Ladataan...
Onnenpäivä

Lueskelin tänään Ilta-Sanomista Suomessa vellovasta myrskystä ja tuulen riepoteltavaksi joutuneesta Silja Serenadesta. Juttuun oli haastateltu matkustajana ollutta naista, joka oli ystävineen hätääntynyt, kun laiva oli yllättäen kallistunut rajusti. Nainen kertoi ajatelleensa, että nyt he varmaankin kuolevat, täytyy soittaa äidille. Liikutuin kamalasti tuosta ajatuksesta, että hädän ja kaaoksen keskelläkin sitä haluaa vain soittaa äidille.

Oli synkkä ja myrskyinen yö ja yllättävä tarve soittaa äidille.



Mutta niinhän se on, että hädän hetkellä tuntuu, että jotain on jäänyt sanomatta, jollekin täytyy saada sanottua vielä ne viimeiset sanat. Tai että haluaa vain sanoa, että pelottaa aivan kamalasti ja toivoo, että se toinen sanoisi ettei mitään hätää ole.

Kenelle sinä soittaisit? Minä varmaankin soittaisin miehelleni. Jos ei kukaan vastaisi, niin jäisi ainakin vastaajaan viesti, että minä tässä vielä kerran hei.

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Onnenpäivä

Kolme pitkää kuukautta tunsin itseni alastomaksi ilman sormusta vasemmassa nimettömässä. Mistään välirikosta tässä ei kuitenkaan ollut kyse, vaan jätin Suomessa vieraillessani sormuksen tekijälleen viritettäväksi. Useita sattumuksia ja kolmea kuukautta myöhemmin, on sormus vihdoin ja viimein entistä ehompana takaisin sormessani.



En ole koruihmisiä ja vain harvoin muistan käyttää muita koruja kuin sormustani. Siihen on oikeastaan kaksi syytä. Toinen on ärhäkkä nikkeliallergia jonka vuoksi käytän melkeinpä ainoastaan titaanisia koruja ja toinen syy on treenaaminen. En koskaan käytä edes sormusta salilla, saati sitten muita koruja.

Silti minä kaipasin sormustani valtavasti. Olen tottunut pyörittelemään sitä sormessani, kokeilemaan peukalolla puolihuomaamattani onko se vielä tallessa, riisumaan sen ennen salia ja taas sujauttamaan sen suihkun jälkeen takaisin sormeeni. Sormuksessa on myös oma viestinsä - se suojaa turhilta kyselyiltä, kun taas toisinaan se voi toimia keskustelun avaajana. Se on osa minua ja omalla persoonallisella ulkonäöllään se kertoo yhdellä vilkaisulla kantajansa sivilisäädystä ja ehkä vähän luonteestakin.

Mitä sormukselle Suomessa sitten tehtiin? Minulla ei ollut erillistä kihlasormusta, joten sen virkaa toimitti tämä samainen sormus, mutta ilman kiviä. Kun sitten menimme naimisiin, lisättiin sormukseen yksitoista mustaa timanttia. Alkuperäinen ajatuksemme oli, että jokaisen avioliittovuoden jälkeen sormukseen lisättäisiin yksi kivi lisää. Muutimme kuitenkin maasta eikä sormuksen huoltoon toimittaminen kerran vuodessa enää ollutkaan mahdollista. Niinpä päätimme hieman oikaista ja hankkia sormuksen täydeltä mustia timantteja yhdellä kertaa. Niin, että terveisiä vaan miehelle, tästä sopimuksesta tuli juuri hieman pidempi.

Mustat timantit ovat muuten tavallisia halvempia (mutta sielukkaampia!). Kannattaa siis pitää mielessä, jos olet miettinyt jotain persoonallisempaa vihki- tai muuta sormusta. Oma sormukseni (ja miehen sormus) on tehty GL-Korussa (liike löytyy Helsingistä) oman suunnitelmani mukaan. Liike on erikoistunut titaanisiin koruihin, joten jos kärsit nikkeliallergista tai perineinen kulta ei muuten vain kolahda, kannattaa tutustua tuon liikkeen tarjontaan.

Sormus saapui kotiin juuri kreivin aikaan. Meillä on nimittäin ensi viikolla hääpäivä, järjestyksessään viides sellainen. Eivätpähän sitten hääpäivä-illallisella viereisessä pöydässä istuvat kuvittele, että siinä taas joku ukkomies on vaimonsa selän takana liehittelemässä vierasta naista.

 

Share

Ladataan...
Onnenpäivä

Niin oli ja meni kiitospäivä täällä jouluvalojen luvatussa maassa. Kuten Facebookissa mainitsinkin, pyörähti jouluvalojen kilpavarustelu muidenkin kuin yhden naapurin osalta käyntiin heti, kun ihmiset kalkkunaähkyltään kykenivät taas liikkumaan.

Vastapäisen naapurin etupihalle ilmestyikin varsin kattava valikoima erilaisia ilmatäytteisiä, sisältäpäin valaistuja hahmoja. Kyseessä on yksi typerimmistä jouluvalo-formaateista ikinä enkä ole vastaavaa nähnyt Suomessa. Ihan tässä sanat loppuvat kesken, erityisesti tuon vihreän, lähes talon korkuisen Grinchin kohdalla.

Jos nämä jouluvalot ovat karmeat päivänvalossa...

 

...niin odotapa yön pimeyttä.

 

Niin, että tuollainen minua tuijottaa suoraan silmiin aina, kun astun ovesta ulos. Oikein tunnelmallista joulua vaan sinne tien toiselle puolellekin!

 

 

Share

Pages