Sushia hyvässä seurassa. Eli rakkaudella uusista ystävistäni.

Onnenpäivä

Että minä pidän sushista! Näin siitäkin huolimatta, että vielä Suomessa asuessa en voinut sietää ajatusta merilevään kääräistystä raa'asta kalasta ja äyriäisen peristä. Lopulta sushien kauniin ulkomuodon houkutus kävi liian suureksi ja jo ensimmäinen suupala vei minut mennessään. Sushista tuli ennätysvauhtia osa vakituista ravintoympyrääni.

Tästä päästäänkin varsinaiseen jutun aiheeseen, pelkässä sushi-ateriassa kun ei kamalasti olisi kerrottavaa, paitsi se, että se oli jumalaisen hyvää. Mutta asiaan, olen siis saanut uusia ystäviä. Paikallisia ystäviä. Siis amerikkalaisia. Niitä ihan oikeita alkuperäisasukkaita.

 

Silloin 2,5 vuotta sitten, kun muutimme tälle mantereelle, olin melko varma etten tulisi saamaan paikallisia ystäviä todella pitkään aikaan. Oli kielimuuria, hieman kulttuurierojakin ja pohjoisessa asuessa naapurustomme asukkaat olivat selvästi ikäluokaltaan vanhempia, perheellisiä ja jokseenkin silminnähden parempaa kastia. Tuntui siltä, että heillä kaikilla oli jo ystäviä ja omat piirinsä, eivätkä he tarvinneet elämäänsä uusia ihmisiä. Niinpä tyydyinkin pyörimään muiden suomalaisten kanssa, joka ei sekään ollut yhtään hassumpaa, ei sillä. Näin jälkikäteen ajateltuna minulta puuttuivat ne luonnolliset tilanteet, joissa olisin voinut tutustua paikallisiin ihmisiin naapurustomme ulkopuolelta. Ei ollut pieniä lapsia, joiden kautta tutustua muihin äiteihin leikkipuistoissa, en käynyt töissä enkä koulussa. Tai kävinhän minä englannintunneilla, mutta siellä oli vain meitä maahanmuuttajia. Niin meni kaksi vuotta ja koko aikana tutustuin ainoastaan yhteen naapuriin ja häneenkin melko lailla pinnallisesti.

Sitten olikin aika taas muuttaa. Pakattiin kimpsut ja kampsut ja lähdettiin eteläiseen Kaliforniaan. Muutimme tavallisempaan lähiöön, jossa asuu ihan tavallisen oloisia ihmisiä, jalat tukevasti maassa. Ei mennyt montaakaan päivää, kun valtaosa naapureista oli käynyt toivottamassa tervetulleeksi, esittelemässä itsensä ja pyytämässä kahville. Tästä naapurustosta minä lopulta sain ne ensimmäiset oikeat, paikalliset ystävät. Miehet käyvät ajamassa keskenään motocrossia ja me tytöt pyöräillään, juostaan ja juodaan proteiinidrinkkejä altaalla. Vaikka meillä onkin erilaiset taustat ja eri äidinkieli, he ymmärtävät jo hieman meitä suomalaisia ja sen, että vaikkemme aina ole "super excited" eikä kaikki ole "awesome", saatamme silti olla innoissamme ja iloisia.

Vaikka aikoinaan kotiuduinkin Kaliforniaan melko nopeasti muuton jälkeen, tuntui minusta silti aina ulkopuoliselta, kun en saanut kontaktia paikallisiin muualla kuin ruokakaupan lihatiskillä. Nyt, uusien ystävieni myötä, minä tunnen vihdoin kotiutuneeni tänne kunnolla enkä enää tunne oloani ulkopuoliseksi. Olen osa kokonaisuutta enkä vain vierailija.

 

ps. Te kaikki pikku sushi-snobit siellä kotisohvilla! Tiedetään, kuvassa oleva sushi ei ehkä edusta sitä perinteistä, minimalistista, oikeaa sushia. Mutta oli se silti niin hyvää!

Share

Kommentit

annemi

Höpsistä, runsas, erilainen, värikäs ja maukas sushi on parasta sushia. Olen kauan sitten hylännyt minimalistiset sushit ja siirtynyt mitä erilaisempiin yhdistelmiin, Suomessakin kun ollaan hiljalleen siirtymässä eurooppalaisiin valikoimiin ja ymmärretty että lohinigirillä ei pitkälle pötkitä (vaikka se hyvää onkin). Vihdoin!

En kyllä edes uskalla haaveilla mitä kaikkea sushista saa aikaiseksi siellä rapakon toisella puolella ;)

 

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Onhan täällä monenlaisia virityksiä, osa oikeasti sellaisia, joilla ei ole mitään tekemistä sushin kanssa. Nämä kun tykkäävät työntää sitä cheddar-juustokastiketta joka paikkaan :D

Mutta todella, täällä on kalaskaala niin paljon laajempi, kuin Suomessa. Tuossa kuvassa olevassa sushissa oli sisällä Yellowtailia eli ruostekampelaa sanakirjan mukaan. Enpäs ole ennen moisesta kalasta kuullutkaan!

annemi

Cheddar-juustokastiketta sushissa? hmm.. mielenkiintoista :D

 

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Kyllä! Kaikkea on nähty! Se oli meksikolainen versio :D

annemi

Haha, jokseenkin hauska mielikuva tuo meksikolainen sushi :D

Onneksi on jo reissu suunnitteilla sinne meren taakse, niin pääsen omin silmin ihmettelemään näitä kummallisuuksia. Itseni tuntien, puolisaksalaisena rasvaisen ruoan ja kummallisten yhdistelmien ystävänä, rakastun kaikkien sääntöjen vastaisesti juuri siihen cheddar-juustolla maustettuun sushiin :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Kalavalikoima on varmasti runsaampi kuin Suomessa, mutta kotimaisen kalan aromi on vertailukelpoinen esim. keski- ja eteläeuroopassa tarjolla oleviin kaloihin. Olemme liikkuneet lomilla näissä etelän rahoituskriisivaltiossa syöden pääasiassa kala ja äyriäisruokia ja tarjolla ollut vaalea kala ei ole niin maukasta kuin meidän ahven ja kuha ja siika. Lohi sitten onkin siellä todella arvokasta tavaraa. Sitä mitä haemme sittarin tiskiltä alennuksessa tai vaikkapa tuoreempana torilta. Jopa hauestakin saadaan maukasta osaavissa käsissä.
Ahventahan menisi keski euroopan ravintoloihin niin paljon kuin kerkeisi fileoimaan. Ongelmana on vain että fileet pitää olla virheetöntä ykkös laatua, eli fileointi pitää tehdä käsityönä koska koneet eivät siihen pysty.
Helsingin Stockkan tiskillä on nykyisin näitä minimalistisia sushipaloja. Näin viimeviikolla hintakilven kuhasushipalasta, mutta eipä löytynyt tiskiltä. Oli loppu vaikka palan hinta oli melkein tupla muihin verrattuna.

Kommentoi