Väärinymmärryksiä, ajojahteja ja jumalatonta vänkäystä

Ladataan...
Onnenpäivä

Täällä Lilyssä oli kuulemma viime viikolla jokin ruokailutottumus-kohu. Olin kuitenkin tyttöjen juttuja tehdessäni sen verran kiireinen, että onnistuin missaamaan tuon aiheen keskusteluineen täysin, joten ei nyt mennä siihen. Mutta tuon kohun jälkipuinteihin minä ehdin mukaan ja erityisesti kiinnostukseni heräsi silloin, kun ryhdyttiin pohtimaan bloggaajan ja lukijan välistä kanssakäymistä. Emmi tuossa naapuritontilla avasi asiaa hienosti ja mikäli sallitte, voisin tiivistää Emmin kirjoituksen yhteen lauseeseen: Blogin kirjoittajan ja lukijan välinen kanssakäyminen on bloggaamisen suola. Ja tämä on aivan totta, mutta lisäisin vielä perään, että joskus sitä suolaa on vaikea maistaa, kun koko keitos maistuu mädiltä kananmunilta.

Puhtaasti palautetta ja rakentavaa kritiikkiä antavien ja mielipiteidenvaihtajien lisäksi blogien kommenttibokseissa on yhä enenemissä määrin vilahdellut ihan omanlaistaan kommentoijakuntaa; väärinymmärtäjiä, jahtaajia ja vänkääjiä. Enkä puhu nyt vain omaa blogiani kommentoineista ihmisistä vaan seuraamistani blogeista yleisesti. Myönnetään, että näiden kommentoijien vuoksi olen joskus itsekin kyseenalaistanut koko bloggaamisen mielekkyyden ja harkinnut hetken, jos en nyt rukkasten naulaan laittamista, niin niiden päällä tasajalkaa hyppimistä ainakin.

***

Puhutaanpa ensin väärinymmärtäjistä. Väärinymmärrykset sinänsä ovat inhimillisiä ja tätä tapahtuu kaikille. Joskus teksti yksinkertaisesti vain luetaan huolimattomasti, teksti voidaan omien ennakkoluulojen vuoksi tulkita väärin, joskus kuvitellaan näkevämme rivien välissä jotain mitä siellä ei oikeasti ole ja joskus kirjoittaja nyt vaan ilmaisee itseään huonosti. On siis täysin luonnollista, että väärinymmärryksiä tapahtuu etenkin täällä blogimaailmassa, jossa tekstin lukuaika halutaan pitää maksimissaan yhden kahvikupillisen mittaisena.

Ammattimaisen väärinymmärtäjän tunnistaa kuitenkin siitä, että bloggaajan tarkentaessa sanomaansa, jatkaa hän sitkeästi väärinymmärtämistään kaikesta rautalangan vääntämisestä huolimatta. Hän näkee piilotettuja viestejä rivivälien lisäksi myös kirjainten väleissä ja juuri kun kirjoittaja ajatteli, että tätä ei ainakaan voisi ymmärtää väärin, hän tulee ja tulkitsee tekstin tavalla, jollaiseen tavalliselta kuolevaiselta vaaditaan taikasieniä enemmän kuin saavillinen.

Vakavasti puhuen, rasittavuuteen asti asioita väärinymmärtävä ihminen on usein keskustelun aiheen suhteen syystä tai toisesta erityisen herkkä eikä hän tunteiden myllätessä pysty salaliittoteoriansa takaa näkemään vaihtoehtoa, että hän olisi yksinkertaisesti ymmärtänyt asian laidan täysin väärin. Väärinymmärrysten suhteen olen ottanut tiukan ja ehkä vähän tylynkin linjan. Teroitan sanomaani ja korjaan väärinymmärrystä vain kerran. Mikäli väärinymmärtäjä ei tämänkään jälkeen hyväksy ymmärtäneensä väärin, annan olla.

***

Sitten se toinen ihmisjoukko, vänkääjät. Tällainen ihminen on monille tuttu ihan jokapäiväisestäkin elämästä. Tiedättehän, se sellainen, joka näkee siinä pienimmässäkin asiassa syyn vänkäämiselle, jolle on täysin mahdotonta antaa tyydyttävää vastausta ja jonka on pakko saada sanoa aina se viimeinen sana.

Täällä blogimaailmassa vänkääjä naamioi usein ensimmäisen puheenvuoronsa tavalliseksi mielipiteenilmaisuksi, joskin usein kärkkääksi sellaiseksi. Keskustelun lähtiessä käyntiin paljastuu pian, että vänkääjältä puuttuu kyky empatiaan tyystin. Hän jyrää eriävät mielipiteet, kieltäytyy kuuntelemasta eriäviä näkökulmia ja kaikki, jotka ovat hänen kanssaan eri mieltä, ovat väärässä.

Empatian puutteestaan huolimatta, vänkääjällä on mielestään kyky nähdä niin bloggaajan kuin kanssakommentoijienkin pään sisälle. Tämän kykynsä varjolla he mielellään kertovat mitä muut oikeasti ajattelevat, vaikka muut yrittäisivätkin vakuutella, ettei vänkääjän analyysi pidä paikkaansa. Ja juuri tässä menee mielestäni se raja, jossa vänkääjä menee liian pitkälle. Toisinaan vastapuolen tapa ajatella asioita on niin kaukana omasta ajatusmaailmasta, ettei toisen kenkiin astuminen ole vaan millään mahdollista. Vänkäämisen sijaan tällaisessa tilanteessa tulisi kyetä vetämään syvään henkeä ja muistaa se tosiseikka, että me emme voi eikä meidän edes tarvitse ymmärtää kaikkia, mutta voimme silti hyväksyä.

***

Ja vielä viimeisenä se ehkä kaikkein inhottavin blogimaailman kommenttiboksien ilmiö - jahtaajat. Jahtaajaa risoo, jos ei nyt koko maailma, niin lukemansa blogi nyt ainakin. Ja niin paljon kuin se risookin, on jahtaajan pakko palata lukemaan sitä kerta toisensa jälkeen. Varsinaisen sisällön sijaan jahtaaja keskittyy etsimään virheitä ja tekemään kaikkensa, jotta saisi jallitettua bloggaajan ansaan ja aseteltua tämän mahdollisimman huonoon valoon.

Virheiksi lasketaan niin kirjoitusvirheet, vääränlaiset ajatusmallit, epätarkat faktat, huonosti laitetut hiukset kuin myös finni otsassa. Jahtaajalle tuomitsemisen ja ilkeilyn syyksi riittää myös se, että bloggaaja toimii eri tavalla kuin hän itse. Erilainen tapa kasvattaa lapsia, hoitaa koiraa, treenata, laittaa ruokaa, sisustaa, pukeutua, meikata ja pestä vessa ovat kaikki virheitä ja jahtaajalle kuin tuulessa liehuva punainen vaate, jonka nähtyään ei verbaalista oksennusta pidättele mikään.

Jahtaajan avautumispaikaksi ei useinkaan riitä pelkkä blogin kommenttiboksi, sillä hän tietää, että suuri yleisö tavoitetaan keskustelupalstoilla. Ja juuri tämä, bloggaajan nalkkiin saaminen ja internetin syövereissä mustamaalaaminen saa jahtaajan tuntemaan olevansa elossa ja parempi kuin se bloggaaja, joka ei jumankauta osta edes vapaan kanan munia ja on satavarmasti piilohomo, syömishäiriöinen ja jonka lapsetkin on väärin kasvatettu.

***

Mielipiteidenvaihdon ja ylläolevien ilmiöiden raja ei ole edes erityisen häilyväinen. Sitä pitäisi ymmärtää aika nopeasti törmänneensä sähköaitaan, kun vastapuolta loukataan tietoisesti, empatialla pyyhkäistään takapuolta eikä edes haluta yrittää ymmärtää miksi joku kirjoitti niin kuin kirjoitti. Enkä nyt missään tapauksessa tarkoita sitä, että kaiken blogikeskustelun tulisi olla vaaleanpunaista pumpulia, päinvastoin. Keskustelu saa olla vilkasta, tulikivenkatkuista ja kärkästäkin. Kuten aikaisemminkin olen sanonut, eriävät mielipiteet, kritiikki ja erilaiset näkökulmat ovat äärimmäisen mielenkiintoisia ja opettavaisia ja toisinaan käy jopa niin, että se omakin mielipide asioiden suhteen muuttuu keskustelun edetessä. Mutta samalla tavalla, kuin bloggaajan tulisi vielä hetkeksi pysähtyä ennen julkaisu-napin painamista, tulisi kommentoijan miettiä hetki ennen kommentin jättämistä. Täällä blogimaailmassa viihtyminen on meidän kaikkien vastuulla.

 

Anteeksi, tämän tekstin lukemiseen ja pureskeluun ei nyt tainnut ihan se yksi kahvikupillinen riittää.

 

 

 

Share

Kommentit

TMT (Ei varmistettu)

Word! Ja mulloli iso teemuki, just hyvän mittanen juttu sen kaveriksi ;)

aamutar (Ei varmistettu)

Niin totta! Tahtoisin kuulla, mitä mieltä siitä ruoka-aiheesta, vaikka keskustelu taisikin jo hiipua asiasta... ite
jäin tuota Onko kaikilla lupa syödä mitä haluaa? -tekstiä lukiessani lähinnä ihmettelemään, että mikä oli kirjoittajan pointti. Siis luuleeko hän, etteivät ihmiset tiedä, mikä on terveellistä ruokaa? Ajatteliko hän kenties velvollisuutta pitää itsensä terveenä tai jotain sellaista? Vai luuleeko hän kaikkien olevan maanisen kiinnostuneita syömisestä, laihtumisesta, ympäristöstä jne? Omaan kaveripiiriin lukeutuu aika monta jamppaa, joita ei pätkän vertaa kiinnosta ruoka, he syövät elääkseen, eivät syödäkseen. Ne, jotka harrastavat ruokaa hyppivät aina seinille näistä tyypeistä! :D

Mutta kuitenkin, se teksti oli niin hatara ja epämääräinen, etten olisi oikein osannut sitä mitenkään kommentoida kysymättä ensin noita tarkentavia kysymyksiä...mutta minä en kai sitten olekaan mielensäpahoittaja, jonka muuten voisit lisätä tähän omaan listaasi kommentoijista! ;) "Mielensäpahoittaja ottaa jokaisen bloggaajan tekstin henkilökohtaisena loukkauksena, usein jo ennen kuin on edes lukenut muuta kuin otsikon. Hänen elämäänsä ravistelevat -bloggaajan tekstistä, kuumasta puheenaiheesta tai vaikka kuun vaiheesta riippuen - joko epävakaa parisuhde, taloudellinen ahdinko, lapsuuden traumat tai kiusaaminen. Mielensäpahoittajan on aina kerrottava bloggaajalle, kuinka tämä ei nyt tekstissään huomioinut juuri hänen tilannettaan."

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Oi kyllä! Unohdin kokonaan mielensäpahoittajat! Nyt ne varmaan pahoittavat mielensä :( Mutta hyvä lisäys sieltä takavasemmalta.

En suoraan sanottuna ole edes lukenut tuota juttua josta kohu sai alkuunsa, koska öööh...no, en ollut kuulolla silloin kuin kaikki tapahtui. Joten en sen enempää ota asiaan kantaa, kuin että aivan sama minulle mitä kukin syö tai ei syö ja harmittaako se jotain tai sitten ei. Minun velvollisuuteni on huolehtia omista, ja vain omista eväistä ja tähän tulee muutos ainoastaan mikäli joku päivä saan jälkikasvua.

Tarkennetaan nyt vielä, etten varsinaisesti ottanut jutullani kantaa juuri tuon postauksen alle ilmestyneeseen keskusteluun vaan lähinnä jatkoin tuon jutun jälkipyykistä syntynyttä pohdintaa lukijan ja bloggaajan välisestä keskustelusta yleisellä tasolla. 

Mindeka
Ma-material Girl

Hieno juttu, taas kerran A. Sinivaara!

Tuo alkuperäinen ampiaispesä oli mun mielestä juttu-Jos nyt ihan nopeasti vielä siihen palataan-, joka oli kirjoitettu ehkä vähän liian nopeasti ja jonka kommentointiin osallistui mm. paljon noita edellä mainitsemisiasi kommentoijia ja sitten juttu karkasikin ihan totaalisesti käsistä. Itse en pahoittanut siitä alkuperäisestä kirjoituksesta mieltä, enkä vieläkään ihan täysin ymmärrä, että suuttuiko kommentoijat sen vuorovaikutuksen puuttumisesta vai muka ihan oikeasti siitä itse jutusta?

Lisäisin joukkoon muuten myös Beesaajat, jotka beesaavat ja kannattavat kaikkea ilkeää kommentointia. Beesaajat lukevat ensin kommentit ja päättävät sitten vasta, mitä mieltä he olivatkaan koko kirjoituksesta. 

sanumaria

Tää nyt ei tiettykää enää liity pätkääkään Annen tekstiin, mutta mää en erityisemmin pahoittanut mieltäni siitä Oton tekstistä. Tai suuttunut. Jostain syystä kommenttilaatikoissa leimataan eri mieltä olevat suuttujiksi tai mielensä pahoittaneiksi, eikä vain eri mieltä oleviksi. 

Mun näkökulmasta ongelmia tekstissä oli useampi. Siinä oli niinko parikin pointtia, joista ei sitten selvinnyt että mikä se varsinainen mielipide nyt oli. Ja lukija tottakai sitten tekee oman tulkintansa, kun ei voi tietää mitä se bloggari oikeasti ajattelikaan. Tossa tekstissä toisaalta kannustettiin tekemään eettisiä valintoja myös ruokapöydässä, kannustettiin terveellisiin valintoihin. Toisaalta siinä vedettiin yhtäläisyyksiä siihen että jos ruokakorisi kaupassa sisältää erikoisemman ja kilohinnaltaan kalliimman juuston sijaan halpamerkin juustoa, asiassa on jotain vikaa. Mutta mitä vikaa, sitä ei kirjoittaja koskaan itse tullut tarkentamaan. Hyviin ja eettisiin ja erinomaisiin ruokailutapoihin voi reseptiblogissa kannustaa esitelemällä hyviä reseptejä (kuten blogissa on tähän asti tehtykin), eikä niinkään hakemalla vauhtia muiden ihmisten valintoja arvostelemalla. 

Lilyssä on moni varmaankin tottunut siihen, että keskustelua oikeasti käydään. Ja monia varmastikin vähän hämmensi että ensin sohaistaan kärkkäästi muurahaispesää ja sitten jäädään niinkun sivulinjoille katselemaan. Eikä vastata kun kysytään että hei mitä sää tarkotit. Tietenkin saa jättää vastaamatta, mutta jos kirjoittaa noin kärkkään postauksen niin voi olla varma että kommentiboksissa kuhisee.

FFFifi
Fitness Führer

Joo mua riepoo kanssa suunnattomasti nämä jotka leimaavat kaikki eriävät mielipiteet mielensä pahoittamiseksi. Tämä on musta suhteellisen uusi ilmiö, ja kertoo mun mielestä siitä, että kritiikkiä ei sopisi esittää tai ainakaan sitä ei haluta ottaa vastaan. On tosi vähättelevää väittää, että joku "on pahoittanut mielensä", ikään kuin itse olisi fiksu aikuinen ja toinen kiukutteleva lapsi. Suosiossahan tämä on erityisesti "totuuksia" laukovilla bloggaajilla mm. terveys- ja laihdutusaiheissa...

Mä olen äärimmäisen harvoin pahoittanut mieleni mistään postauksista, jos koskaan. Silloin tällöin tulee kyllä surullinen olo, mutta se on eri asia ;) Keskusteluun osallistuakseni ei välttämättä tarvita mitään tunnereaktiota juttuun, usein sitä tulee täällä Lilyssä vain ajanvietteeksikin kommentoitua. Ja jos joku (tunne-)reaktio tulee, niin se voi pahan mielen sijasta olla esimerkiksi huvittuneisuus, hämmennys, epäusko, ymmärtämättömyys, mielenkiinto, kyseenalaistaminen, ihan mitä tahansa.

Mulle itselleni kommentointi on myös sellaista hauskanpitoa: mä tykkään kirjoittaa ja mä tosi paljon tykkään argumentoida. Ei se välttämättä tarkoita, että mulla olisi joku tosi vahva reaktio meneillään (joskus toki on), musta voi olla vaan mukavaa sorvata vastinajatuksia jutulle. Tästä huolimatta kommentti on aina mun oikea mielipide, en kirjoita provoillakseni, en postauksia enkä kommentteja, vaikka tyylikeinona saatan aavistuksen paisutella.

(Ja täysin samaa mieltä olen tosta kommentin muusta osuudesta myös.)

Mindeka
Ma-material Girl

Asioista keskusteleminen on varmaankin myös A.Sinivaaran mielestä (kuten omastanikin) täysin eri asia kuin nämä mainitut mielensäpahoittajat, beesaajat, hyökkääjät jne. Sinä FFFifi ja Sanumaria olette harvinaisen asiallisia keskustelijoita (tai oikeastaan, kaikki reksiteröityneet usein jostain kumman syystä ovat) verrattuna vaikkapa vierailijoihin, joiden tarkoituksena on vaan provosoida ja ärsyttää. Ettehän van nyt luullut teistä puhuttavan?

En mitenkään puolustellut alkusoppaa tai ketään muutakaan asianomaista, sanoin vain, että vaikka luin kaikki kommentit läpi, en uskonut antavani asiaan enää mitään uutta argumenttia, siksi en kommentoinut. (Taisi itseasiassa ollakin Kristaliinan juttu, johon kommentoin näin). Äh, no joo, mitä useampi keittäjä, sitä parempi soppa ;)

FFFifi
Fitness Führer

En olettanut, että tässä puhuttiin musta, tartuin vaan tuohon mielensäpahoittamiseen kun se sattuu olemaan ilmaisu joka mua riipii ihan suunnattomasti. Mä puhuin nyt kommentoinnista ylipäätään enkä enää yhtään tuosta alkuperäisestä kohupostauksesta.

Tämä kommentointiasia on kanssa tosi kiinnostava, onhan myös bloggajia (ja kanssalukijoita) jotka ajattelevat kaiken kritiikin tai vähän eriävän mielipiteen olevan ilkeilyä/vittuilua. Että ei jotenkin yhtään hyväksytä sitä, että kaikki eivät ole asiasta samaa mieltä. Sitten on myös se outo kommentointityyli, joka alkaa ei nyt millään pahalla mutta ja sitten tulee jotain, että teet tuon liikkeen ihan väärin etkö tajua tai kampauksesi on kauhea miten et käsitä tai kannattaisikohan sinun oikoa hampaasi tai käyttää jotain toisia kenkiä tai ihan mitä sattuu lukijaa huvittamaan. Että häh? Mulle ei ole tällaisia tullut, mutta tosi usein pistää silmään kommenteista. Joskus taustalla voi olla ihan puhdas halu auttaa, mutta usein näistä tulee vähän omituinen fiilis.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Itse erotan eriävän mielipiteen tai asiallisen kritiikin kyllä melko selvästi suoranaisesta vittuilusta. En ole erityisen herkkänahkainen, joten kyllä siinä saa ihan totisesti olla tarkoituksellisesti liikkeellä jos meikäläisen sappinesteet saa kiehumaan. Ehkä noita suoranaisia haistattelijoita ja ilkeilijöitäkin enemmän minua ärsyttää ne ihmiset, jotka eivät pysty hyväksymään sitä, että joku ihminen voi ajatella tosi eri tavalla kuin he itse ja siitä asiasta sitten jäädään vänkäämään, että hei, et sä noin ajattele, sä ajattelet niin kuin minäkin ajattelen. Tai sitten, et sä tekstilläsi sitä tarkoittanut kuin väität, vaan sitä mitä minä sanon. Näistä samoista ihmisistä, jotka ovat kykenemättömiä käsittelemään sitä tosiasiaa, että kaikki ihmiset eivät ajattele samalla tavalla, löytyy myös usein se mielensäpahoittaja, joka tuo avoimesti ilmi, miten tuli nyt paha mieli kun joku ajatteli ja sanoi noin. Olen tässä blogiurallani saanut aika monta kommenttia ja yksi parhaiten mieleen jääneistä on, kun joku sanoi, että "tästä postauksesta jäi nyt kyllä tosi paha mieli". Se juttu käsitteli sitä, miten minä nuori, laiska opiskelija tein vahingossa oikean uravalinnan ja jollain tuli siitä niin paha mieli, että se piti käydä erikseen sanomassa :D Mutta siis, eri mieltä oleva ei missään tapauksessa ole sama asia kuin mielensäpahoittaja.

Ja voi että minuakin risoo tuo tapa aloittaa kommentti: "ei millään pahalla mutta..." tai "älä nyt loukkaannu mutta...". Jos kommenttiaan pitää heti aluksi pehmitellä tuollaisella lausahduksella, niin ehkä se kannattaisi jättää kokonaan kirjoittamatta? 

sanumaria

En mää kuvittele että kaikki keskustelut koskee mua (vaikka olisinkin käynyt keskustelussa pätemässä) :)

 

FFFifi
Fitness Führer

Mä kyllä usemmiten oletan. Samoin kun joku puhuu esmes bussissa tai tyypit työpaikalla kahvihuoneessa, niin kyllä ne musta puhuu. Mut ei voi syyttää, puhunhan mäkin itsestäni koko ajan (kts. esim. mun kommentit).

Mindeka
Ma-material Girl

Hehe, hyvä te! Hetkeksi jo huolestuin ;)

sokeris (Ei varmistettu)

Word. En minäkään siitä Oton postauksesta mieltäni pahoittanut ja hämmästyttää vähän, että ihmiset ovat ajatelleet, että suurin osa kommentoijista suuttui. En usko, että edes ne v***n tyhmä postaus -kommentoijat asiasta oikeasti suuttuivat, sattuivatpahan olemaan nyt sitä mieltä, että kirjoitus ei ollut kovin hyvä. Arveltiinpa siellä jopa, että kriittisten kommenttien esittäjät ovat niitä Xtra-juuston ostajia, jotka nyt tunsivat piston sydämessään. Mielestäni kritiikkiä voi esittää ilman mitään tunnereaktiota, eivätkä eriävä mielipide tai kriittisyys ja suuttuminen ole synonyymejä. Tämä on kyllä tosiaan uusi ilmiö. Sillähän vähän dissataan erivä mielipide vaan jonkun epämääräiseksi tunnereaktioksi.

sanumaria

Itsehän oon aatellut niin että jos saan kommenttiboksiin vänkäämistä, mielensäpahoittamista ja muuta, niin ainakin mun teksti on herättänyt mielipiteitä. Jotkut on eri mieltä kun mää, jotkut voi olla vähän hassuja, mutta mielipiteitä ne on väärätkin mielipiteet. Musta on kivaa että sitä keskustelua käydään, ja täällä Lilyssä varsinkin jokainen kommentti ei liity aina suoraa edes siihen postaukseen itseensä, vaan johonkin kommenttiin. Varmaan itsekin sorrun bloggaajana monasti siihen että en näe metsää puilta vaan ajattelen että tietenkin jokainen kommentti on JUURI minun tekstiäni kommentoiva. Eikä niinkon keskustelun jatkoa.

Lisäksi, yksi kommentoijaryhmä on se, joka tulee kertomaan kiivaaseen keskusteluun että "hei te ootte ihan tyhmiä kun puhutte täällä, ei tää oo mitenkää kiinnostava aihe saati että pitäs vetää tollasia kierroksia ja suuttu, niinko kirjottaja on paras tyyppi ikinä". Ehkä se kirjottaja on edelleen paras tyyppi ikinä, mutta kommentoijat vaan innoistuvat aiheesta keskustelemaan. Mikä musta on hyvä asia ehdottomasti.

Surku (Ei varmistettu) http://www.rantapallo.fi/laurareissaa

Totuuden sanoja, loistava postaus! Olen muutamien suosittujen bloggaajien kohdalla miettinyt monesti, että apua, tuota hommaa täytyy tosiaan rakastaa sydämensä pohjasta, että jaksaa noiden postauksessasi mainitsemien kommentoijatyyppien avautumiset _päivittäin_. Vaikka en ole itsekään sen täydellisempi kuin kukaan muukaan meistä, niin empatiaa minulta ei puutu, ja vaadin sitä myös kanssaihmisiltäni, ellei heillä ole jotain todellista ongelmaa (esim. asperger-piirteitä tms.), joka empatian kokemukseen vaikuttaa. Näille mainitsemillesi käytösmalleille ei yksinkertaisesti ole mitään tekosyitä, vaan ne ovat huonoa käytöstä ja/tai nettikiusausta, josta pitää puhua entistä enemmän. Hienoa siis, että kirjoitit aiheesta näin hyvän tiivistelmän.

Minun blogissani väärinymmärryskaava on mennyt seuraavasti: Anonyymikommentti koskien postauksessa mainittuja asioita x ja y, jotka on tulkittu överisti ja oman mielikuvan mukaan -> korjaan asian selittäen tarkemmin, mitä tarkoitan -> vastauksena kommentti, jossa ei enää käsitellä noita asioita saati huomioida selitystäni, vaan siirrytään väärinymmärrettyihin aiheisiin z ja q -> lisää selitystä -> taas uusien asioiden löytäminen ja vanhojen taaksejättäminen. :D Jännä juttu, kun ei voinut niitä kaikkia mainita siinä ensimmäisessä kommentissa! Tästä on siis helposti pääteltävissä, että itse aihe ei liene kummoinen sydämenasia väärinymmärtäjälle, vaan hän haluaa vain päästä pätemään tai loukkaamaan ärsyttävänä pitämäänsä bloggaajaa. Näin ollen yleensä keskeytänkin kommenttiketjun z ja q -vaiheessa, kun huomaan, että homma ei ole menossa yhtään mihinkään, eikä väärinymmärtäjä aio missään vaiheessa yrittääkään ymmärtää.

Surku (Ei varmistettu) http://www.rantapallo.fi/laurareissaa

Äsh, oikealle osoittavat nuolet näköjään eivät säilyttäneet muotoaan kommentissa, pahoittelen sekavannäköistä jälkeä. :D

Ai niin, monestihan myös perustellaan jotain juttuja sillä, että "yritin vain luoda keskustelua" - and don't get me wrong, varmasti jotkut tarkoittavatkin tuota vilpittömästi. Mutta osa noista mainituista kommentoijatyyppien edustajista yrittää kaikenlisäksi erilaisia tekopyhiä perusteluja sille, miksi hänen nyt vain oli ihan välttämättömistä ja epäitsekkäistä syistä oltava näin hyökkäävä, eli ihan selkeässä kiusaamistilanteessakin ei vaan voida myöntää, mitä on tekemässä. Ihan vaan tälleen HUOLESTUNEENA KANSSAIHMISENÄ tässä kirjoitan! :D

Entäs väärinymmärtäjien väärinymmärtäjät? :D

Mä rakastan kommentoimista. Viimeaikoina olenkin keskittynyt ensisijaisesti kommentointiin bloggauksen ollessa toistaiseksi hiukan jäissä. Luonteeltani olen kuitenkin sellainen etten jaksa kauheasti vedellä herneitä nenään oikeastaan yhtään mistään mutta varsinkin jos sopassa on jo monta hämmentäjää niin pakkohan mun on sinne päästä.

Väärinymmärtäjien väärinymmärryksellä tarkoitan siis sitä kun käyn johonkin kommentoimassa omasta mielestäni hyvin neutraalin kommentin jossa monesti vielä yritän ymmärtää vähän kaikkia. Harvoin olen ns. haastamassa riitaa vaikka kommentointia rakastinkin. Kovin usein kuitenkin joku on ymmärtänyt minut täysin väärin (ja luokitellut joko väärinymmärtäjäksi tai joksikin muuksi) ja käy kiinni. Ja sitten olen ihan pihalla (ja sodassa)... aiemmin jäin "vänkäämään"? mutta nykyään en enää selittele kommenttejani. Joskus toivoisin että osaisin ilmaista itseäni paremmin. Tämän asian tiimoilta fitnes fuhrer ja puutalobaby blogit sanoivat kaiken niin tyhjentävästi, että amen. 

Oon siis huomannut että tämä ei koske vain minua. Tätä tapahtuu paljon. Joku käy kommentoimassa johonkin jotain ja sitten  joku toinen hyökkää tätä kommentoijaa vastaan. Ja tämä ketju saattaa kasvaa ja kasvaa ja jossain vaiheessa alkaa miettiä onko tällä enää mitään tekemistä sen alkuperäisen blogin kanssa? Eli halutaan vain ns. haastaa riitaa riidan haastamisen halusta. Ja joskus huomaa rikkinäisen puhelimen tavoin, että ne viimeiset kommentoijat ei taatusti ole edes lukenut sitä alkuperäistä blogia - yhtään.

Joskus musta tuntuu että pitäs pysyä kaukana näistä kommenttibokseista mutku en mä haluu! Tää on niin kivaa! 

Oikeesti siis oon hirveen melow tapaus. Siksi tuntuu hassulta, että blogimaailmassa pääsyn joskus mukaan ihan riitoihin.

Mindeka
Ma-material Girl

Apua, mikä ihme se sellainen on ollut!? 

Mindeka
Ma-material Girl

Tai siis, älä ainakaan linkkaa, ettei se saa enempää foorumia teorioilleen ;)

FFFifi
Fitness Führer

Joo mä huomasin kanssa. Se taisi kyllä olla vaan sekaisin, ei välttämättä tahallaan ilkeä vaan nätisti sanottuna pöpi.

Asiakaspalveluihmisenä sanoisin että erilainen... ja monta kertaa oon miettinyt miten jonkun kommentin/mielipiteen muotoilee ettei se kuullosta hyökkäykseltä tai kettuilulta. Tekstin mukana kun ei tule äänensävyä, painotusta tai eleitä.

aamutar (Ei varmistettu)

Minä käsitän näiden näiden hard core -mielensäpahoittajien olevan aivan muita kuin niitä, jotka ovat eri mieltä! Mielensäpahoittajat voivat tilanteesta riippuen olla täysin samaa mieltä bloggaajan kanssa - kunhan se vain tuo heille näkyvyyttä ja kerryttää säälipisteitä. Oikein mielensäpahoittajan tunnistaa mielestäni siitä, että hän alkaa kilvoitella toisten samanlaisten kanssa usein täysin merkityksettömissä yksityiskohdissa korostaakseen oman tilanteensa surkeutta. Esimerkiksi: "A: Olen niin köyhä, että täytyy tosissaan miettiä miten saan lapsille ruuan pöytään loppukuusta! B: Meillä rahat kyllä loppuu joka kuukausi. A: No, joskus kyllä laitan lapset loppukuusta mummolaan syömään B: Minä kyllä joudun ottamaan naapurinkin lapset meille syömään nollatuloistani. A: No meillä tietysti rajoittaa nuo kaikkien viiden lapsen sairaudet B: Minun neljästä lapsestani + kahdesta naapurin lapsesta kolme on vuodepotilaina ympärivuoden ja voivat syödä ainoastaan Rainbow-merkkistä sisäfilettä" jne jne jne niin kauan kunnes ollaan jo niin kaukana aiheesta kuin mahdollista

Hahhaa, nää kommentoijat on kyllä parhaita :) 

Anna-Maija (Ei varmistettu)

En tiedä mikä siinä on (ehkä roikun eniten ko . aiheita käsittelevillä foorumeilla tai blogeissa), mutta eniten mainitsemiasi kommentoijia tuntuu olevan treeni-, laihdutus,- tai äitiysaiheisilla foorumeilla. Siis aivan uskomatonta meininkiä välillä, joskus mietityttää, että ovatko keskustelijat oikeasti edes aikuisia ihmisiä. Onko se epävarmuus siitä omasta kyvystä saada itseään kondikseen tai kasvattaa lastaan niin suuri, että pitää positiivisten ja omassa projektissaan hyvin etenevien ihmisten iloa yrittää vesittää haukkumisella? Kokeeko lukijat, että lapsen kasvatus tai oma hyvinvointi on jonkinnäköistä kilpailua, jossa toinen pitää voittaa?

Ja noi NinaMarian mainitsemat väärinymmärtäjien väärinymmärtäjät :). Kävipä tässä kerran tapaus, jossa eräässä treeniblogissa kommentoin bloggaajan kyykkykuvia (kun oli kerta postannut niitä), koska tekniikassa oli aika paljonkin viilattavaa. Totesin (omasta mielestäni) hyvinkin asiallisesti tietyistä tekniikkavirheistä ja niiden mahdollisista haittavaikutuksista. Sainpas sitten koko kommenttiboxin kimppuuni ja haukuttiin vaikka miksi. Siitä taisi tulla suuri keskusteluketju siitä, miksi minun kannattaisi keskittyä vain omaan treenaamiseeni ja olla hiljaa kun ei minulta oltu mitään kysyttykkään. Joillakin ihmisillä nyt on vaan vaikeuksia ottaa ihan asiallistakin kriittistä palautetta vastaan. Ymmärrän kyllä, että joskus se kynnys myöntää olevansa väärässä on aika korkea. Myös itselläni tietyissä asioissa.

Kommentoi

Ladataan...