Tekemättömyyden sietämätön vaikeus

Ladataan...
Onnenpäivä

Olen aina ollut puuhastelija, joka tekee jatkuvasti jotain, täyttää tehokkaasti jokaisen hetken päivästä ja joka ei jää vaan odottelemaan aamupuuron valmistumista, vaan siivoaa, keittää kahvit ja kirjoittaa parin kappaleen verran blogia siinä odotellessa. Saan helposti koko päivän kulumaan siten, että ripustettuani yhden askareen osalta hanskat naulaan, ryhdyn samalta istumalta hoitamaan seuraavaa asiaa ja sitten sitä seuraavaa ja sitä seuraavaa, kunnes päivä on pulkassa ja pulkka komeassa sivuluisussa kohti höyhensaaria.

Pohdittuani keinoja ahdistuksen ja jatkuvan stressintunteen selättämiseksi, katsoin aiheelliseksi puuttua myös ylenpalttiseen touhuamiseeni. Ihminen tarvitsee taukoja, tilaa itselleen ja ajatuksilleen, hetkiä, jolloin ei tarvitse olla tai tehdä mitään. Olen onnistunut tavoitteessani kohtuullisen hyvin, pieninä annoksina. Pienen hetken erottaminen kaiken tekemisen välissä on auttanut rauhoittamaan päivää, katkaisemaan kiireentunnun ja näin auttanut mieltäni voimaan paremmin. 

Mutta sitten tuli päivä, jolloin ei ollut tiedossa mitään pakollista ohjelmaa. Päivä ilman koulua, ilman töitä ja ilman treenejä. Päivä, jolloin ei tarvinut tehdä mitään. Sen sijaan, että olisin aamulla nukkunut pitkään ja sen jälkeen lojunut sängyssä kiireettömyydestä nauttien, revähtivät silmäni auki jo aamuseitsemältä ja ryhdyin välittömästi pohtimaan kaikkia niitä kotiaskareita, joille olisi nyt ruhtinaallisesti aikaa. Imurointia, lattianpesua, pyykinpesua ja tiskejä. Siinä vaiheessa, kun mieleni saavutti liinavaatekaapin uudelleenorganisoinnin, säikähdin jo vähän itsekin. Nyt ihan oikeasti.

Tuona aamuna päätin testimielessä olla tavoistani poiketen tekemättä mitään hyödyllistä koko päivänä. Haahuilin pyjamassa ja villasukissa, soittelin välillä vähän pianoa, lueskelin lehtiä, surffasin netissä ja söin ohimennen puoli levyä suklaata. Alku sujui hyvin, kunnes kurkkasin ulos ikkunasta ja ryhdyin ajattelemaan pihatöitä. Tarkempi silmäys pianon päälle taas muistutti pölyjen pyyhkimisestä ja juomalasin lattialta kurottaminen sohvanalusen imuroimisesta. Lopulta rentoutuminen osoittautui lähes mahdottomaksi, kun jokainen pienenpieni tekemätön kotityö soimasi omantunnon sopukoissa. Lepopäivä oli hyvää vauhtia muuttumaisillaan vielä stressaavammaksi kuin normaali arkipäivä.

Lopulta otin itseni puhutteluun. Eihän tämä nyt voi näin olla, että rentoutuakseen on pakko poistua kotoa. Ettei kotonaan voisi olla ilman, että näkee vain tekemättömät kotityöt ja ettei sohvalle voi heittäytyä tuntematta itseään patalaiskaksi. Olen jo pitkään ollut jumissa ajatusmallissa, että minun on lähdettävä matkoille voidakseni rentoutua, mutta vasta nyt ymmärsin minkä takia. Jos olen kotona tekemättä mitään, se tuntuu laiskottelulta. Jos taas olen lomamatkalla tekemättä mitään, se tuntuu rentoutumiselta. Ja kyllä, ajatusmalli on juuri niin typerä kuin miltä se kuulostaa.

Pyjamat ja villasukat, varma merkki vapaapäivästä.
 

Jälleen kerran, pienen asian oivaltaminen omasta itsestä oli suuri harppaus eteenpäin. Sanottuani itselleni ääneen, että voin rentoutua kotona siinä missä Tahitillakin - ja vieläpä ihan ilmaiseksi - putosi velvollisuuksien taakka harteiltani lähestulkoon samantien. Päivän käännyttyä illaksi, osasin ensimmäistä kertaa aikoihin nauttia kaikesta tekemättömyydestä syvälle sohvannurkkaan hautautuneena. Mikä tunne!

 

 

Share

Kommentit

Finski (Ei varmistettu)

OMG sa oot ihan kuin ma!! Ollaanks me synnytyslaitoksella erotetut kaksoset! Siis tunsin itteni ihan heti ja joka lauseessa!!! Mullakin oli tanaan lepopaiva joten en tehnyt muuta kuin koulun jalkeen kaupan ja kirjaston kautta suoraan kotiin jossa paistoin karjalanpiirakoita ja tein niitten kanssa munavoin. Sitten keittion siivous ja sen paalle elliptical trainerilla 45 minsaa ja sen paalle weight training. Tuntuu ettei mitaan tehnyt.Pitaa lukea tama juttu uudestaan ja todella yrittaa huomenna.Paitsi etta kauhee lista on jo mielessa mita pitaisi saada aikaiseksi,ehka sunnuntaina siis?

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

KYLLÄ!

Joskus on vaan pakko hautautua sinne sohvalle kun ei oikeasti vaan jaksa mitään muuta, mutta ai kamala mitä elämän tuhlausta arki-iltakin on jos ei ole edes treenejä ja silti vaan makaa sohvalla. Ei vaan pysty. Pakko on ihan vähintäänkin pestä pyykkiä ja siivoilla ja jos ei kertakaikkiaaan mitään muuta niin neuloa sukkaa :D

Nyt mulla olis lauantaina ihan oikea vapaapäivä, siis oikeasti vapaapäivä, eikä ohjelmassa ole mitään muuta kuin punttitreeni. Eilen tein jo listaa valmiiksi asioista, joita on pakko saada tuolloin aikaan (mm. pyykkivuoren valloitus, lakanoiden viikkaaminen, perusteellinen siivous, vähän koulujuttuja, joululahjasukkia, se punttitreeni, koirien pitkän kaavan juoksutus ja niin edelleen...). Huoh.

sinisiipi
Seikkailu Aasiassa

Oon ihan samanlainen! Onneksi menin rakastumaan mieheen, joka patistaa mua laiskottelemaan sen kanssa. Oon ehkä vähän rauhottunut. Mutta kyllä edelleen tuntuu, että jos todella haluan rentoutua, niin ois parempi lähteä pois kotoa. Kotona kun tuppaa aina ajattelemaan kaikkea mitä pitäisi tehdä...Pitäisi pitää itselleen puhuttelu siis minunkin! :)

Tästä tuli mieleen, kun oltiin siskon kanssa viime kesänä listattu kesätekemistä. Mun listassa oli "kuuraa vessa, pese ikkunat, järjestä vaatekaappi, siivoa keittiökaapit". Siskon listassa oli "käy Suomenlinnassa, uimassa, pyöräilemässä, syö jäätelöä, mene huvipuistoon, piknikille". Tunsin kyllä piston sydämessäni omista tavoitteistani hyödyntää opiskeluilta jäänyt vapaa-aika kodin puunaamiseen. :D

MarjaanaN (Ei varmistettu) http://finnishstylemafia.blogspot.fi/?m=1

Hahah voi ei, tunnistan tosta tekstistä itseni melkein liian hyvin. Kuinka voi ollakkaan niin vaikeaa välillä vaan olla?

tiippa (Ei varmistettu)

Mää oon lojumisen ja tekemättömyyden ammattilainen. Mikään tekemätön kotityö ei voisi ahdistaa, ellei sitten ole tiedossa jotain huoltomiehen käyntiä. Jos olisi mahdollista, antaisin eteenpäin palan tätä hienoa osaamistani ja ottaisin vaihdossa tomeruutta puuhastella enemmän :)

TMT (Ei varmistettu)

Jep. Nukkumaan mennesä sitä jo yrittää miettiä kuinka sais parhaiten aamusta tehot irti, ennättääkö pesukone pyöriä kerran ko oon aamulenkillä, ennätäkö viikata kuivat pyykit pois, pyyhkisinkö jotain...? Jos joskus joutuu olla sairaslomalla, alkaa heti olon kohetessa tulla se levoton fiilis.. Työt huutaa tekijäänsä. Oma ensimmäinen askel parempaan ja stressittömämpään elämään on se, että lopetin "pitäis"-sanan käytön. Teen tolkun mittaisen listan jonka hommat hoidetaan. Kun lappu on käyty läpi, loppuaika huilataan. Jeesaa se jonkun verran ainaki.

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

SAIRASLOMA! Kamalinta ikinä. Silloin menee jos on oikeasti niin kipeä ettei vaan pysty muuhun ko sohvalla makaamiseen ja valittamiseen, mutta esim. edellisviikko oli aivan tuskaa kun maanantaina treeneissä venäytin polven ja olin sitten loppuviikon sairaslomalla, kun oon päiväkodissa töissä eikä siellä tietty voi polvivaivaisena olla. Voi elämä että oli muuten TUSKAA. Siinä sitte nilkuttelin ympäri kämppää ja itku kurkussa yritin saada siivoiltua edes kun kerran kotona oon! :D Aivan kamalat neljä päivää, hyi.

Paska paiva (Ei varmistettu)

Sairasta, nayttaa olevan selkeasti rehellinen naistentauti! Kysykaa naiset miehilta, kuinka taa homma hoidetaan ilman stressia.

Zella. (Ei varmistettu) http://lifeaszella.squarespace.com

Heh, minä taas en mitenkään tunnista tästä itseäni - hyvä juttu, että meitä on moneen junaan....ja kuitenkin, tämä postaus oli minullekin positiivinen asia, koska se muistutti (näin Kiitospäivää ennen), että voisin olla kiitollinen omassa elämässäni siitä, että osaan ottaa lungisti ja rauhoittua montakin kertaa päivän aikana. Tosin työttömyys varmasti 'auttaa' tässä...sekä meditointi :))

Kommentoi

Ladataan...