntilanteessani mahdollista nukkua puoleenpäivään säännöllisen työajan uupuessa, herään mielummin viimeistään seitsemän maissa, sillä se luo illuusion ylimääräisistä tunneista vuorokaudessa. Myös mieleni tuntuu olevan vireimmillään juuri aamuvarhain, toisin kuin iltamyöhään, jolloin järjenjuoksuni hidastuu tasolle, jolla television katselukin tuntuu työläältä.

Nyt kun Suomesta paluusta on kulunut aikaa vasta muutamia päiviä ja uni painaa silmää jo kymmenen aikaan illalla, herään vieläkin aikaisemmin, yleensä siinä viiden jälkeen. Olen niin rakastunut aamuyön hetkiin, että harkitsen vakavasti unirytmini jättämistä tällaiseksi. Sillä mikään ei ole hienompaa, kuin pieni reippailu raikkaassa aamuyön kasteessa ja ennen puoltapäivää hoidetut arjen velvollisuudet. 

 

Mitenkäs te muut, olettekos te enemmän aamu- vai iltaeläjiä?

 

 

Share

Kommentit

Minky (Ei varmistettu)

Aamuyössä on jotain maagista, ihan totta!
Keittiöön paljain jaloin hipsiminen, kahvin keitto ja terassinoven avaaminen ja aamun haisteleminen. Lenkki vielä usvaisessa maisemassa. Tuntuu tosiaan siltä kun olisi ihan yksin. Herään säännöllisesti 6 juuri tämän takia :)

Aamuvirkku täälläkin :) Tosin asuminen iltakukkujan kanssa on laittanut rytmit hieman epämiellyttävästi sekaisin. Tai siis pahimmillaan menen liian myöhään nukkumaan ja herään kuitenkin todella aikaisin. Rakastan aamuja kuvaamallasi tavalla ja jopa talvella kun ulkona on pakkasta. Mutte en siltikään pidä siitä, että väsyttää. Toivottavasti saan jossain vaiheessa oman rytmini takaisin ja osaan mennä taas nukkumaan ajoissa. Sitten saan sen aamuihanuudenkin taas takaisin.

sup (Ei varmistettu)

Aamuvirkku ^^ ja kuten edellinenkin kommentoija yhteiselämä iltavirkun kanssa asettaa toisinaan haasteita... vaikka olisikin viikonloppu aamuisin mahdollista nukkua hieman pidempään en vain osaa. Olenkin 'vanhemmiten' antanut periksi päiväunille silloin tällöin. Mutta juuri se tunne kun fillaroi aamuhämärissä töihin ja muutamaan kilometriin ei tule ketään vastaan. Kaupunki on minun!

CougarWoman
CougarWoman

Aamuvirkku; syytän ikääntymistä :D Siinä, missä ennen pystyi helpostikin nukkumaan puoliltapäivin, sisäinen herätyskello herättää viikonloppuisinkin reippaasti ennen kahdeksaa (riippumatta siitä, miten myöhään on mennyt hurvitellessa). 

Veera A (Ei varmistettu) http://veerakaukanakotona.blogspot.com/

Aamukukkuja ja yksinäinen aamususi. Minusta on ihana herätä aikaisin ja varastaa pieni aamuhetki itselleni ennen kuin muu maailma herää. Aikaisin aamulla urheillessa on niin helppo olla onnellinen.

Olisi hienoa olla aamuvirkku! Ehtisi vapaapäivänäkin vaikka mitä! Mutta äh. Ei onnistu sitten millään! Pitkään nukkuminen vaan on niin parasta, ikinä! Tosin omaan aika hyvät unenlahjat noin yleensäkin, 12 tuntia voi helposti nukkua putkeen, vaikka ei niin kovasti väsyttäisikään/olisi univelkaa. Eikä ihan pieni meteli myöskään herätä tai estä nukahtamista..

Kommentoi