Voi Matti, sinä lapsuuteni idoli

Onnenpäivä

Eletään 80-luvun puoliväliä. Istun mummolan sohvatuolissa ja puristan käsinojia sen minkä hennoilta nelivuotiaan raajoiltani kykenen. Televisioruudun oikeassa yläkulmassa, mäkihyppytornin huipulla, on pieni piste valmiina hyppyyn. Ja se piste on minun idolini, Matti. Matilla on kypärä ja ihonmyötäinen haalariasu, aivan kuten kaikilla muillakin supersankareilla. Ja sitä Matti todella on, sankari ja mummokin sanoo niin. On siellä hyppäämässä muitakin, niin kuin se Puikkonen, mutta sillä on niin hassu sukunimi, etten minä siitä niin piittaa. Mutta Matti, voi Matti.

Matti on melkein yhtä ihana kuin se Dingon laulaja, jonka nimeä en oikein osaa lausua. Hänestäkin tykkään, mutta äidin mielestä nahkatakkisesta tytöstä kertovat laulut eivät sovi pikkutytöille. Mutta Matti, Matti on lapselle hyvä esikuva ja ihailun kohde. Matti hyppää, Matti liitää ja Matti voittaa melkein aina, kirkkaasti.

Sitten alkoi ala-aste eivätkä mummolan sohvalla seuratut urheilutähdet enää pärjänneet c-kasetilta toiselle kopioituville laulajille. Mäkihyppääjien ja rallikuskien kuvat revittiin seiniltä ja tilalle ilmestyi sliipattuja poikabändejä ja naislaulajia oudoissa rintaliiveissä. Ja niin vaihtuivat Matinkin kirkkaat mitalit toisenlaisiin kirkkaisiin.

Matti ei kuulunut elämääni enää 80-luvun jälkeen muuten kuin vahinkotaltiointina c-kasetille joskus 90-luvun alkupuolella kappaleellaan Yllätysten yö. Satunnaiset lehtiotsikot kertoivat milloin Matin avioituneen, eronneen, juoneen, laulaneen, juoneen lisää, tapelleen, avioituneen, eronneen, joutuneen putkaan ja mitä helvettiä, esiintyneen stripparina. Siitä kalsareissaan tanssivasta, kaikesta alkoholista pöhöttyneestä takavuosien urheilutähdestä oli sankaruus yhtä kaukana, kuin mäkihyppytornin korkein huippu on sillan alta. Voi Matti.

Se sama Matti täyttää tänään 50 vuotta ja esiintyy kai parhaillaan Jyväskyläläisessä ravintolassa, toivottavasti edukseen. Viisikymmentä vuotta on aika kova ikä alkoholistille, etenkin jos on tullut pienessä sievässä mäkihyppytornista alas tuhansia ja taas tuhansia kertoja. Mutta sen Matti osasi, laskeutua jaloilleen sukset jalassa. Ehkä nyt, elämän kääntyessä ehtoopuolelle, Matti oppii laskeutumaan muuten kuin otsa edellä myös ilman suksia. Jos sen Matti teet, lupaan ripustaa fanikuvasi seinälle uudelleen.

Hyvää syntymäpäivää Matti, sinä lapsuuteni idoli.

 

 

Share

Kommentit

kris (Ei varmistettu) http://www.marthafied.com/

Ma muistan myos kuinka Matti oli ihana!! Olen hieman vanhempi ja muistan etta olin juuri siina iassa kun alkoivat pojat kiinnostaa ja taisin minakin Matin kuvia leikata lehdesta talteen...

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Meikäläiselle Matti taisi olla enemmän sellainen Superhessun kaltainen supersankari haalariasussa :D Minä fanitin, kun koko muu Suomikin fanitti.

Oli NÄIN lähellä ettei menty kattomaan Mattia Harry'siin. Liput olis ollu 13e ja oltiin ihan kahville menossa sinne, mutta päätettiin sitten kuitenkin jättää Matti juhlimaan rauhassa. Onhan se Matti aikamoinen, ei ehkä näin 90-luvun lapselle enää idoliainesta ;)

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Heh, niin... sääli, että nuorempi polvi ei muista Mattia huippu-urheilijana vaan ainoastaan... no, ihan vaan Mattina.

Jenninen (Ei varmistettu)

Moikka,
Ootko tehnyt sellaista postausta jossa kerrot teidän muutosta jenkkeihin yms.?

Sun blogi on muuten yks mun suosikeista!

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Hmm. Meinaatko sellaista postausta, jossa kerron muutosta noin niin kuin tekniseltä kantilta vai yleisluontoisesti? Enpä ole tainnut kyllä tehdä omaa postausta aiheesta... sivunnut olen kyllä tainnut aihetta montakin kertaa :) Ja hei, kiva ku tykkäät!

Jenninen (Ei varmistettu)

Lähinnä jotain,että miksi päätitte muuttaa ja mitä se vaati. Miten sopeuduitte jenkkimeininkiin ja oliko alussa jotain hankaluuksia tai kommeluksia kulttuurin tai muun kanssa :)

Matkaaja (Ei varmistettu)

Oikeasti ihanaa, että joku tekee tällaisen postauksen lapsuuden idolistaan! 90-luvun lapset tuskin edes muistavat, että Matti oli yhdessä vaiheessa menestyvä mäkihyppääjä. Myöhemmin ollut otsikoissa niin eri merkeissä... En tiedä löytyykö sieltä käsin (vaikka netistä) mistään, mutta jos kiinnostaa niin Matista tehtiin muutama vuosi sitten ihan ok elokuva, jossa Jasper Pääkkönen esittää mäkisankaria. Matista on muuten tehty ihan yliopistotason tutkimus, miten hän elää todeksi suomalaisia myyttejä. Ongelmia alkoholin kanssa, toisaalta menestystä ja toisaalta häpeää ja hänen uhittelunsa urheilupomoille kuvaa tyypillistä suomalaista herravihaa. Koko kansan sankari, niin hyvässä kuin pahassa. Tämä Turun yliopiston tutkimus julkaistiin eilen (17.7.) Matin 50-vuotispäivänä. Onnea Matille!

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Olen muuten nähnyt tuon Matti-elokuvan jossain.... Se avasi aika hyvin sitä "käyttämisen" meininkiä, miten nuorta poikaa vietiin kuin pässiä narussa.

Kuulostaapa muuten mielenkiintoiselta tutkimukselta, pitääkin perehtyä.

Odile_ (Ei varmistettu) http://odilenoppivuodet.blogspot.fi/

Oi, miten nostalgisia fiiliksiä sun lapsuuskuvailut herättikään! Olen samaa ikäluokkaa, lapsuudessani Matti oli suurin idolini ja katsoin kaikki mäkihyppykisat mummon kanssa. Aina välillä nykyisten opiskelukavereideni kanssa törmään sukupolvien väliseen kuiluun, koska 80-luvun lopun ja 90-luvun lapset eivät muista Mattia muuna kuin Seiskan sivuilla esiintyvänä pellenä, mutta minulle Matti on aina ensisijaisesti urheilusankari.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

:) Oi niitä aikoja, kun mäkihyyppääjät kiipesivät torniin vielä omin jaloin :D

Kommentoi