Ladataan...
Onnenpäivä

Aivan huisia, mahtavaa, upeaa, ennenkuulumatonta ja vähän käsittämätöntäkin! Mutta pakko kai se on uskoa. Rakas aivoituksieni hedelmä, tosielämän sekametelisoppa, puolisalainen ylpeydenaiheeni ja ajatuksieni julkinen ilmoitustaulu Onnenpäivä on ehdolla Indiedaysin Inspiration Blog Awardseissa inspiroivimmaksi lifestyle-blogiksi!

Kiitos kovasti hänelle/heille, jotka blogiani olivat ehdottaneet mukaan äänestykseen! Olen aidosti onnellinen (ja vähän yllättynytkin) siitä, että joku kokee edustamani elämäntyylin ja ajatusmaailman inspiroivaksi ja seuraamisen arvoiseksi. Jo pelkkä äänestyksessä ehdolla oleminen on minulle valtavan suuri tunnustus ja antaa sellaisen lisäpotkun takamukselleni, että sillä luulisi blogini leijailevan vielä pitkälle internetin höpöhöpöpumpulikerrostumassa.

Äänestys löytyy täältä ja Onnenpäivä piileskelee melko vakuuttavassa seurassa siellä lifestyleblogi-kategoriassa.

Jos hengentuotteeni on äänesi ansainnut, anna sen kuulua. Äänestämällä voit myös voittaa liput Inspiration Blog Awards -juhlaan 16.11.2013! Jos voitan, taidan minäkin lentää paikalle (saatan melkein kuulla kuinka joku juuri jäädytti perheen luottokortit...).

Hyvä Onnenpäivä, hyvä minä, hyvä te, hyvä me yhdessä!

 

Share

Ladataan...
Onnenpäivä

Eteläisen Kalifornian ilmasto on pikkuhiljaa muuttunut viileämmäksi, aamuisin pilvet peittävät taivaan, nurmikko kimmeltää kastepisaroista ja kietoudun yhä tiukemmin kylpytakkiin hipsiessäni villasukissa halki yön aikana viilentyneen talon. Syksy on täällä.

Syksy, halloween ja marraskuussa häämöttävä kiitospäivä tarkoittavat sitä, että nyt viimeistään on aika kaivaa loputkin syyskoristeet esille. Itse aloitin koristelut heti lokakuun alussa, mutta vasta nyt sain aikaiseksi tarttua kameraan ja kutsua teidät tänäkin syksynä virtuaalivierailulle meidän kotiin näin kuvien välityksellä.

Onneksi kaikkia koristeita ei tarvitse ostaa sisustusliikkeestä. Kaappeja tutkimalla ja mielikuvitusta käyttämällä löytyy paljon pientä kivaa, jota käyttää osana koristelua. Erityisesti syyskoristeluja tehdessä varsinaiseksi aarreaitaksi ovat osoittautuneet keittiönkaapit. Täyttämällä lasipurkit erivärisellä pastalla, asettelemalla kaapissa olevat hillopurkit pöydänkulmalle ja nostamalla lempikeittokirjat esille, saadaan keittiöön jo ihan mukavasti syystunnelmaa. 

Jotenkin tuntuu, että tämän meidän vuokrakodin värivalinnat toimivat parhaiten juurikin syyskoristeiden kanssa. Jos olisin itse saanut vaikuttaa seinien sävyihin ja keittiönkaapistoihin, en varmastikaan olisi päätynyt yhtä ruskealle linjalle, mutta näillä nyt mennään, ainakin toistaiseksi. 

Vaikka jaksoinkin laitella syyskoristeet paikoilleen kuten aina ennenkin, on tänä syksynä jo muutamakin asia jäänyt tekemättä tai vaiheeseen mahdollisen muuton vuoksi. Löysin muutama viikko sitten sisustuskaupasta kivan viinipullotelineen, mutta se odottaa edelleen rappusilla seinälle ripustamista. Samoin ovat jääneet pesettämättä sohvanpäälliset ja matot, keittiön verhot ovat vaihtamatta ja takapihakin on puoliksi heitteillä. Mihinkään ylimääräiseen puuhasteluun asuinviihtyvyyden lisäämiseksi ei vain viitsi ryhtyä ennen kuin tiedämme onko kodissamme homeongelma vai ei. Että täällä sitä taas ollaan, tutussa välitilassa, mistä ei tiedä pitäisikö astua sisään vai ulos.

Mutta mitenkäs te muut, etenkin siellä Suomessa, aiheuttaako teillä syksy erityisiä sisustustoimenpiteitä?

Naapuruston ahneet pikkumussukat, olen valmis! Ei kepposia tänä vuonna!

 

Share

Ladataan...
Onnenpäivä

Pakkasimme viime viikolla jälleen kerran kimpsut ja kampsut autoon ja ajelimme Nevadan puolelle Las Vegasiin pitkän viikonlopun viettoon. Tämän kertainen reissu oli siitä erilainen aikaisempiin verrattuna, että emme asuneetkaan keskustan hotelleissa vaan Las Vegasin lähiössä tuttavamme nurkissa. Koska minulla ei siis ollut käytössäni hotellin kuntosalia, pakkasin mukaani lenkkivarusteet ja ajattelin hoitaa kuntoiluni ulkoilmassa nyt kun autiomaan tuskastuttavan kuuma kesäkin on kääntynyt syksyksi. Aamureippailureitikseni kaavailin kartan mukaan lähistöllä kiemurtelevaa lenkkipolkua, joka pitäisi minut poissa kaduilta aiheuttamasta ylimääräistä hämminkiä. Niin, Vegasin kaduilla on ihan normaalia kulkea puolialastomana, mutta en halunnut ottaa sitä riskiä, että autot kolaroisivat kuskien jäädessä tuijottamaan juoksutrikoista naista.

Sen verran olen kuitenkin C.S.I. Las Vegasia katsonut, että kun tuttavani totesi, että suunnittelemani juoksureitti sadevesiviemärin reunaa pitkin halki epämääräisen lähiön kuulostaa melko huonolta idealta, päätin suosiolla jättää lähiölenkin Las Vegasin sivukujilla välistä. Pettymystäni lievittääkseen hän tyrkkäsi kouraani kausikorttinsa Las Vegasin reunalla olevaan Red Rock Canyonin luonnonpuistoon. Tuumasta toimeen, kolmenkympin suojakertoimet harteille, juotavaa mukaan ja miehen kanssa kohti punaisia kanjoneita!

Vietimme Red Rock Canyonin poluilla samoillen melkein neljä tuntia. Osa reiteistä oli melko haastavaakin kuljettavaa; pomppimista kiveltä toiselle, rehellistä kiipeämistä nelinkontin, irtokiviä, jyrkkiä mäkiä ja kohtuullisen lämmin keli. Vaikken ottanut juoksuaskeleen juoksuaskelta, kävi taivaltaminen silti ihan treenistä ja parikin kertaa vesipullosta hörppiessä kävi mielessä, että olisihan se juomareppu ollut ihan hyvä olla mukana. Päivä oli kuitenkin onnistunut ja tuo hauska, vaihteleva maasto yhdistettynä upeisiin maisemiin pesi taatusti hotellin kuin hotellin kuntosalin mennen tullen.

Viikonlopun toinen urheilunumero olikin sitten penkkiurheilua ja oikeastaan syy koko reissulle. Vietimme aurinkoisen sunnuntaipäivän kisakatsomossa seuraamassa kiihdytyskisoja ja kiertelimme varikolla ihmettelemässä kisakalustoa ja tiimien työskentelyä. Siellä nitronkäryssä muistui elävästi mieleen ne omatkin moottoriurheilukokeilut joskus vuosia sitten, kun itse seisoin muutaman kerran suoran alkupäässä moottoripyörineni lähtövalojen vaihtumista odottaen. Mutta eipä se moottoriurheilu sitten kuitenkaan ollut minun juttuni, vaikka se hauskaa olikin. Kyllä minä silti tykkään urheilla enemmän tämän yhden naisvoiman parissa, kuin tuhannen hevosvoiman.

Ja jee, ihan oikean kilpakuskin kanssa kuvassa!
 

 

Share

Pages