Ladataan...
Onnenpäivä

Sinä muutit tänään pois talosta, jossa asuit vuokralla yli kaksi vuotta. Minä kuvittelin, että sinä tietäisit, mitä vuokralla asuminen tarkoittaa. Ajattelin, että ymmärtäisit käyttäväsi jotain, joka on toisen omaa. Jotain, joka on ehkä ollut jonkun toisen koti ja jolla on tunnearvoa. Jotain, jolla on monen sadantuhannen rahallinen arvo. Mutta et sinä kai ymmärtänyt.

Sinä tiesit muuttavasi täysin remontoituun asuntoon. Sellaiseen, jonka keittiötasoa ei kukaan ennen sinua ollut käyttänyt. Tiesitkö muuten, että sitä vessankaapistoa, jonka laatikot sotkit jollain mustalla, jota ei saa pesemällä pois, ei ollut kukaan muu täyttänyt tavaroillaan ennen sinua? Kyllä sinä varmasti tiesit, mutta ehkä halusit siihen oman kädenjälkesi. Oli muuten ystävällistä, että olit laittanut sen toisen kaapiston vuotavan vesilukon alle viilipurkin, mutta mitä ihmettä kaapin kahtia haljenneelle ovelle oli tapahtunut? Entä mihin vessanovesta katosi lukko?

Minäkin tykkään tehdä vuokra-asunnosta itseni näköisen pienillä yksityiskohdilla. En silti olisi liimannut valkoisiin oviin ja ikkunoihin mustia, takapuolen kokoisia, tribaalikuvioisia sisustustarroja, joita ei saa irti. Jos haluat, voit tulla hakemaan tarrasi takaisin, vaihtokauppana voisin vaikka ottaa sen makuuhuoneen kattovalaisimen, joka lähti mukaasi. Huomaan myös, että sinusta oli mukavaa vaihdella asuntoomme lukkoja, mutta miksi ihmeessä laitoit makuuhuoneen välioveen ulko-oven lukon? Ehken edes halua tietää mitä teillä siellä visusti lukittujen ovien takana tapahtui, mutta voisinko silti saada takaisin sen alkuperäisen lukkopesän?

Ihailen kaikesta paistavaa sinnikkyyttäsi. Sinä porasit olohuoneen seinään reiän, jotta saisit television myös makuuhuoneeseen. Et lannistunut, vaikka ensimmäinen porauksesi osui runkopalkkiin. Sinä porasit uudelleen pari senttiä sivuun. Sekin reikä osui runkopalkkiin, mutta jatkoit sinnikkäästi yrittämistä. Kolmas kerta toden sanoo. Kolmas, se kaikkein suurin ja rosoisin reikä meni lopulta läpi makuuhuoneeseen saakka. Jos olisit soittanut minulle, olisin voinut kertoa, että läpivetoaukko oli jo olemassa. No, nythän niitä on sitten kaksi kokonaista ja kaksi puolikasta. En tiedä oliko enemmän onni vai harmi, ettet osunut poratessasi sähköjohtoihin.

On hienoa, että jälkikasvusi on kiinnostunut kuvataiteesta. Voisin kuitenkin kuvitella, että mikäli sinulla on vara maksaa puolentoista tuhannen vuokraa, olisi sinulla vara ostaa lapsellesi piirrustuspaperia. Liekö paperit sitten päässeet loppumaan, mutta lapsesi ehti reilun kahden vuoden aikana piirtää kolmen eri huoneen seinille. Niin myös sille tapetille, jollaista en muistanut asuntoon edes laittaneeni. Koska en erityisemmin nauti tapettien irti repimisestä, olisi mielestäni vähintäänkin kohtuullista, että sinä tekisit sen, olethan tapetin seinään liisteröinytkin. Havaitsin muuten, että olet viihtynyt poranvarressa myös siinä huoneessa, jossa lapsesi harjoitti taiteita. Samalla tavalla, kuten ei lapsesi erottanut piirrustuspaperia seinästä, et sinäkään osannut porata reikää seinän lävitse suoraan, tuhoamatta seinän toisella puolella ollutta käsin petsattua jalkalistaa. Enkä muuten tiennyt, että kukaan voisi hukata kattolistaa, mutta sinä mestari onnistuit siinäkin.

Eniten minua harmittaa se aivan uusi parketti. En ole vielä kysynyt, mutta olen melko varma, että 150 neliötä erikoisvärjättyä parkettia on melko kallista hioa, petsata ja lakata uudelleen. Samalla, kun sinä parkettien partaveitsi ilmeisesti rullaluistelit parketeillamme, olet kai tullut törmäilleeksi niihin allergiaystävällisiin, mutta pinnaltaan herkkiin maa-ainesmaalein maalattuihin seiniin. En nimittäin löytänyt yhtään seinää, jota ei tarvitsisi paklata ja maalata uudelleen.

Siitä minä kuitenkin olen onnellinen, että et enää muuttanut vuokralle, vaan tajusit rakentaa oman talon. Toivottavasti otit mukaasi ne kummitukset, joita sanoit talossamme vaeltavan.

 

Share

Ladataan...
Onnenpäivä

Kuluneen vuoden jälkeen olen monta kokemusta rikkaampi ja jotain kai olisi pitänyt kaikesta sähläyksestä oppiakin. Siis kirjoitetaanpa ylös tulevaisuutta silmällä pitäen muutama tämän vuoden aikana opittu asia: 

Älä suunnittele tulevaisuutta

Tein alkuvuodesta paljon suunnitelmia, enemmän ja pidemmälle kuin olisi pitänyt. Kun suunnitelmat olivat tehtyinä, istuin alas odottelemaan niiden toteutumista. Virhe. Jälkikäteen voisin sanoa, etteivät mitkään tekemistäni suunnitelmista toteutuneet, eivät ainakaan niin kuin alunperin oli tarkoitus. Mattoa kiskottiin jalkojeni alta niin monta kertaa ja niin monesta eri suunnasta, että löysin itseni tämän tästä konttaamasta romahtaneiden suunnitelmieni seasta. Maattuani aikani pitkin pituuttani vastoinkäymisistä lamaantuneena, tajusin lopettaa universumin tahtoa vastaan pyristelyn ja heittäydyin virran vietäväksi. On ollut helpotus huomata, kuinka paljon helpompaa elämä on ilman tulevaisuuden suunnittelun aiheuttamaa jatkuvaa stressiä ja pettymyksiä. Tästä eteenpäin keskityn enemmän haaveiluun, kuin orjalliseen suunnitteluun. Elämä kuljettaa omalla tahdillaan kohti oikeaa suuntaa, suunnittelemattakin.

Vältä odottelua

"Sitten kun" -ajattelu on suurinta ajanhukkaa mitä ihminen voi tehdä. Koko alkuvuoteni kului odotellessa jotain tapahtuvaksi ja jatkuvalta odottamiseltani unohdin kokonaan sen olennaisen, elämisen. Vaikka tulevaisuudessa häämöttäisi loma, vapaa viikonloppu, ystävien vierailu tai mitä tahansa muuta, ei pitäisi koskaan jämähtää odottelevaan olotilaan, jossa valut päivästä toiseen tekemättä mitään. Arkikin on elämisen arvoista, ei vain erikoistilanteet ja viikonloput.

Luota perstuntumaan

Oikeastaan kuuluisa perstuntumani ansaitsisi aivan oman artikkelinsa. Joka tapauksessa, olen oppinut kuuntelemaan itseäni tänä vuonna entistäkin paremmin. Jos joku asia tuntuu hyvältä tai sitten pahalta, ilman että se on järjellä selitettävissä, on asia todennäköisesti juuri niin kuin vaistoni sanoo. On helpottavaa, kuinka katastrofin keskelläkin minulla voi olla vahva tunne siitä, että kaikki järjestyy. Samainen perstuntuma pätee niin ruokavalioon, liikuntaan kuin nukkumiseenkin. Syön sitä mitä mieleni tekee, harrastan sitä mitä sillä hetkellä huvittaa ja nukun niin paljon, kuin nukuttaa. Kroppani kyllä kertoo minulle mitä tehdä seuraavaksi tai olla tekemättä.

Unohda ennakkoluulot

Tämän asian olen toki tajunnut jo aikaisemminkin, mutta mennyt vuosi on muistuttanut minua asiasta tämän tästä. Olen tänä vuonna yllättynyt useita kertoja positiivisesti niin ihmisistä kuin paikoistakin, joista minulle on kerrottu vain negatiivisia asioita. Voin vaikka vannoa, että olen yleensä melko hyvä olemaan tuomitsematta ihmisiä tutustumatta heihin ensin. Silti joskus minäkin ryven ennakkoluuloissa ja jännitän ihmisten tapaamista vain sen takia, että kuvittelen etukäteen heidän olevan tietynlaisia mitä eivät sitten oikeasti edes ole. Älä siis usko lehtiä, kuulopuheita tai kateellisten panettelua. Ole avoimin mielin kaikkia ja kaikkea kohtaan.

Tee asioita joista olet haaveillut

Järjestä aikaa haaveiden toteuttamiselle. Jos haluat lukea jonkin kirjan, lue. Jos olet haaveillut ompelutöiden tekemisestä, ompele. Jos olet aina halunnut oppia espanjaa, opettele. Minä keksin, että haluan kirjoittaa ja minähän kirjoitan. Välttelin kirjoittamisen aloittamista pitkän aikaa vain, koska ajattelin, etten minä kuitenkaan osaa niin hyvin kuin muut. Onneksi uskaltauduin aloittamaan, sillä nyt pidän kirjoittamistani tärkeimpänä saavutuksenani tänä vuonna. Yksikin aidosta mielenkiinnosta tehty asia voi antaa enemmän, kuin neljänkymmenen vuoden ura työpaikassa, jossa et koskaan viihtynyt.

Ole positiivinen

Tätä ei oikeastaan voi perustella muuten kuin siten, että positiivinen ihminen on onnellisempi kuin negatiivinen. Asiat sujuvat helpommin positiivisella asenteella ja positiivisuus tarttuu!



Näillä neuvoilla pitäisi yhden jos toisenkin selvitä helposti tulevista vuosista. Ota rennosti, anna elämän kuljettaa, muista unelmoida, pidä mieli avoimena ja ennen kaikkea - tee niitä asioita, jotka tekevät sinut onnelliseksi. Ihanaa Uutta Vuotta jokaiselle lukijalle!

Share

Ladataan...
Onnenpäivä

Täällä sitä nyt ollaan, ensimmäistä kertaa sitten viime toukokuisen pikavisiitin. Perjantai-aamuna kurkattuani ulos ikkunasta lentokoneen lähestyessä Helsinki-Vantaata, oli sanomattakin selvää, että lumeton Etelä-Suomi olisi tällä hetkellä synkimmillään. Lehdettömiä puita, mustaa, märkää ja pimeää. Lentokentältä ulos astuessani tapasin vanhan tutun, loskan. Tervetuloa kotiin.

Lomamatkalla eksoottisessa Suomessa

Ensimmäinen kulttuurishokki loskaan astumisen jälkeen iski ruokakaupassa. Sukkuloin kaupassa ostoskori kainalossa, sillä olin jo unohtanut, että jostain järjettömästä syystä Suomessa ostoskärryn käyttämiseen tarvittaisiin kolikkopantti. Ihmisten törmäillessä toisiinsa, ei kukaan pyytänyt anteeksi eikä kukaan pyytänyt väistämään, vaan he raivasivat ruuhkassa itselleen tietä kyynärpäillään. Lopulta tervehdin kassaneitiä englanniksi ja olin pudota takapuolelleni summan ylittäessä sata euroa. Kuinka yksi ostoskorillinen ruokaa voi maksaa niin paljon? Samalla summalla ruokkisin Yhdysvalloissa nelihenkisen perheen viikon ajan. Siinä ihmetellessäni unohdin, etteivät muovipussit ole ilmaisia ja yritin maksaa koko lystin amerikkalaisella pankkikortilla. Kaupan edessä parveileva teinijoukko muistutti minua karulla tavalla suomalaisesta, varsin estottomasta tupakanpoltto-kulttuurista.

Myöhemmin, käytyäni kinkunsulattelulenkillä, kertoi sykemittarini, että poltettujen kaloreiden määrä oli lähes kolmanneksen pienempi, kuin saman kestoisella lenkillä kotipuolessa. Turkulaiset lenkkimaastot eivät nimittäin juuri alikulkutunneleita kummempia maastonvaihteluita tarjonneet. Lenkkifiiliksiä entisestään latisti se, ettei kukaan vastaantulijoista tervehtinyt. Muutama vastaantulija sai kuitenkin taiottua kasvoilleen hymyn tapaisen katseittemme kohdatessa.

Muutenkin kaikki tuntuu kovasti pienemmältä ja vaatimattomammalta muutaman maailmalla vietetyn vuoden jälkeen. Varsinkin talviaikaan ihmiset pukeutuvat yleiseen harmauteen sulautuvasti ja autoissa on yksi väri, likainen. Ainoan väriläikän ympäristössä tarjoaa lumenpuutteessa vihreänä kukoistava pelto. Lapsena suurilta ja ylellisiltä näyttäneet naapuritalot ovat kutistuneet enintään keskikokoisiksi perustaloiksi eikä mummolan mäelle johtava pihatiekään ole enää niin pitkä ja jyrkkä, kuin miltä se ennen Kalifornian kukkuloihin tutustumista tuntui. Kaksikaistaisella moottoritiellä matelevat autot ovat pieniä ja vanhoja, eikä se toisaalta ole mikään ihmekään täkäläisellä autoverolla ja bensanhinnoilla.

Kurkkasin tänään säätiedotusta kotiseuduilla Kaliforniassa. Tapaninpäivän aurinko on noussut lämpimänä ja luvassa on yli kahdenkymmenen asteen päivä. Turussa päivä nousi aurinkoisen kuulaana, mutta myrskyisenä ja kaatoi pihasta pari satavuotiasta kuusta. Mielenkiintoista tämä lomailu näin eksoottisessa maassa. Taidan tulla toistekin.

 

Share

Pages