Syksy Kanadassa

Onnenpäivä

Täällä sitä taas ollaan, kotona palmupuiden alla seitsemän Kanadassa vietetyn syyspäivän jälkeen. Ilmeisesti onnistuin vaahterasiirappikeksien ja ice wine -pullojen lisäksi tuomaan Vancouverista tuliaisina syksynkin, sillä kotikonnuilla odotti yllättävä viileys ja ensimmäinen kunnon vesisade kai viime kesäkuun. Mutta palataanpa nyt hetkeksi vielä kuvien kera Kanadaan ja oikeaan syksyyn.

Heti Vancouveriin saavuttuamme olin pakahtua silkasta ihastuksesta. Tuijotin kasvot taksin ikkunassa kiinni ohi vilistäviä ruskan värittämiä vaahterapuita, kauniita rakennuksia ja ihmisiä syystakeissa. Kuulostaa suomalaisen korvaan varmasti hölmöltä, mutta sillä hetkellä tajusin, että olin todella kaivannut tuota pimeää, koleaa ja märkää vuodenaikaa. Olen kokenut oikean syksyn edellisen kerran kai neljä vuotta sitten, meillä Kaliforniassa kun ei syksy ole lähimainkaan samanlainen kuin kaukana pohjoisessa. Kun Kanadassa vaahterat liekehtivät punaisen ja keltaisen väreissä, muuttuu osa Kalifornian lehtipuista kuivuuttaan suoraan tummanruskeiksi ennen kuin lehdet putoavat kuolleina maahan. Kaunis ruska yhdistettynä raikkaaseen ilmaan, alakuloisena alhaalla roikkuvat pilvet, viileä tuuli kasvoilla ja märän maan tuoksu olivat juuri sitä mitä kaipasin. Enpä olisi uskonut sanovani tätä, mutta käsineiden sujauttaminen kaiken varalta käsilaukkuun ulos lähtiessä teki oloni hyvin kotoisaksi. Hassua miten sitä kuvitteli, että viilentyviä syyskelejä sitä viimeiseksi Suomesta kaipaisi.

Nyt vain odotellaan, että syksy saapuisi kunnolla tänne Kaliforniaankin eikä villasukat enää tuntuisi liioittelulta, ikkunalle voisi lämmikkeeksi sytyttää pari kynttilää ja sukeltaa sitten sohvalle viltin alle kuuntelemaan sadetta. Sitten jaksaa taas ensi kesänä nauttia helteistä.

 

***

Muutoin Kanada yllätti minut täysin erilaisuudellaan. Olin jotenkin kuvitellut, että tuo pohjoinen naapurimme olisi melko samankaltainen kuin Yhdysvallatkin, mutta eipä pitäisi kuvitella mitään ennen kuin käy itse paikan päällä. Vaikka ehdin tutustua ympäristöön vain viikon, tuli sellainen olo kuin kanadalaiset olisivat enemmän tolkun kansaa kuin amerikkalaiset ja muutoinkin lähempänä suomalaista ajatusmaailmaa. Ei siis ihme, että kanadalaiset näkevät punaista tullessaan rinnastetuksi amerikkalaisiin. Suomalaisen mieltä lämmittivät myös kilohinnat, litran maitopurkit, välimatkojen ilmoittaminen kilometreissä ja C-kirjain lämpötilan perässä. Vaikka tiesin etukäteen, että Vancouverissa asuisi paljon kiinalaisia, tuli heidän paljous jopa Kalifornian Piilaaksossa asuneelle melkoisena yllätyksenä. Mutta mikäpä siinä, kotikontujen meksikolaisravintoloiden sijaan Vancouver oli täynnä kiinalaisia, japanilaisia ja thaimaalaisia ravintoloita, joten nälkää ei itämaista ruokaa rakastavan tarvinut nähdä. Kaiken kaikkiaan paikka vaikutti niin viehättävältä, että tilaisuuden tullen matkustan sinne varmasti uudelleenkin. Ja kun lennot saa parhaimmillaan alle 300 taalalla ja lentoaikakin on vaivaiset kolme tuntia, on Vancouver täydellinen matkakohde viikonlopun mittaiselle hermolomalle.

Share

Kommentit

lone star (Ei varmistettu)

Upeita kuvia! Se on niin totta kun sanoit, että sitä välillä kaipaa syksyä; juuri sitä märkää, pimeätä, pilvistä, sadetta ja jopa kylmää. Minä otin jo yhtenä päivänä varaslähdön talvipukeutumiseen, ja panin jalkaani pitkikset, umpikengät ja farkkutakin vaikka ei vielä kovin kylmä ollutkaan. Sitä niin kovasti välillä kaipaa talvipukeutumista.

Halvallahan sitä pääsisi syksyynkin hetkellisesti, mutta puolison lomat on vietetty :(. Joo.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

On niin hassua, että sitä syksyn alakuloa voi kaivata. Mutta ehkä se on sitä, että täytyy nähdän luonnon kasvukauden päättyminen, aivan kuten keväällä luonnon henkiin herääminenkin. Se kevätkin on täällä meillä vähän niin sun näin. Lumien sulamisveden lorina ränneissä on niin lumoavaa pitkän talven jälkeen <3

Ja joo, syyspukeutuminen! Miten ihanaa on vetää pitkät housut jalkaan ja hautautua peittäviin ja paksuihin vaatteisiin, unohtaa hetkeksi shortsien paljastamat polviläskit :D

lone star (Ei varmistettu)

Näkeehän täälläkin vuodenaikojen vaihtelun, mutta ne ovat niin "mietoja" Suomen olosuhteisiin verrattuna. Suomen vuodenaikojen vaihtelut ovat niin voimakkaita, että ne herättävät ihmisissäkin monenlaisia tunnetiloja.

nisSan (Ei varmistettu) http://afterastorm-sannis.blogspot.fi/

Sisko-rakas asuu juurikin Vancouverissa..on viihtynyt siell jo vuosia. Kanadalainen mies on kyllä tehnyt selväksi että siellä vallitsee se tuttu Suomi/ruotsi-fiilis naapurien kesken :D

Maria87 (Ei varmistettu)

Mulla on aina ollut sellainen käsitys että kanadalaiset ja suomalaiset ovat jollain tapaa hyvin samanlaisia. Kiva kuulla että ilmeisesti tämä minun ei-mihinkään-tieteelliseen-faktaan perustuva mielipide saattaa ollakin totta! :D

Maria Hakkala
The Variety Show

Mua on kiehtonu Kanada jollain tasolla siitä saakka kun eräs opettajani luonnehti sitä amerikkalaisuuden ja suomalaisuuden yhdistelmäksi, eli selkeästi pohjoisamerikkalainen mutta silti eurooppalaisittain järkevä. :)

matkatar (Ei varmistettu) http://matkantekijana.blogspot.com

Aivan upeita Kanadankuvia! Kiva juttu että viihdyitte siellä :)

annemi

Vau, upeita kuvia :) Kanada näyttää todella kauniilta paikalta, pitääkin lisätä se matkahaavelistalle!

Anna-Maija (Ei varmistettu)

Rakastan tätä syksyä. Täällä Oulussa on ollut jotenkin niin lämpönen syksy, eikä sellanen normaali tihkusateinen. Tuli tuossa menneellä viikolla taas olo, että pitää hommata kunnon kamera, olisi nimittäin saanut niin hienoja kuvia kirkkaan värisistä puista vasten tummaa taivasta, päivän viimeisten auringonsäteiden säteillessä puun takaa. Mietin siinä, että olenko ihan oikeasti ulkona vai tuijottelenko jotain valokuvaa.

Kommentoi