Suomalaisen tunnistaa aina

Ladataan...
Onnenpäivä

Tiedättekö sen tunteen, kun olet juuri Teneriffan auringon alla asettunut mukavasti hotellin aurinkotuoliin ja näet horisontissa allasaluetta kohti vaappuvan miehen. Hotellin varjoista valoon tullessaan pistät merkille saapujan ravunpunakat kasvot, sandaaleihin tukitut sukat, maantienharmaan tukan sivujakauksineen ja aamuolutta tiukasti puristavan suuren kouran. Kas, toinen suomalainenhan se siinä.

Ei suomalaisen paikantaminen väkijoukosta ole toki aina näin helppoa, mutta jostain kumman syystä sen maailmalla liikkuvan kanssasuomalaisen vaan tunnistaa. Toisinaan en osaa edes sanoa, miksi se joku kaupan kassajonossa tai lentokoneen takarivissä näytti suomalaiselta, mutta hitsit, jotain tuttua ja isänmaallista siinä kaverissa silti oli. 

Olen aina toisinaan tuijottanut peiliin ja mietiskellyt, että mikähän se meidän suomalaisten yhteinen, tunnistettava piirre oikein on ja onkohan minullakin se? Nämä jenkit veikkaavat minua aina ensimmäisenä venäläiseksi tai saksalaiseksi ja kun sitten kerronkin olevani Suomesta, he pyöräyttävät silmiään ja toteavat, että luulivat suomalaisten olevan vaaleampia. Niin minä sitten olen kuvitellut, että olen jäänyt isossa jaossa ilman tuota suomalaista tunnistettavuus-geeniä ja tyytynyt kohtalooni näyttää venäläisen ja saksalaisen risteymältä.

Eilen sitten tapahtui jotain, mikä muutti käsitykseni sekä omistani että kaikkien suomalaisten geneettisistä piirteistä täysin.

Olimme suomityttöjen kesken salilla, tukevasti roikkumassa ylätaljasta painojen jatkeena, kun puuhasteluamme aikansa katsellut mies tuli yllättäen juttusille. Olin ällikällä lyöty, kun hän ensimmäisenä kysyi, että olemmeko mahdollisesti Suomesta. Oli nimittäin ensimmäinen kerta viiteen vuoteen, kun kukaan arvaa alkuperäni oikein. Ajattelin tietysti heti, että hän tunnisti suomen kielen syystä tai toisesta, mutta asiaa tiedusteltuani sainkin varsin yllättävän vastauksen.

Kun te suomalaiset olette niin kookkaita ihmisiä.

Suomalaisen tunnistaa vaikka varjokuvasta.
 

Ai sekö se yhteinen piirre olikin! Ei seitinohut, maantienharmaa tukka, ei kaukana kotoa paistavan auringon paahteessa punakaksi muuttunut nahka, eivät pienet ja terävät kasvonpiirteet, eivät Marimekon vaatteet eikä Hankkijan lippis, vaan ruumiinrakenneMe suomalaiset olemme jättiläiskansaa.

 

Share

Kommentit

What else is there?

Mulle on ainakin Tanskassa tullut päinvastainen olo. Olen 165 senttiä ja suomessa aina sellainen keskipitkä, en missään porukassa erityisen pitkä tai lyhyt. Se taitaakin olla suomalaisnaisten keskiarvoinen pituus.  Täällä taas tunnen oloni jatkuvasti kääpiöksi , luokallanikin olen lyhyin ekaa kertaa elämässäni. :D

Mise

Itse 152-senttisenä ja ainoastaan Havaijilla käydessä olen tuntenut itseni oikeastaan ihan normaalimittaiseksi :D 2010 Saksassa asuessani sain myös kuulla, että en voi olla suomalainen, koska en ole blondi enkä näytä venäläiseltä. Tämä oli hyvin hämmentävä tieto :D

Ollaan kyllä oikein jättimäisiä järkäleitä kaikki ;) Tällaisena alle 50-kiloisena ja 150-senttisenä on kyllä hieman hankala sovittaa itseä tuohon stereotypiaan...  :D 

Ai ruumiinrakenne? No just. Onko merkittävää eroa havaittavissa esim. ruotsalaisiin verrattuna? :D Tai hollantilaisiin, NE ovat jättiläisiä.

Mulle on kanssa pari kertaa käynyt niin, että joku aivan random henkilö tulee sanomaan että sun on pakko olla suomalainen. Eka kerta oli jossain viraston luukulla Italiassa kun asiakaspalveluhenkilö vain tokaisi että "te olette suomesta" ennen kun olin ehtinyt edes esittää asiaani. Mies sanoi harrastavansa muotokuvamaalausta ja sanoi tunnistavansa suomalaiset harvinaisen korkeista poskipäistä.

Tokalla kerralla olin duunissa vaateliikkeessä ja esittelin asiakkaalle syystakkeja (italiaksi) kun hän keskeytti ja kysyi, olenko suomalainen. Silmän muodosta kuulemma heti tunnistaa. Joo-o.. :D

Itsekin kyllä väitän tunnistavani lajitoverini, vaikka päällä ei olisikaan sandaaleja tennissukilla. Ihan sama mihin valeasuun on sonnustautunut, niin jostakin sen vaan tunnistaa..

 

honeychile

Mulle sanottiin että se on nää skandinaaviset poskipäät... ehkä se on totta, sitten kun on alkanut seurailemaan asiaa niin esim. briteillä selvästi harvemmin on niin korkeat poskipäät kuin vaikka suomalaisilla. Ja Haglöfsin reput - aina varma tuntomerkki :D 

tiippa (Ei varmistettu)

Haha :D Tää on kyllä totta, että suomalaiset on melko isoja. Esim saksalaiset ja ranskalaiset miehet on mun makuun aivan liian lyhyitä ja kapeita. Saksassa varsinkin kiinnitin huomiota saksalaispoliisimiesten pienuuteen. Ne oli ihan oikeasti hinteliä keitä näin. En voinut olla miettimättä oisko ne päässy Suomessa poliisikouluunkaan kuntotestien takia :D

dorf (Ei varmistettu)

huh, mulla kyllä ihan päinvastainen kuva, ainakin täällä läntisellä puolella asuessani useimmat miehet on sellaisia hongankolistajia että! Harppovat vain menemään pää korkeuksissa!

sanumaria
Etkaisäänymuavarte

Ennenmuinoin pystyi tunnistamaan suomalaisuuden lisäksi myös työpaikan. Oltiin reilaamassa ja bongattiin erään kaupungin torin terassilla oleva seurue. Pohdittiin että noi pojat on satavarmasti Suomesta ja ne on Nokialla töissä. Niillä oli kaikilla samanlainen tukka (jakaus, auringonvaalentama), ruudullinen lyhythihainen kauluspaita, reisitaskusortsit ja Merrelit (ei sukkia). Käveltiin ohi ja molemmat epäilyt kävivät toteen kun kuuli mistä tyypit puhuivat.

Eilisen lupaukset

Miten ihmeessä olin varma, että tää juttu liittyisi Ismo Leikolaan ja sen stand up -esityksiin? Huoh. Ei mitään syytä olettaa ja kuitenkin olin ihan varma, että siitä kirjoitat.

Finski (Ei varmistettu)

Mulle tokaisi Arlandan lentoaseman tanskalais tyontekija heti suuni avattua etta I know you are from Finland, no need to tell me. Kuulemma siksi ettei me osata sita coctail kutsujen small talkia vaan heti asiaan. Mut ulkonako aiheuttaa ongelmia kylla kun makin olen 177 centtia pitka enka paina kun alta 60 kiloa. Paata pitempi kaikkia kun asuttiin Afrikassa pari vuotta, ja taalla USAssa myos olen yleensa jenkkeja pitempi ja vaaleempi ja usein tormaan kysymykseen kenen valmistajan hiusvarilla saa noin ihanat blondit hiukset.Luontoaitiltahan ne saa jos on suomalainen. Hei myos, meilla skandinaaveilla ei ole bootya elikka isoa ahteria,siitakin meidan erottaa kuulemma (miehen kommentti). Ollaan ylpeita vaan siita etta erotutaan massasta, oli se syy mika tahansa naista ylla-olevista.

jennilina
auringon noustessa

Mulle on usein sanottu, että olen suomalainen tai norjalainen, joka tapauksessa viikinkiverta täytyy olla. Se lienee kiertoilmaisu tuolle kokoasialle :) Mombasassa asuessa tuttavapiirissäni tunnettiin jonkun verran suomalaisia ja siellä sain myös kuulla, että meillä Suomi-naisilla on samanlaiset pyllyt ja että pylly on hyvä tuntomerkki. (lattana ja alaspäin valuva, ihan toista kuin kunnon kenialainen muhkea booty) Olen usein miettinyt, että mikä se tekijä on ulkoisessa habituksessa, joka saa tunnistamaan omansa. En nimittäin allekirjoita enää tuota kuvailemaasi tennissukka-stereotypiaa, harvassa taitaa ne tyypit nykyään olla. En osaa siltikään itse nimetä sitä mikä saa tunnistamaan toisen suomalaisen ja silti kuitenkin tunnistaa ja vielä kaukaa, melkein jo haistaa kai. Aikoinaan Namibiassa ja Keniassa asuessani olin ihan innoissani, kun kohtasin suomalaisia, me kun oltiin niin harvassa siellä niillä alueilla missä itse asuin. 

Sanph
Sanph

Suomalaisen tunnistaa kyllä aina ulkomailla ollessaan. Viimeksi reilu kuukausi sitten Italiassa törmäsin moneen suomalaiseen ja heidät jotenkin tunnisti jo todella kaukaa. Mun on aina pakko lopettaa puhuminen ja kuunnella, mitä kieltä nämä Suomi-veikkaukseni puhuvat, kun sattuvat kulkemaan ohi. Veikkaan, että tässä mennään vähän samalla tavalla kuin eri etnisyystaustoissakin. Meille vaaleille on yleensä esimerkiksi vaikeaa arvioida vaikkapa aasialaisten tai tummien ikää. Heidän kasvonpiirteensä yms ovat niin erilaisia, kuin mihin olemme geneettisesti tottuneet.

Mielestäni viime ravintolapäivässä sattui hauska välikohtaus tätä aihetta liipaten. Hyvä ystäväni on adoptoitu pienenä muksuna Etiopiasta Suomeen. Eräs tummempi mies lähestyi meitä ja kysyi heti ensimmäiseksi ystävältäni, onko hän etiopialainen. Ystäväni vastasi, että on ja kysyi, kuinka mies tunnisti. Mies sanoi tunnistavansa aina oman kansansa. Jäätiin ystäväni kanssa pohtimaan tätä, hän kun ei osaa tunnistaa ns. omiaan, koska hänellä ei ole muistikuvia Etiopiasta tai ihmisistä sieltä. Kai nämä kansalaisuuden tunnusmerkit siis opitaan ja sisäistetään joskus ihan, ihan pikkaisina ja ne iskostuvat syvälle alitajuntaan.

-K- (Ei varmistettu) http://kuulumisiakataloniasta.wordpress.com/

Mielenkiintoinen kommentti Sanph:lla! Tuossa on varmasti perää! Olen asunut ulkomailla (USA ja Espanja) 10 vuotta ja kyllä ne suomalaiset tunnistaa kaukaa. Itseäni taas aina luullaan venäläiseksi, jopa venäläiset itse pitävät minua venäläisenä :D No eipä tuo haittaa.

Vaivaiskoivu (Ei varmistettu)

Olen itse kokoisin Pohjois-Suomesta ja muista olleeni esimerkiksi juhlissa, joissa olin juhlien pisin naispuolinen henkilö eli 164cm. Meillä ei vissiin aurinko paista tarpeeksi kasvamiseen, oman suvun miehetkin on kaikki noin 172cm.

Paska paiva (Ei varmistettu)

Minakin olen joko Igor, tai saksalainen

Loora (Ei varmistettu)

Suomalaisilla on kieltämättä jykevämpi ruumiinrakenne verrattuna esim. etelä- tai keskieurooppalaisiin. Suomalaisilla on leveämmät hartiat ja takapuoli. Hauskin kuvailu suomalaisista, jonka olen kuullut oli: "Suomalaiset ovat isoja, vaaleita ja sinisilmäisiä kiinalaisia". Kertoja viittasi suomalaisten viirumaiseen silmien malliin. Minulle on tullut joskus puhumaan venäläismammat omalla äidinkielellään ollessani etelänmailla. Johtunee myös 175 cm pituudestani.

vierailija (Ei varmistettu)

Kylla vaan ainakin Ranskassa, Espanjassa, Italiassa ja Saksassa tuntee itsensa melko jattilaiseksi joka paiva... Nyt Ranskassa asuessa tuli laitettua toihin viime viikolla ekaa kertaa korolliset kengät; teki mieli pitaa polvia notkolla ja istua mahdollisimman paljon, kun pomokin oli yhtäkkiä paata lyhyempi... Ja olen vain 169cm/56 kg!

kolistaja (Ei varmistettu)

Asuin Ranskassa. Minä 180 cm, sporttinen vartalo tunsin itseni enemmän kuin jättiläiseksi. Miehet OVAT niin siroja, hinteliä ja lyhyitä. Mikä helpotus oli matkata Alankomaihin....

Jullelsson (Ei varmistettu)

Itse ainakin olen laittanut suomalaisten tunnistamisen niin kutsutun "mitättömyyden" piikkiin. Suomennettuna termi on aivan hirveä, mutta kun englanniksi ajattelee asiaa, niin mielestäni suomalaisten kasvot ovat jotenkin "bland" - meillä ei ole yleisesti ottaen mitään tunnistettavia kasvonmuotoja (paitsi ehkä nuo yllämainitut poskipäät), iho on aika kalvakka/mitäänsanomaton samoin kuin usein hiuksetkin.
Ilman meikkiä näen itsestäni NIIN selvän suomalaisen (toki myös voisin kuvitella, että joku tuntematon voisi slaavilaisia piirteitäkin silmien muodossa ja muussa nähdä) juurikin tämän "bland"mäisyyden takia :))

Vierailija (Ei varmistettu)

Yksi suomalaisten piirre on myös raskaat silmäluomet. Olen myös huomannut tuon "bland"-piirteen, että suomalaisilla on yleensä vähän sellainen arkinen ulkonäkö, tekeekö sen sitten ohut iho ja taipumus pyöreäposkisuuteen, tiedä häntä...

Minua on usein luultu ulkomaalaiseksi, yleensä venäläiseksi tai keskieurooppalaiseksi, koska en ole ihan niin tyypillisen suomalaisen näköinen. Mutta kyllä minäkin olen aika "arkisen" näköinen, katse on usein väsyneen näköinen raskaiden silmäluomien takia, ja minua on luultu usein huomattavasti nuoremmaksi kuin olen, sillä kasvoissa on jotain sellaista pullamössömäisyyttä.

Sananas (Ei varmistettu)

Mä olen saanut jostain ruotsalaisgeenit vaikkei suvussa ole yhden yhtä ruotsalaista. Joka kerta Ruotsissa käydessäni menen täydestä kuin väärä raha, eli väärä kruunu kai sitten. Suomessakin minua on lukuisia kertoja sanottu ruotsalaisen näköiseksi. En omasta mielestäni vastaa mielikuvaa ruotsalaisesta naisesta.

Suomalaisilla olen havainnut olevan tietyntyyppisiä "geenikasvoja", jotka ovat ehkä tulosta pienestä väestöpopulaatiosta. Mietin joskus tekeväni jonkun valokuva-arkiston aiheesta, mutta se ehkä haiskahtaisi liikaa rotuopilta, eikä sellainen ole taida olla kovin hyväksyttävää :)

Kommentoi

Ladataan...