Täpötäysi mieli

Ladataan...
Onnenpäivä

Kello on jo yli puolenyön, kun vedän peiton ylleni pimeässä makuuhuoneessa. Kuluu hetki, ennen kuin silmäni tottuvat pimeään ja näen kiinnittämättä jääneet pyyhekoukut lipaston päällä. Pohtiessani olisiko pyykkikoneen yläpuolella olevassa kaapissa kiinnitysruuveja, muistan, että pyykinpesuaine loppui. Niin, huomenna pitäisi käydä kaupassa ja hakea samalla apteekista voidetta kulmien kestopigmentointien jälkihoitoon. Mitehän sitä osaisi nukkua niin, etten vaan unissaan rapsuttelisi kulmiani? Nyt kyllä pitäisi nukahtaakin, sillä huomenna on paljon töitä, treeniä ja se mielessä pyörinyt blogi-juttukin pitäisi tehdä. Paitsi etten enää muista mistä minun taas pitikään kirjoittaa. Kulmista? Treenistä? Äh ei, se oli jotain muuta, jotain tärkeämpää. Ai niin, rentoutuminen, sehän se aihe oli! Otanpa tässä nyt sitten rennosti, lasken hitaasti kymmeneen, yksi, kaksi, kolm....no mutta, onpas nälkä! Söisiköhän sitä aamulla puuroa raejuustolla vai jogurttia myslillä? Ehkä vähän molempia.

Olen ehtinyt olla sängyssä vain muutaman minuutin ja olen mietiskellyt kaikkea pesuaineesta kaurapuuroon ja niistäkin asioista valtaosaa yhtäaikaa. Siinä ajatusten risteillessä tajuan, että mieskin on vielä hereillä. Kutittaa melkein, kun se silittää käsivarresta. Kylläpä tykkään siitä paljon, sekä kutituksesta että miehestä. Mutta mitähän se miettii?

Minä: ai säkin oot vielä hereillä. Mitä sä mietit?
Hän: mmm.... häh? En mitään.
Minä: no kai sä nyt jotain mietit? Mä tässä mietiskelin pyyhekoukkuja, ruuveja, pesuainetta, voidetta, kulmia, unissaan rapsuttelua, töitä, treeniä ja sit yhtä blogi-juttua. Ja mulla on muuten nälkä. Keitettäiskö aamulla puuroa?
Hän: siis mitä... sä oot kyllä...äh, eikö sua satu päähän tuo ajatusten määrä?
Minä: ei? Etkö sä muka oikeasti ajatellu mitään?
Hän: no en, mä tässä vaan köllöttelen ja silittelen ja ajattelin nukahtaa.
Minä: Ai. Mut hei, mites se puuro...?
Hän: ...hei nyt hiljaa...nuku!

 

Myönnetään, olen aika kateellinen miehelle ja hänen ajattelemattomuuden jalolle taidolle. Minä en vaan osaa olla ajattelematta, pohtimatta, mietiskelemättä ja vaihtoehtoja pallottelematta. Aivoni surraavat koko ajan ja käsittelen useinmiten useampaa kuin yhtä asiaa kerrallaan. Mies sen sijaan osaa halutessaan päästää aivot lomalle. Pitkällä automatkalla saatamme istua pitkäänkin hiljaa, kunnes katkaisen puhumattomuuden kysymyksellä: mitä mietit? Ja mies vastaa ettei mitään, kuuntelee vain musiikkia. Kuuntelen minäkin, mutta sen lisäksi mietin parisuhteen tilaa, ohitettujen talojen asukkaita, pellolla laiduntavan pihvisonnin päätymistä lihoiksi ja sitä koska pysähdytään syömään.

Tuon mielen tyhjentämisen jalon taidon haluaisin oppia itsekin. Että leijuisin autoradiosta soivan musiikin mukana ajattelematta mitään muuta tai että makaisin miehen kainalossa mieli tyhjänä ilman, että pohtisin pesuaineen loppumista, uutta penkkiennätystä, viiden vuoden takaisia tapahtumia Tuusulan perämetsässä, sarvikuonojen surullista kohtaloa ja Kaliforniaa tänä talvena vaivaavaa kuivuutta.

Tämä täpötäysi mieli on sekä lahja että taakka. Uskon, että vaikkei vilkas mieli minusta erityisen älykästä teekään, olen kuitenkin juuri sen vuoksi hyvä työssäni ja kirjoittamisessa, olen idearikas, osaan nähdä asiat eri ihmistyyppien näkökulmasta, tiedän useinmiten mistä narusta vetää ja mitä narun päästä putoaa niskaan. Mutta samaan aikaan on vähän raskastakin olla minä. En osaa kunnolla keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan, rentoutuminen tapahtuu kaikkea muuta kuin luonnostaan enkä innostukseltani ja ajatusvirraltani aina malta edes nukkua tarpeeksi. Sanonkin aina, että olen kuin maanis-depressiivinen ilman depressiota, mihin lie taikajuomaan pudonnut lapsena.

En tiedä pitäisikö tässä nyt sitten ryhtyä vetämään änkyräkännejä, joogalentää vai vaipua hypnoosiin, jotta saisin mieleni tyhjentymään edes hetkeksi. Täydellinen mielen rentouttaminen kun parantaisi suorituskykyä, keskittymiskykyä, luovuutta, laukaisisi jännitystiloja kehossa, parantaisi vastustuskykyä ja muutenkin auttaisi ymmärtämään itseään ja kehoaan entistä paremmin.

Että jos jollain teistä on hyviä ideoita mielen rauhoittamiseksi, otetaan niitä ilomielin vastaan!

 

Share

Kommentit

annakarin
Anna Karin

Mä oon ihan samanlainen kuin sinä. Mietin koko ajan jotain, mun ajatukset lentelee ihan minne sattuu. Jos mä vastaisin aina rehellisesti kysymykseen: "mitä mietit?", niin jumankauta mua pidettäisiin kahjona. Ei ole auttanut jooga, rentoutusmusiikki tai pitkät yöunet (nään myös maailman omituisimpia unia jokaikinen yö, joten luultavasti mun alitajuntakin on jotenkin ylikuormittunut). 

Joten ei, en osaa sanoa mitään vinkkiä mielen tyhjentämiseen. Joskus tosi harvoin tosin saatan ihan oikeasti pelästyä, kun huomaan, etten ajatellut mitään. Se on jotenkin tosi tyhjentävää ja ihanaa. Olisipa niin useammin. Nämä tilanteita tulee esimerkiksi silloin kun ajan autoa, joten pelästyn ihan senkin takia, koska alan miettimään jotakin tyyliin: "mitenköhän mä oon ajanut, vitsi olisin varmaan ajanut päälle jos joku olisi kävellyt tielle, miten mä voin olla jo tässä kohtaa, vastahan mä olin 10 kilometrin päässä olevan huoltoaseman kohdalla?!"

 

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Hah, jep! Sama juttu noiden unien kanssa. Miehen ilme on kyllä aina näkemisen arvoinen, kun aamulla kerron minkälaista unta näin yöllä.

Mutta hetkinen, ehkä me ollaankin tavallisia ja mies poikkeuksellinen, kun pystyy olemaan ajattelematta mitään! Olen aina olettanut, että tilanne olisi toisinpäin :D

MM
Maijan matkassa

Hieno kirjoitus! Kuin omasta kynästä paitsi että mä en olisi saanut sitä noin hyvin kuvattua. Tunnistin itseni myös Anna Karinin kommentista. Autoilu on ehkä se tilanne, jossa pää kaikkein varmimmin tyhjenee. Tai ei se ehkä silloinkaan täysin tyhjene, mutta ainakin ajatusten määrä radikaalisti vähenee ja tahti hidastuu. Ja sitten, kun taas palaa "normitilaan", säikähtää hurjasti sitä, että mihin ne kilometrit katosivat ja mitä matkalla tapahtui. Ja sitten mä ihan oikeasti ja vakavissani mietin, onkohan huomisaamun lehdessä joku juttu, että tietyllä tienpätkällä on edellisenä päivänä ajattu piittaamattomasti jonkun yli.

Joudun myös usein törmäyskurssille miehen kanssa, kun se työpäivän jälkeen tulee kotiin ihan rennoin rantein ilman mitään käsitystä siitä, mitä tänään, huomenna tai viikonloppuna pitäisi tapahtua. Ja mulla on koko työpäivän pyörinyt päässä ostoslistat, kotityöt, aikataulut ym. Siis miten se toinen voi olla miettimättä mitään?!

Mua kiinnostaisi kyllä tietää, että onko tässä täpötäydessä mielessä jotain sukupuolisidonnaista? :)

Corde

Unista sen tietää kuinka paljon on tullut mietittyä. Mä en muista koska mun unet olisivat olleet rauhallisia tai sellaisia joissa tapahtuisi todella vähän mitään. Niissä tapahtuu aina paljon ja samaan aikaan. Mä jopa ajattelen samoja juttuja kuin päivisin unissani, tai huomaan unessani että mitenkä mä voin ajatella tätä ja enkä keskity uneni tapahtumiin..

Viime aikoina olen nähnyt paljon unia blogi teksteistä, oma blogi kun on tyhjennetty ja tauolla, mutta koko ajan mietin silti mitä sinne kirjoittelisi, ne on tulleet sitten uniinkin asti.

Meillä mies sanoo usein että älä mieti niin paljon. Salilla tuttu  PT:kin sanoi että sä mietit aina liikaa. Reenatessakin huomaan miettiväni kaikkea muuta kuin sitä mitä teen, paitsi jos oon saanut jotkut tolkuttomat painot ja on pakko miettiä että saan ne ylös, ja se oikeasti auttaa! :) 15kg käsipainot nouseet huomattavasti mukavemmin ylös penkiltä kun keskittyy vain siihen ylös työntämiseen..

Pitäisi siis keksiä tapa jolla saisi ajatuksia hieman rajattua ja rauhotettua. Saunakaan kun ei auta, kun siellä mietin taas jo jotain.

Emilia M

Mä olen niin samanlainen kuin sinä! Ja joskus unenpäästä kiinni saaminen on ihan tolkuttoman vaikeaa... Yksi keino auttaa toisinaan: kirjoittaminen. Pidän yöpöydällä päiväkirjaa, saatan pikkutunneilla sytyttää valot ja kirjoittaa sinne kaikki päässä pyörivät ajatukset. Siten ne on ikään kuin siirretty omasta päästä toiseen, luotettavampaan muistiin...

Sitten syön vähän jotain ja yritän rauhoittua sen syömisen ajaksi. Sen jälkeen yleensä nukahtaa :)

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Mulla on tosi harvoin ongelmia nukahtamisen kanssa, kunhan vaan maltan käydä nukkumaan. Yleensä jotenkin vaan päätän, että nyt nukahdan ja *pim, olen unessa, joskin melko toiminnallisessa sellaisessa. Mutta tosiaan välillä olen vaan niin liekeissä, että teen tietoisesti sen päätöksen, että ei tässä nyt nukkumaan aleta ja sitten innostuksissani painan menemään monta päivää viiden tunnin yöunilla.

Emilia M

Totta kyllä tuo malttaminenkin, illalla keksii aina niin paljon mielenkiintoista tekemistä ja tietokoneella kukkuminenkin on kyl varsin kohtalokasta... Mutta voiskohan tuota muistikirjakikkaa soveltaa myös päiväsaikaan? Kanniskelis mukanaan jotain pientä vihkoa ja merkkailisi sinne ajatuksiaan. Ja musta se pitää ehdottomasti tehdä käsin, jollekin läppärille kirjoittelu ei ole ollenkaan sama asia - siinä ei ole sitä rauhoittumista... Ja käsin tekeminen ja näpertäminen vois muutenkin auttaa?

Urheilukin on kyllä sellaista, että toiset lajit tyhjentää pään, toiset ei. Jos homma on monotonista (altaan päästä päähän uintia, saman lenkin kiertämistä) ehtii ajatella, jos taas vaikka pelaa tennistä, siinä ei paljon muuta ehdi pohtia kuin peliin keskittymistä jos haluaa edes jotenkin pärjätä. Olen nyt pitkän tauon jälkeen aloittanut sulkapallon ja huomaan miten hyvää se mulle tekee just tuon takia!

annepa (Ei varmistettu)

Olkaa onnellisia vilkkaasta unielämästä. Minä reagoin stressiin niin, että lakkaan näkemästä unia - tai muistamasta niitä. Siitä tiedän ensimmäisenä, että nyt menee päin mäntyä tämä homma. Viime aikoina yöelämäni on ollut hyvin vilkasta, joten olen tyytyväinen tilanteeseen.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Erikoista, kun aina puhutaan, että uni on syvää silloin kun ei näe unia ja luulisi sen olevan sitten hyvä juttu. Tykkään kyllä itsekin, kun näkee paljon unia. Niistä riittää usein hupia pitkäksi aikaa vielä heräämisen jälkeenkin :)

annakarin
Anna Karin

Ei kyllä pysty olemaan kiitollinen. Mulle stressi tai jokin uusi asia tarkoittaa sitä, että näen joka yö mitä hirveämpiä painajaisia ja herään aamulla väsyneempänä kuin nukkumaan mennessä. Mieluiten olisin silloin näkemättä mitään, kun ne painajaiset pyörivät sitten mielessä pitkään sen jälkeen sellaisena ahdistavana ja puristavana tunteena. Ei yhtään kivaa.

Luru
Changes

Oho, enpä olisi osannut ajatella asian olevan noin, mutta tosiaan nyt kun itse alan pikkuhiljaa toipua uupumuksesta olen myös alkanut nähdä unia ja muistaakin niitä. Ja edeltäneen vuoden olen ihmetellyt, että on se kumma kun mun unimaailma on täysin mykkä - en nähnyt, enkä siis siksi varmasti muistanutkaan niitä.

tiippa (Ei varmistettu)

Täälläkin yksi, jolla on todella vilkas ajatuksenvirta. Asiaa helpottaa mielestäni se, ettei ajattele asiaa niin, että ajattelee epänormaalisti tai liikaa. Jos ylipäänsä tiedostaa ja pohtii liikaa oman ajatuksen vilkkautta niin siitä tulee silloin ongelma ja ahdistava asia. Ää enosaaselittää :D

Lisäksi myös minulla on todella mielikuvituksellisia unia, joissa on monesti paljon seikkailua ja fantasiaa. Vastapainona näen myös erittäin pelottavia painajaisia, mutta onneksi harvoin/kausittain. Olen vasta ymmärtänyt, että kaikki ei näekään mielettömiä unia ja osa näkee unia edellisen päivän tapahtumista yms. Se on ihan outo ajatus kuin myös se, että ei ajattelisi koko ajan. Olen kyllä myös kiitollinen mielikuvituksestani, mutta toisaalta se todella on taakka välillä. Yksi parhaimpia asioita mielikuvituksessa on se, kuinka kirjoihin ja elokuviin voi uppoutua ja eläytyä ja kuinka rikkaina kokee juurikin kirjojen maailman.

Kaiken tämän vastapainona minullakin on tuo mies, joka ei liikaa pohdi ja näkee tylsiä unia :) ihan hyvin se tuo mut maan pinnalle, jos mun ajatukset menee ihan omissa sfääreissä.

hektinen hetkinen (Ei varmistettu)

Kai se mieli sentään salilla hiljenee, vähintään levytankokyykkysarjojen viimeisissä toistoissa? :)

Siinä missä liikunnalla voi kehittää voimaa ja suorituskykyä, meditaatiolla voi harjoittaa tuota tyhjyyteen vapautumista. Mutta se vaatii yhtä lailla järjestelmällisyyttä, säännöllisyyttä ja pitkäjänteisyyttä kuin liikuntakin että tulosta tulee. Ja on alussa vaikeaa. Jos jaksaa pari kuukautta oikeasti panostaa, silloin pitäisi jotain tulosta alkaa huomaamaan. Ehkä se peilityyni vuoristolampi saattaisi sekunnin ajan välkähtää siinä Tuusulan perämetsän ja sarvikuonojen surullisen kohtalon välissä..

Jos aihe kiinnostaa niin googlaa mindfulness, se on hengellisistä opeista ja filosofioista riisuttu meditaation muoto.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

No, en nyt voi sanoa, että hiljenee, mutta rajautuu sentään yhteen ajatukseen: nouse nyt perrrrkele sekä muihin Seppo Rätysmäisiin mielenkohotushuudahduksiin. Mutta mistään kovin seesteisestä olotilasta ei voida puhua :D hei, kiitti vinkistä, tutustun aiheeseen!

FFFifi
Fitness Führer

Kun juoksee pitkään, niin jossain vaiheessa alkaa hiljetä. Mutta ei se lopu, ehkä jotenkin hidastuu tai muuttuu yhden asian toistamiseksi. Kuten jonkun lastenohjelman tunnarinpätkäksi (Timppaa, hei, Timppaa hei, kyllä Timpan kimppaan tulla kannattaa!).

Mulla on niinkin, että jos mun päässä ei mene jotain, keksin sinne jotain. Lasken helppoja yhtälöitä tai teen jotain muisteluleikkejä, kuten vaikka juutalaiset aakkoset (aakkoset käydään läpi niin, että joka kirjaimesta keksitään joku juutalaisuuteen liittyvä sana. Teeman voi valita aina uuden.) Mä en ole ihan varma, onko huono asia, että aivot surraa koko ajan? Ainakaan, jos siitä ei mitenkään ahdistu? Toisaalta tykkään kyllä siitä juoksun hiljentävästä vaikutuksesta.

PJ (Ei varmistettu)

Täällä myös yksi, jonka pää surraa koko ajan. Taitaa tämäkin asia olla sukupuolisidonnaista. Meillä mies on jostain asiasta tiuskaissut että "nyt sä olet taas ajatellut näitä yksikses liikaa". Ja hyvä esimerkki siitä kuinka minä (tai naiset) lakkaamatta ajattelen: yli kymmenen vuotta sitten ensimmäisen lapsen jälkeen piti päättää hänelle nimi. Itse mietin asiaa tietysti jatkuvasti, eräänä päivänä kysyin mieheltä hänen töistä kotiin tultuaan, että mitä mieltä on siitä aikaisemmin puhutusta nimestä. Sanoi, että on ollut töissä, eikä ole ajatellut asiaa yhtään. Siis häh? Miten voi olla ajattelematta jotain asiaa, kun oli kulunut kuitenkin useampi päivä, eikä mies koko aikaa siellä töissäkään ollut. Tämä ajattelu/ajattelemattomuus on ilmennyt useamman kerran tämän jälkeenkin :) Itse en asiasta kyllä stressaa, pää on ajatuksia täynnä jatkuvalla virralla ja monta asiaa pyörii yhtäaikaa. Tietysti keskittyminen hiukan joskus kärsii :)

Luru
Changes

Mä kyllä tunnistan itseni myös tuosta kaaospäästä. Varsinkin juuri ennen uupumistani tuntui että ajatuksia alkoi olla päässä jo niin paljon etten enää saanut niistä mistään kunnolla kiinni. Jos vain jostain saat käsiisi, niin kannattaa lukea Arto Pietikäisen Joustava mieli. Tuosta kirjasta sain ainakin itse paljon apua oman pääkoppani "järjestämiseen" ja rauhoittamiseen. Mutta jos et kirjaa mistään saa, niin kirjailijalla on myös omat nettisivut, joilla käsittelee näitä aiheita, taisin itse löytää sinne ihan googlettamalla tuon "joustava mieli".

sasu
pitkät iloiset päivät

Kirjoitin just tästä samasta aiheesta eilen blogiini! Täällä.

Tein siis joskus pari vuotta sitten sellaista - miten tämän nyt selittäisi lyhyesti - itsetutkiskeluohjelmaa erään kirjan ohjeiden mukaan, ja siihen kuului oleellisena osana ns. aamusivujen kirjoittaminen. "Virallisesti" ohjeistuksena oli, että joka aamu heti heräämisen jälkeen tulee kirjoittaa kolme sivullista tajunnanvirtaa. Ei saa miettiä liikaa eikä lukea kirjoittamaansa tekstiä uudelleen, vaan pitää vain kirjoittaa kaikki ajatukset ulos päästä ja jättää ne sinne sivuille.

Kuten omassa postauksessani kerroinkin, niin olen viime aikoina kokeillut tätä samaa keinoa myös iltaisin ylikierroksilla käyvien ajatusten aiheuttamiin uniongelmiin, ja minua se on ainakin auttanut. :) Purkamalla irralliset ajatukset paperille mieli tyhjenee juuri sopivasti siksi aikaa, että ehtii rauhoittua ja saada unen päästä kiinni.

En tiedä olisiko tästä sinulle samanlaista hyötyä, mutta suosittelen ainakin kokeilemaan, jos ongelmaan ei löydy muuten ratkaisua! :)

Paulahelenaj (Ei varmistettu)

Sun kirjotuksesta tuli heti mieleen tää youtube-pätkä joka on pakko jakaa! :D http://www.youtube.com/watch?v=MXadDHZxy3g

Elisa// (Ei varmistettu) http://liiallisuuksia.blogspot.com

Vitsit että kuulostaa tutulta!! Välillä ne ajatukset menee niin älytöntä hyrrää ympäriinsä, että niiden väliset assosiaatiot ihan hukkuu, ja jälkeenpäin tuntuu hassulta että jostain kaverin sanomasta sanasta mulle tuli mieleen pakkasenpuremat ja siitä sujuvasti rantahiekka. Joskus exälle kun havainnollistin eräänkin keskustelun aikana läpi käymäni aatteet (juuri niin kuin tuo sinun pyyhekoukku-esimerkkisi!), niin hän piti minua ihan pimeänä :D

Nukahtaminen tosiaan on hankalaa, kun rentoutuminen on enemmän kuin työn takana. Mindfulnessia on suositeltu mulle juuri tuon "ajatushyrrän" pysäyttämiseen, mutta harjoitukset ovat olleet toistaiseksi vaikeita ja vasta jonkin ajan kuluttua pitäisi helpottaa.

Toisaalta olen aika iloinen kyvystäni pohtia ja mietiskellä asioita monelta kantilta ja silloin löytää hyviä ideoita jotka muuten eivät tulisi ollenkaan ilmi, elleivät ilmestyisi assosiaatioketjussa satunnaisesti jonkin lauseen keskelle. Toisaalta joskus olisi ihan kiva rauhoittua ja tyhjentää mieli...

AnniS. (Ei varmistettu)

Voi luoja miten tuttua! :D :D :D
Mun miestä ihan ärsyttää välillä, kun en osaa olla edes nukkumaan mennessä hiljaa. Ei kuulemma tarvitsisi yölläkin miettiä asioita arkisista ilmastonlämpenemisen kautta maailmankaikkeuden syntyyn...
Kuvio on useimmiten se, että jos mies erehtyy liikahtamaan, seuraa sitä multa lähes automaattinen kysymys "Nukutsä?"...
Eilen tilanne jatkui sitten kutakuinkin näin:
"Muistitko muuten laittaa takan pellin kiinni?", "Joo"
"Vitsi miten ärsyttävää, kun on koko ajan 20 astetta pakkasta, enkä pääse juoksemaan...", "Niii"
"Voisitkohan muuten lainata töistä sen juoksumaton meille kotiin nyt pakkasten ajaksi??", "Joooh"
"Täytyy varmaan aamulla laittaa toppahousut...", "hymh"
"Huomenna vois yrittää mennä vähän aiemmin nukkumaan...", "Nuku NYT... Hyvää yötä"
"Kato muuten, kun onkin valoisaa! Siellä se kuu heijastaa auringon valoa tähtien kanssa kilpaa!", "Hei nyt, nuku jo..."

Aamulla yhteisellä työmatkalla tuijottelin taas auton ikkunasta taivaalla loistavaa kuuta: "Etkö sä koskaan mieti miten paljon kuu vaikuttaa maapalloon? Vaikka se onkin tavallaan Maalle ihan samanlainen orja kuin Maa on Auringolle..."
Ei, ei se kuulemma mieti... Lähinnä koitti ajaa autoa, kuunnella radiota samalla, ja pysyä vielä hereilläkin. Sitä se kyllä sanoi (taas), että näinä hetkinä on joskus pakko miettiä, miten jonkun päässä voi muka koko ajan tapahtua jotain... :D
Ehkä tässä siis on miesten ja naisten ero??

minnioee (Ei varmistettu)

Hih, samaa ongelmaa täälläki!

Luin jostain hyvän idean, miten voi rauhoittaa tuota tajunnan virtaa:
Illalla kun ajatukset ei ala asettumaan, ja mennään missä sattuu, silloin pitää alkaa ajattelemaan omaa päivää alusta loppuun. Eli siitä hetkestä kun sinä aamuna heräsi ja kaikesta siitä mitä on tehnyt sinä päivänä aikajärjestyksessä. :) Oikein pakottaa ajatukset pysymään asiassa ja kovasti miettimään että mitähän on tullut tehtyä sille päivälle.

Itse harvemmin olen päässyt iltaan asti, muistikuvat loppuvat jossain iltapäivän aikana :D

TMT (Ei varmistettu)

Tämä on just tätä. Se älämölö pään sisällä alkaa heti kun tajunnan tila vähä muuttuu, ensin kelataan että ei jumalan pyssyt ja puukuulat mikä uni! (Tänä aamuna taivastelin että asiakkaan tilauksen välistä lensi lämpöohjautuva nukutusnuoli silmien väliin vaikka miten väistelit..) Siitä alkaa se ajatusten laukkaaminen jonka johdosta kaikki tekeminen mihin ei aamulla tarvi juurikaan keskittyä, menee autopilotilla. Kuten ajaminen ja lenkki. Lenkin jälkeen on vain tyytyväinen että edelleen on yhtä monta koiraa mukana kuin lähtiessä. Ja puoli tuntia autossa humpsahtaa niin ettei kissaa ennätä sanoa, joskus siinä tekee päänsä sisällä tunnille alkulämmittelyt, joskus laskee veroprosenttia tai aikatauluttaa loppupäivää. Havaintoja matkalta nolla. Tarkistuskierros puskurissa huojentaa mielen, ettei siihen ainakaan kenenkään kävelykeppiä ole jääny. Ainut paikka missä mieli on hetken seis on tanko tahi muu ilma-akrobatiavempele (vemmel?). Jos koko keskittyminen menee siihen, että yrittää pysyä ehjänä ja tehdä jonkun liikesarjan puhtaasti, pää tyhjenee muusta sälästä pieneksi huojentavaksi hetkeksi. Toisinaan kyllä jopa tangolla huomaa valoa vasten säärtä tuijottaessa että kuinka tuosta on jääny epiloimati ja miten onki kuiva maha.. ;) Niin on rauhaton tuo naisen pää, askartaa vain kaiket päivät.

Matkaaja (Ei varmistettu)

Hah, niin tutulta kuulostaa. Tämä kaaos päässä tuntuu vain pahentuneen iän myötä. Aiemmin pystyin rauhoittamaan mieleni sillä, että vaikka luin tai kirjoitin tai kuuntelin musiikkia. Joskus parasta pääntyhjennystä oli tehdä pitkä lenkki tai oikein kova työvuoro fyysisessä työssä. Nykyään tuntuu välillä, että keinot loppuu. Olen yrittänyt noita aamusivujakin, mutta kun mieli alkaa heti huutaa että mitä soopaa laitat kansien väliin... Silloin kuin vain kirjoittaa niin se kyllä auttaa. Samoin lukeminen auttaa, mutta satunnaisesti. Olen myös ihminen, jolla on hyvin vilkas unielämä ja tiedän heti, jos on pitkä jakso etten muista unia, että nyt ei ole ihan kaikki kunnossa. Sitten kun unet palaa niin on parempi. Näistä unijutuista niin sitä on ihan tutkittu, että unet on henkisesti tärkeitä, vaikka se ei ole varsinaisesti unen syvin vaihe. Unen syvimmässä vaiheessa ei nähdä unia, mutta jos ihmiset nukkuivat syvän univaiheen ja heidät keinotekoisesti herätettiin aina kun alkoivat nähdä unia kevyemmässä rem-univaiheessa niin siitä aiheutui henkistä stressiä ja tyytymättömyyttä ja väsymyksen tunnetta. On se ihmisen mieli ihmeellinen asia. Voisi todeta kuten Chisu, minä ja mun pää. :)

KaHeVi
Life Time Story

Täälläkin samanlainen ilmoittautuu =D

'I think I think too much'

ailat (Ei varmistettu)

Niin tylsältä kuin se kuulostaakin, jooga on hyvä keino mielen tyhjennykseen. Kun keskittyy hengittämiseen ja liikkeen suorittamiseen, ei voi (tai ei pitäisi voida) ajatella muuta. Ei siihen hetkessä eikä kahdessakaan opi, mutta kun antaa sille aikaa, se tapahtuu. Kävin itse yhden talven säännöllisesti joogassa ja aloin päästä jyvälle, sitten se harmikseni loppui...Menin joogaan oikeastaan siksi, että tosiaan asettuisin aloilleni enkä poukkoilisi koko ajan, kasvattaakseni hieman kärsivällisyyttä : )))

TMT (Ei varmistettu)

Joogatunnillakin ajatus livahtaa tuon tuostakin siihen lähimaastoon Prismaan ostoksille, miettimään kodin siivoustarpeita, postimerkkien hintaa, minkämakuisia teelaatuja on tarjolla tunnin jälkeen.. Jatkuvalla syötöllä joutuu lassoamaan sen vaeltelevan mielensä ja kelailemaan takaisin ja pistää ajatuksen nippusiteillä hetkeksi paikalleen. Helpompaa on nollata kun keskittyy (vammautumisen riskin uhalla) johonkin, hirvittävän haastavaa tuo hetkeen asettuminen. Tänään menen testaamaan ilmajoogaa josko siinä jotenkin mieli rauhottuu kun on jalat irti maasta ;)

TMT (Ei varmistettu)

Joogatunnillakin ajatus livahtaa tuon tuostakin siihen lähimaastoon Prismaan ostoksille, miettimään kodin siivoustarpeita, postimerkkien hintaa, minkämakuisia teelaatuja on tarjolla tunnin jälkeen.. Jatkuvalla syötöllä joutuu lassoamaan sen vaeltelevan mielensä ja kelailemaan takaisin ja pistää ajatuksen nippusiteillä hetkeksi paikalleen. Helpompaa on nollata kun keskittyy (vammautumisen riskin uhalla) johonkin, hirvittävän haastavaa tuo hetkeen asettuminen. Tänään menen testaamaan ilmajoogaa josko siinä jotenkin mieli rauhottuu kun on jalat irti maasta ;)

Paskapaiva (Ei varmistettu)

Nahtavasti, noin 28 kommentin jalkeen, on summattava, etta kyseinen ajatusilmio siis painaa useimpia naispuolisia henkiloita?! Jos tehdaan rasti seinaan 28lle miehelle, voin melkeinpa kaljakorin lyoda vetoa, etta 75% kykenee kylla olemaan ajattelematta juuri mitaan tarvittaessa.

Ei, nahtavasti ei naisena oleminen ole juurikaan helppoa.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Niinpä, armahin Paskapäivä. Syvälle siihen itseensä se olet sinäkin kätesi työntänyt :D

unneli (Ei varmistettu)

meditaatio!

Finski (Ei varmistettu)

Joo, sama taalla.Ukko nukahtaa missa vaan, istuallaan,makuulla,koneessa,joskus poytansakin aarella,ma valvon ja pyorin ja mieli on kuin ravihevonen, kiihtyy vaan kun yrittaa hidastaa.Siis joskus menee kolmekin tuntia miettiessa kaikenlaista illalla sangyssa...apua.Mua auttaa se etta olen kehittanyt ilta-rutiinin, siis suihkusta,jalkojen ja kasien rasvauksesta, kulmien siistimisesta (joka paiva on ainakin yksi karva kasvamassa missa ei pitaisi), ja semmoista pienta, joka ilta toistuvaa joka ilmoittaa keholle etta ollaan taas hiljentymassa yota varten. Joku tuttu kirja toimii myos.Olen jo ihan aikuinen mutta Muumikirjoista tulee hyva olo, ei tartte paljon lukea,pari sivua vaan ja mieli rauhoittuu. Suosittelenkin esim. Taikatalvea syksylla ja Vaarallista Juhannusta kevaalle.Onnea kaikille yritykseen mielen rauhasta!

Kommentoi

Ladataan...