Urheilevan naisen jalkahuollon tärkeydestä

Onnenpäivä

Tiedättekö sen tunteen, kun jalkapohjat ja varpaat ovat niin hurjassa kunnossa, että ne on pakko huoltaa ensin itse ennen kuin ilkeää mennä pedikyyriin? Jotenkin se säännöllinen jalkojen puunaaminen on omalla kohdalla taas viime aikoina jäänyt siihen pikaiseen lakkaamiseen ja kynsienleikkuuseen, vaikka erityisesti meille paljon juokseville tai muuten liikkuville naisille varpaiden ja jalkapohjien perusteellisempi hoito olisi oikeasti melko tärkeää.

Pienellä panostuksella voi paljon urheilevankin naisen varpaat pysyä ihan nättinä.

Asiahan on nimittäin niin, että kun jalat muhivat joka päivä lenkkareissa ja niillä juostaan, kyykätään, pyöräillään, tanssitaan ja jumpataan monta kertaa viikossa, niin aika nopeasti ne jalkapohjat ja varpaat kadottavat viimeisetkin naisellisuuden rippeensä. Repsottavat nahanriekaleet, kovettumat, rakot ja irronneet varpaankynnet ovat kuin suoraa pahimmasta zombi-elokuvasta ja aiheuttavat perheen pienimmille painajaisia. Kaikki jalkahoitojen laiminlyönnin seuraukset eivät kuitenkaan ole pelkästään esteettisiä. Kun muutama vuosi sitten juoksin paljon, unohdin varpaankynsien leikkauksen sillä seurauksella, että loppukesästä olin kolmea varpaankynttä köyhempi (= 3 x auts!). Kovettumista taas seuraa helposti kivuliaita rakkoja kovettuman alle, jotka taas poikivat lisää kovettumia ja lisää rakkoja ja katastrofi on valmis.

Nyt kun omat juoksulenkkini ovat lisääntyneet, päätin viimein ottaa itseäni niskasta kiinni jalkojen kunnostuksen ja kunnossapidon suhteen. Annettuani varpaille pikaisen ensiavun, suunnistin lähiostarin kauneushoitolaan pedikyyriin. Nämä jalkahoidot ovat tässä maassa sen verran halpaa lystiä, että otin hoitoni kaikilla lisämausteilla: kovettumien rapsutuksella, säärien kuorinnalla, viilentävällä naamiolla sekä jalkapohjien ja säärien hieronnalla. Eikä tässä vielä kaikki - hoidon ajan istuskelin puoliunessa hierovassa tuolissa ja lakkojen kuivumista odotellessa ostin vitosella itselleni hartiahieronnan. Lopputuloksena varpaista tuli niin söpöt, ettei niillä raaskisi juosta enää metriäkään etteivät vaan kuluisi. Ooh, minä niin kuljen avokkaissa koko loppuelämän!

"Kyllä näistä vielä ihan näyttelykelpoiset saadaan", lupaili hoitaja.
 

"... mitä sä oikein olet tehnyt näillä jaloilla?", kysyi hoitaja pohkeiden kireyttä ihmetellen.
 

Jottei joka viikko tarvisi ravata pedikyyrissä, teen muutamia nopeita hoitotoimenpiteitä myös kotona. Kynsiä trimmailen joka viikko ja juoksulenkkien jälkeen hemmottelen jalkoja ensin virkistävällä, ja iltaisin ennen nukkumaanmenoa hoitavalla voiteella. Hankin myös erityisen kovettumien hoitoon tarkoitetun voidepuikon, joka pehmentää jo olemassa olevia kovettumia ja estää uusien syntymisen. Tällä tavalla kylpyhuoneessa odottavalla jalkojen hiontakivellä on loppupeleissä aika vähän hommia. Ja oikeasti, tuo voiteiden levittäminen jalkoihin ottaa ehkä kaksi minuuttia päivästä ja saa jalkapohjat ja varpaat voimaan paljon paremmin.

Bioregenan hoitava ja virkistävä jalkavoide.
 

Kovettumille kyytiä Earth Therapeuticsin voidepuikolla.
 

Pitäkäähän te muutkin varpaistanne ja jalkapohjistanne huolta, myös syksyllä ja talvella. Ovat sitten heti valmiina sandaaleihin, kun kevään ensimmäiset lämpimät säteet kurkistaa pilvenraosta.

 

 

 

Share

Kommentit

Anna-Maija (Ei varmistettu)

Tunsin niin piston sydämessäni, sillä olen laiska jalkojenhoitaja. Ja jalat ovatkin aivan kaameat. Pitäis käydä siellä jalkahoidossa.

Vierailija (Ei varmistettu) http://www.bakarablogi.blogspot.fi

Löysin itseni! Miksi jalat on se viimeisin asia mitä hoidan, kun ylläpito vie niinkin kauan kuin ehkä minuutin päivässä? Pakko ryhdistäytyä! Kiitos tästä postauksesta :)

minnioee (Ei varmistettu) http://minnioee.blogspot.fi/

Jeps, huomasin omat karheat jalkani kun sukat jäivät ilkeasti kiinni... Jalkojen hoitoon kannattaa panostaa, kiitoksia muistutuksesta :) . Omasta mielestä ehkä helpoin tapa on laskea maljaan lämmintä vettä ja laittaa sinne merisuola-rakeita kourallinen. Antaa jalkojen olla maljassa niin kauan, että suola sulaa. Sitten vain rasvaukset päälle. Tämä kuulemma aukaisee myös kehon energiakenttää, eli aina kun joku mietityttää niin jalat vaan suolaveteen ;)

Mindeka
Ma-material Girl

Jep.

Yleensä teen oman jalkahoidon silloin, kun saan taaperolta "vapaan" suihkuvuoron. Silloin istuskelen kylvyssä rauhassa, teen pedikyyriä ja kuorin jalat jne. Mutta todellisuudessa, se ei tapahdu hirveän usein ;)

Täällä Suomessa on kyllä edelleen aika hinnakkaita nuo jalkahoidot, vaikkakin tänne keskusta-alueelle ainakin on tullut selvästi tarjontaa (ja hintakilpailua) entistä enemmän. Kotiäiti (vielä ainakin hetken) kun ei voi laittaa pedikyyriin 90€ kuukausittain, vaikka kuinka haluaisi ;)

Mä en muuten käytä hiontakiveä oikeastaan lainkaan. On minulla kyllä sellainen, mutta olen tainnut kerran tänä vuonna käyttää sitä. -Ja siis, minulla ei ole kovettumia. Ei niin, ettenkä hioisi niitä pois! :D Olisikohan ollut äitini tai mummini, joka joskus sanoi, että sen käyttö aiheuttaa kovettumakierteen, joten en ole kai ikinä uskaltanut alkaa siihen hommaan ;) Onkohan teiniminääni huijattu?

Mulla on kanssa ollut tuollainen käsitys, ettei hiontakiveä tulisi käyttää, vaan mieluummin vaan rasvailla ahkerasti. Muistaakseni ihan jalkahoitaja olisi näin sanonut...

Reggae (Ei varmistettu)

Tällaista infoa minäkin olen saanut! Sitten rasvan laadulla on hirveän iso merkitys tuleeko kovettumia vai ei. Jos on oikeasti hyvää rasvaa, niin kovettumia ei tule, mutta mulla tulee, jos käytän esimerkiksi jotain Body Shopin tavaraa... Ja tuo merisuolakylpy oli mahtava idea, menee testiin!

Kommentoi