Treenivuosi 2012

Onnenpäivä

Kun jouluaatto-iltana kurkkuni muuttui karheaksi, luulin, että aikaisemmin päivällä tekemäni rintatreeni jäisi vuoden viimeiseksi. Onneksi olin väärässä, sillä pääsin jo tänään jatkamaan treenejäni normaaliin tapaan. Koska neljän päivän treenitauko tuntui oudon pitkältä, selasin treenipäiväkirjaani tutkiakseni milloin edellisen kerran pidin yhtä pitkän tauon. Ja kas vain, edellisen neljän päivän laiskotteluputken löytääkseni piti kalenteria selata aina elokuulle saakka, jolloin silloinkin olin flunssassa. Niinpä niin, onhan tässä tämän vuoden aikana tullut taas treenattua, yhteensä lähes 500 tunnin verran.

Vuoden 2012 alussa oli habakin näin pieni.





Treenivuosi 2012 pyörähti todenteolla käyntiin tammikuun kolmannella viikolla. Pääpaino ei tuolloin ollut niinkään salitreenissä vaan aerobisessa liikunnassa, pyöräilyssä ja lenkkeilyssä. Tästä huolimatta salitreenejäkin mahtui viikkoon nelisen kappaletta, mutta pienen tauon jälkeen kyse oli enemmänkin lihasten herättelystä henkiin kuin niiden kasvattamisesta irvishampain. Maasto- ja maantiepyörälenkkejä rullailtiin viikossa yhdestä kolmeen (aiheesta lisää täällä), lenkkejä juosten tai kävellen lähes joka päivä. Alkuvuoden painoni taisi huidella 61 kg tietämillä eikä se sen koomin ole ollut yhtä alhaalla eikä toisaalta rasvaprosenttini yhtä ylhäällä kuin silloin. Tammikuussa julistin myös virallisesti dieetin alkaneeksi (aiheesta lisää täällä) ja sen seurauksena painoin kuukautta myöhemmin kolme kiloa enemmän (aiheesta lisää täällä).

Kevääseen kuului paljon pyöräilyä.



Kevättä lähestyessä paino siirtyi enemmän ja enemmän salitreenaamiseen, mutta pyörälenkit sinnittelivät vielä mukana (aiheesta lisää täällä). Ostin maastopyörän kaveriksi maantiepyörän, jolla tein pitkiä parin, kolmenkin tunnin lenkkejä (aiheesta lisää täällä). Treenitunteja alkoi olla huimasti, kaloreita paloi ja paino nousi vaikka olemus kiristyi (aiheesta lisää täällä). Maaliskuun lopulla palkkasin itselleni personal trainerin, jonka kanssa hienosäädettiin alakroppaani lähes kaksi kuukautta (aiheesta lisää täällä ja täällä). Kahtena päivänä viikossa tehdyt rankat jalkatreenit alkoivat rajoittaa pyöräilyä ja juoksemista ja se ärsytti minua valtavasti. Kova työ tuotti kuitenkin tulosta ja toukokuussa reiteni näyttivät jo huomattavasti timmimmiltä.

Konstit on monet, sanoi traineri.



Alkukesästä sain kiinnityksen paikallisen ruiskurusketus-firman mainoskuvauksiin. Näihin kuului luonnollisesti myös bikinikuvaus-osuus, joten suorituspaineeni kropan kiristelyn suhteen kasvoivat. Viikkoa ennen kuvauksia kaaduin maastopyörällä ja muistona tästä on sääressäni yhä massiiviset arvet (aiheesta lisää täällä). Kuvauksia lykättiin onnettomuuteni vuoksi ja lopulta kuvauspäivänä en tuntenut olevani lainkaan niin kireässä kunnossa, kuin olin ollut alkuperäisenä kuvauspäivänä. Lopulta kesään mahtui kaksi muutakin kuvausta, joista etenkin viimeisessä olin omalla mittapuullani varsin hoikassa kunnossa. Rasvaprosenttini pyöri tuolloin 17-18 välillä.

"Hei sun takapuolessa on jotain...",

"Joo tiedän, selluliittia vieläkin. Onneksi on Photoshop."

Kesän bikini(kuvaus)kunto.



Loppukesästä matkustin kuukaudeksi Suomeen. Vaihtelevien olosuhteiden ja olinpaikkojen vuoksi en juuri salille päässyt, mutta lenkkeilin lähes päivittäin. Juokseminen tuntuikin erityisen hyvältä Kalifornian helteiden pakottaman kesätauon jälkeen. Ylenpalttisen juoksentelun ja salittomuuden vuoksi painoni hiipui muutaman kilon alaspäin ja todennäköisesti myös rasvaprosenttini. Jos olin ennen Suomeen lähtöä kuiva, olin sieltä palattuani entistä kuivakampi.

Kaliforniassa helteet jatkuivat aina pitkälle lokakuuhun ja iskivät päälle tämän tästä myös sen jälkeen. Palasin siis kiltisti salille (aiheesta lisää täällä). Syksyn aikana tein kaksi bilematkaa Vegasiin, mutta treenasin säntillisesti myös reissujen aikana. Reissuista viimeisen jälkeen en enää katsonut tarpeelliseksi esiintyä bikineissä ja niin aloitin massan ja voiman keräyksen (lisää aiheesta täällä). Paino nousi hetkessä kolme kiloa, sitten kaksi kiloa lisää. Marraskuussa, massakauden lopussa, oli painoni 70 kiloa (lisää aiheesta täällä) ja rasvaprosenttini jota kuinkin sama kuin tammikuussa reilun 61 kilon painoisena. Oloni oli tukala, en joko mahtunut tai näyttänyt hyvältä vaatteissani, mutta rauta nousi. Kovimmaksi penkkisarjapainokseni tuli 65 kiloa ja kyykkytulokseksi karvan päälle 100 kiloa (lisää aiheesta täällä). Tukalaa oloani ja äärimmäisen rasittuneita lihaksiani helpottaakseni kävin kahdesti viikossa Bikram-joogassa (lisää aiheesta täällä), jota ilman olisin varmasti ollut vielä rautakankeakin kankeampi.

Massakaudella kasvatettiin habaa ja luonnetta.



Ja niin alkoi entimmäistä kertaa elämässäni säntillinen pitkäntähtäimen dieetti (lisää aiheesta täällä). Nyt joulukuun lopulla on painoni pudonnut vajaat neljä kiloa n. 66 kiloon ja treenitunteja mahtuu viikkoon kymmenisen kappaletta. Mieli on hyvä ja olo kevyt.

Jotain vuosi 2012 myös opetti. Olen oppinut paljon ravintoasioista kantapään kautta ja todennut, ettei supermatalahiilihydraattinen ruokavalio sovi minulle millään ilveellä. Olen onnistunut sekoittamaan aineenvaihduntani vuoden aikana täysin ja yrittänyt käynnistää vartaloani nääntymistilasta takaisin normaaliin toimintaan. Olen myös oppinut, ettei kokeneimmankaan kehonrakentajakonkarin ravinto- ja treenivinkkejä kannata kuunnella sokeasti. Sen sijaan kannattaa kuunnella omaa kehoaan ja lukea asioista myös toisaalta, vaikkapa muiden treenaajien blogeista.

Mitä minä sitten odotan vuodelta 2013? Dieetin etenemistä, huippukuntoa ja sitä, että uskallan pyöräonnettomuuteni jälkeen kiivetä uudelleen maastopyörän päälle. Toivon myös kohtaavani pelkoni laskettelurinteessä ja uskaltavani viimein paikallisiin laskettelukeskuksiin. Ja niin, olisihan se kiva tehdä vielä ensi kesänäkin parit bikinikuvaukset.

 

 

Share

Kommentit

Chic & Fit

Tykkään, tykkään, tykkään! Tavoitteet on tehty saavutettaviksi ja unelmat toteutettaviksi :) Halusin vielä kiittää sinua tästä vuodesta, antamastasi inspiraatiosta ja esimerkistäsi, kiitos!

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Ihanasti kiitetty, Saara B <3 Kiitos kauniista sanoistasi ja kaikkea hyvää uudelle vuodelle!

Mia-Elina

Hyvältä näytti vuoden meiningit! Itsellä pyörii rasvaprosentti nyt noilla "hoikemman kauden" lukemillasi ja tässä alkaa pakotetun joulubreikin aikana ajatusmörkö hiipimään esiin, että mitä jos jäänkin just tällaiseksi narukädeksi, ns. "laihaksi läskiksi". No jälkimmäistä en nyt ole, mutta mitä jos - että mitä jos en coachaamisesta yms. huolimatta sittenkään kehity tästä mihinkään... :O Ehkä pahin pelkoni.

Että niin, samat kiitokset sinulle kuin Saara B:ltä! Hyvä meiningin seuraaminen kannustaa täälläkin eteenpäin. :)

Otter

Hurjan innostavaa luettavaa yhteenvetosi Treenivuodesta (joka mielestäni ansaitsee ison alkukirjaimen)! Tuon avulla viimeistään valkenee, että kuntoon pääsy vaatii todella pitkäjänteistä työtä ja itsekuria joka saralla. Nostan hattua.

Vielä jos maltat purkaa treenivuotesi numeroihin, olisi sellainen postaus myös valtavan mielenkiintoista lukea -- nähdä, mitä kaikkea tuohon 500 tuntiin mahtuu, miten se on jakautunut eri lajien kesken. Itselläni vuoden treenitunnit jäivät karvan alle 300:n, vaikka liikuin enemmän kuin koskaan elämässäni. Kiitos, että olet elävä esimerkki motivaation voimasta ja aina yhtä inspiroiva hauskalla ja itseironisellakin tavalla! Tällä jaksaa puristaa itsestäänkin taas enemmän :) Toivotan terveyttä ja tavoitteiden toteutumisia tulevaan treenivuoteesi!

phocahispida

Minun piti kommentoida nyt kun muistan (äitipää tm.) kommentoida ylipäätään johonkin postaukseen, että se dietin pitämisestä ja lähipiirin tuen merkityksestä kirjoitettu postaus oli todella hyvä.

Oli kyse sitten ammatista, vakavasta harrastuksesta tai omien elämäntapojen ryhtiliikkeestä, on ärsyttävää, että ainakin Suomessa, muualla en ole elänyt, kieltäytyminen on kiellettyä. Ja jos ei syö vielä kolmatta pullaa tai edes sitä ensimmäistä, ei osaa nauttia elämästä, on epäkohtelias tai syyllistää omalla syömättömyydellään muita. Vaikka haluaisi vain pitää hauskaa ja antaa jokaisen kukan kukkia ja huolehtia ihan itse siitä, mitä laittaa suuhunsa.

Huh. Eipä minulla muuta. :D

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Otter: Katsotaanpas, Movescount kertoo totuuden...

Punttitreeniä on kertynyt massiiviset n. 220 tuntia!
Salicardiota erinäisillä vehkeillä n. 113 tuntia
Kävellen/vaellellen on vietetty n. 57 tuntia
Juosten n. 48 tuntia
Joogassa on käyty n. 15 tuntia
Maastossa ja kadulla on pyöräilty n. 40 tuntia

...ja olenpa kerran näemmä käynyt melomassakin 1,5 tuntia :D

Pyöräilyä en harrastanut kesäkuisen kaatumisen jälkeen lainkaan. Lähdin Suomeen, palatessa oli liian kuuma, maastopyöräily jännitti ja maantiepyöräilykin jäi salin jalkoihin. Tänä keväänä, kunhan irtoan tästä nykyisestä treenisuunnitelmasta, aion palata takaisin pyöränsarvien äärelle.

Salilla tehtävää cardiota on PALJON. Alkuvuodesta tein vielä miehen kanssa aamucardiot ulkona hölkäten/kävellen, mutta miehen selkäongelmien vuoksi oli pakko siirtyä selkäystävällisempiin cardiolaitteisiin. Ja nyt kun mies kuntouttaa leikattua selkää, ollaan taas cardiolaitteiden äärellä. Toki voisin ulkoutua juoksemaan yksiksenikin, mutta olen huomannut, että aamuliikunnat on loistavaa parisuhdeaikaa. Siinä ehtii kivasti jutella ajankohtaisista jutuista.

Vierailijaäx (Ei varmistettu)

Ihan mojovat treenipainot, mutta näkyyhän se jo päälle päinkin :)

Kommentoi