Tänään ärsyttää: juustohöylä

Onnenpäivä

Kun elämän todelliset ongelmat kerrankin loistavat poissaolollaan, voi vaihteeksi keskittyä arjen pieniin kupruihin ja niistä nillittämiseen. Tämänpäiväisen ärsytyksen ja siitä avautumisen aiheena on niinkin merkittävä ja arkinen asia kuin juustohöylä.

Olen viimeisen neljän vuoden aikana salakuljettanut joko itse tai muulien avustuksella Suomesta Amerikkaan kaikkiaan neljä juustohöylää. Syynä juustohöylien runsaaseen maahantuontiin on yksinkertainen. Yhdessä ontuvan amerikkalaisen tuotevalmistuksen heikoimmista lenkeistä killuu käteen huonosti sopiva, tylsästä terästään ja liian tuhdeista siivuista tutuksi tullut juustohöylä. Eikä höylien tiimoilta ole kai tiedossa kovin suurta tuotekehitystä tulevaisuudessakaan, amerikkalainen kun ostaa juustonsa pääasiassa valmiiksi siivutettuna. Mutta minua eivät kaupan kolmen millin paksuiset kermajuustosiivut houkuttele, vaikka paljon juustosta pidänkin.

Juustohöyliä kyllä on, mutta vain harva tyydyttää höyläsnobin kriteerit.
 

Olen viime aikoina ollut hieman huolissani 2000-luvun alkupuolelta peräisin olevan, Fiskars-merkkisen juustohöylämme elämän kääntymisestä ehtoopuolelle. Kun hienosti palvelleesta, muuttokuormassa USA:han saapuneesta juustohöylästä joskus aika jättää, olisi tilalle löydettävä uusi, haastavan tehtävän harteilleen ottava höylä. Koska yritykset sopivan seuraajan löytämiseksi tältä mantereelta ovat päättyneet pettymyksen kyyneliin kerta toisensa jälkeen, olemme ryhtyneet etsimään seuraajaa Suomesta, muunmuassa Fiskarsin runsaista riveistä, mutta tuloksetta.

Ensimmäinen kokelas, Fiskarsin mainoslauseen mukaan pehmeille juustoille tarkoitettu höylä, leikkaa kyllä moitteettomasti, mutta tekee arkikäyttöön aivan liian tuhteja siivuja. Paksut siivut sopisivat kyllä juustonmaistelutilaisuuksiin, jossa pääruoan osaa näyttelee juusto, mutta juhlakäyttöön höylä on aivan liian arkisen näköinen. Seuraava talouteen tullut Fiskarsin juustohöylä teki sekin aivan liian paksuja siivuja ja kaiken lisäksi terä osoittautui tylsäksi. Höylän maailmanvalloitus jäikin lyhyeksi, kun suutuspäissäni lähetin sen viimeiselle matkalleen kohti jätelaitosta.

Ei näin. Arkikäyttöön aivan liian paksu siivu.

Täydellinen, läpikuultavan ohut ja taloudellinen juustosiivu.



Kahden Fiskarsin logoa kantavan pettymyksen jälkeen tarkastelin tänä kesänä Suomessa lomaillessani juustohöyliä aivan uusin silmin ja mitä ihmettä - jokaikinen kaupassa käteeni osunut höylä vaikutti olevan mitoitettu paksujen viipaleiden leikkaamiseen. Miten voi olla hyvän, arkikäyttöön sopivan juustohöylän löytäminen näin vaikeaa, kysynpähän vaan? Voisiko joku sieltä Fiskarsilta kertoa, että mitä ihmettä teidän juustohöylille on kymmenessä vuodessa tapahtunut? Saako Fiskars salaisia provisioita juustotehtailijoilta, kun paksumpia siivuja leikkaavien höylien yleistyessä juuston kulutus kasvaa kasvamistaan? Entä saako kunnollisia, ohuita siivuja leikkaavia juustohöyliä enää mistään? Ja olenko todella ainoa, joka ylipäätään haluaa juustosiivunsa ohuina?

Mikä teitä muita ärsyttää tänään vai onko kaikki asiat juustohöylästä lähtien kunnossa?

 

Share

Kommentit

Kyoto (Ei varmistettu)

Huono juustohöylä kuuluu samaan ikävään sukuun huonojen veisten ja kuorimapuukkojen kanssa (*murinaa*) Tylsyydelle ei voi mitään, mutta siivujen paksuudelle kyllä voi, kun vaan varovasti vääntää lapio-osaa ylös tai alaspäin :)

Eikku (Ei varmistettu) http://liikuttava.blogspot.fi/

Puoliso osti Röslen juustohöylän, ja sen jälkeen on kyllä Fiskarsit yms. saaneet levätä rauhassa laatikossa. http://bit.ly/18ZiHXa

Vieraileva Hessu (Ei varmistettu)

Meilläkin säädetään siivun paksuutta vääntämällä terää.

EMerituuli
Loxodon

Yllättävää kyllä, löysin lähes täydellisen höylän Prismasta! Monta höylää on kokeiltu - kalliita ja halpoja - kaikki lentäneen roskiin hyvin nopeasti. Mun juustosiivut ei saa olla milliä paksumpia ja valon pitää paistaa niistä läpi, kiitos. Epätoivoissani nappasin ostoskärryyn simppelin juustohöylän Prismasta ja yllätyin todella iloisesti. Leikkaa mun Oltermannia melkeen just niiku pitää. Siivut on silti ehkä ihan pikkasen pulskia, mutta kelpaa!

Mimimii (Ei varmistettu)

Ihanaa joku muukin kamppailee huonojen höylien kanssa!

Kun muutimme yhteen, saimme poikaystävän vanhemmilta vanhan höylän joka oli ollut käytössä mökillä. Kuitenkin kun kävimme muutto-ostoksilla Ikeassa oli pakko ostaa sieltäkin höylä (koska käytetty höylä ei innostanut).

Ja kappas kummaa, kumpaa höylää meillä käytetään? Aina hirveä valitus jos jompi kumpi on laittanut tämän perintöhöylän tiskikoneesen odottamaan pesua! Täydellisen ohuita siivuja! Kannattaa luottaa kotimaiseen konkariin, jolla on ainakin 30 palveluvuotta takanaan!

Mahdoton Nainen

Mua ärsyttää paitsi väärän paksuiset viipaleet myös se että pehmeät (kerma)juustot tarttuu ei leikkaudu kunnolla ja jää kiinni metallisiin höyliin. GastroMaxin muovinen juustohöylä on kestänyt mukana yli kymmenen vuotta enkä ole sen voittanutta löytänyt.

Katie
Aika kypsä äidiksi

Juustohöylä on tärkeä asia! Meilläkin on kolme Fiskarsin höylää, joista paras on tuo musta-oranssipäinen, joka sullakin on. Mutta se on alkanut ruostua tiskikoneessa. :( Toiseksi siedettävin on perusmustapäinen, mutta sekin leikkaa liian paksusti. Ja voi sitä pettymyksen määrää, kun törsättiin Citterion kalliiseen designluomukseen, ja siitä tuleekin ihan liian paksuja siivuja! :(

Eri saagansa sitten on se, ettei Englannista saa kuin yhtä kypsää cheddaria, jota voi höylätä murentumatta... Mutta onneksi saa edes yhtä! Vuosikaudet elin luulossa, ettei mitään cheddaria voi höylätä.

Opiskelujen alettua muutin omaan kotiin ja juustohöylän valinta oli yksi isoimmista kysymyksistä, oli ollut jo vuosia ennen kun kotoa muutin se isoin taistelunaihe äidin kanssa mitä keittiön ostoksiin tulee!

Mun lempparijuustohöylä on ikeasta ostettu, sillä saa leikattua juustoa helposti ja näteiksi siivuiksi, jotka ovat mun mielestä juuri hyvän paksuisia :)

Eriasia on sitten se, että kuinka usein opiskelijalla on varaa nauttia juustosta leipänsä päällä ;)

tiiti
ite puin

Mää oon varma, että kyseessä on joku salaliitto juustotehtailijoiden ja juustohöylävalmistajien välillä. Mutta oon ite vaan opetellut syömään paksumpia juustonsiivuja. Ajattelen, että ei se ainakaan elämänlaatua huononna, jos päivissä on vähän enemmän juustoa.

lone star (Ei varmistettu)

Voihan höylä! Viimeksi tänään aamulla tuli kirottua kun ei oikein höylännyt :). "Vika" saattaa olla juustossakin, ei välttämättä työvälineessä. Meidän suosikki leivänpäällysjuusto on ollut täällä Danish Light Havarti, jota olemme ostaneet yhdestä kaupasta aina isomman köntin, mutta nyt sitä ei saa enää. Viimeiset syötiin aamulla. Sitä oli joskus vaikea höylätä kun oli jääkaappikylmää, mutta vähän aikaa pöydällä huoneenlämmössä olleena höyläytyi hyvin.

Minun paras ja melkein aina toimiva höylä on Knivman stainless, Eskilstuna Sweden, ja tämä taitaa olla aika vanha, mutta tekee ihanan ohutta siivua. Minulla on myös neljä Fiskarsin höylää, ihan toimivia. Yksi Iittalan täysteräksinen, toimii sekin ihan hyvin ja tykkään muotoilusta siinä, hyvä kädessä. Mutta "luotettavin" on tuo ruotsalainen.

Aika iso ongelma täällä on se, että mitä juustoa sitä höyläisi. Juustohöylistä ei ole pulaa :).

Nata - White Trash Disease

Liian paksu juustosiivu on utopiaa

hooo (Ei varmistettu)

hihihih..meiltäkin löytyy tollanen kulunut ikivanha fiskarssin höylä..sitä ei tosiaan voi vaihtaa koska parempaa ei ole tarjolla..

kehäkukka (Ei varmistettu)

Täälläkin päin tuo ikivanha fiskarsin höylä on se ainoa ja oikea ;)

Kommentoi