Ladataan...
Onnenpäivä

Tuossa aamupalaa nauttiessani oli vähällä mennä kahvit väärään kurkkuun, kun luin lehdestä, että minua osoitetaan ydinaseella. Että hyvää pääsiäistä vaan sinne Pohjois-Koreaankin. Koska tämä nyt sitten saattaa jäädä viimeiseksi päivityksekseni, ajattelin lopettaa kunniakkaan bloggaajan urani hienoihin ja tarkoin harkittuihin viimeisiin sanoihin:

 

...niillä mitään ydinaseita ole.

...hei kulta, tuo kamera!

...oota mä päivitän mun statuksen.

...vaan onpa komeat revontulet.

...mikä täällä haisee?

...ne ennenkään ole mitään tehnyt.

...hah, ei ne tänne asti lennä.

...pitäisiköhän hakea pyykit sisään?

...onpa kirkas auringonlasku.

...kai tässä vielä kahvit ehtii keittää?

...onko meillä niitä joditabletteja? Käykö magnesium?

...suutariksi se jää kuitenkin.

...otanpa oluen.

...mikäköhän suojakerroin olisi riittävä?

...vieläkö niitä lentoja saa Suomeen?

 

Joskus tuntuu oikeasti siltä, että kalliista hinnoista ja talvisista olosuhteista huolimatta olisi parempi olla Suomessa.

 

Share

Ladataan...
Onnenpäivä

Pitkä päivä takana. On aika kömpiä vällyjen väliin, henkäistä syvään, napsauttaa yöpöydän valo pois päältä ja antaa mielen vaipua ensin horrokseen ja lopulta rentouttavaan, syvään uneen. No, unen näin. Viime aikaiset uneni ovat nimittäin olleet kaikkea muuta, kuin rentouttavia.

Olen kai sen verran hyperaktiivinen, etten juuri koskaan nuku niin sikeästi, ettenkö näkisi unia. Kun uneni normaalisti ovat melko harmittomia, on sisäinen viihdekeskukseni tarjoillut viime aikoina yön pimeille tunneille kauhuelokuvaa ja jännitysnäytelmää toisensa perään. Vaikka ei jännäreiden aiheet todellisesta elämästä kesken loppuisikaan, pyörivät painajaiseni muutaman saman teeman ympärillä, vuodesta toiseen.

Nukkumatti. Tuo torahampainen pikkuystävä.

 

Koulu

Että on täytynyt olla koulunkäynnin traumaattinen kokemus lapselle, kun vielä kolmekymppisenäkin näkee painajaisia myöhästymisestä, tekemättömistä läksyistä, oikean luokan löytämisestä ja pistokokeista. Tämä aihe on ehdottomasti yleisin kaikista näkemistäni painajaisista. Yllättävää kyllä, en oikeastaan koskaan näe painajaisia työstäni, mutta peruskoulusta sitten senkin edestä. Ehken koskaan työelämässä ole ollut niin stressaantunut, kuin kertotauluja päntätessäni?

Örkkien hyökkäys

Tämä painajainen etenee aina samalla tavalla. Olen syntymäkodissani, vanhassa kansakoulussa, johon milloin mitkäkin otukset pyrkivät sisälle. Vastuksina näissä unissa ovat olleet mm. zombit, ufomiehet, peltomiehet heinähankojen kanssa, murhamiehet, näkymättömät oliot, ihmissudet, vampyyrit, karhut... lista on pitkä. Ehkä huvittavin hyökkääjistä oli viime joulun alla hirmustuneiden enkelikellojen armeija. Kyllä, niiden kynttilöiden liekistä pyörivien joulukoristeiden armeija. Nämä unet päättyvät aina ilmiömäiseen pakoon talon ullakolta tai puukellarin luukusta. Mutta se unessa juokseminen, miten se voi olla niin vaikeaa?

Ex

Tuosta elämäni pahimmasta virheestä näen painajaisia onneksi enää melko harvakseltaan. Nämä painajaiset ovat äärettömän raskaita ja niiden käsittelyyn menee yleensä koko seuraava päivä. Vaikka unet ovatkin muuttaneet muotoaan vuosien varrella ja päättyvät aina siihen, kuinka jätän hänet uudelleen ja uudelleen ja onnistun lähtemään, jää niistä silti kurja olo pitkäksi aikaa. 

Parisuhdekriisi

Ah, unessa syttyvät perheriidat tuntuvat niin todellisilta! Vielä herätessäkin on usein sellainen olo, kuin oltaisiin oikeasti riidelty ja eroamassa. Toisinaan pitää oikein istua hetki sängyllä ja selvitellä päätään, että hei, se oli vain unta, ei minun tavaroita ole oikeasti kärrätty tien varteen. Kun toinen sitten unenpöpperössä ottaa kainaloon, on olo täysin absurdi.

Yllätysraskaus

Kyllä, yllätysraskaus sen todellisessa merkityksessä. Näen melko usein unia, joissa yht'äkkiä huomaan olevani viimeisilläni raskaana ja ihmettelen kovasti, kuinka en huomannut sitä aiemmin. Parhaiten mieleen on jäänyt uni, jossa olin käymässä Suomessa ja ihan yllättäen synnytin. Soitin miehelle rapakon taakse, että meillä on nyt muuten tällainen vauva ja käytkö ostamassa sängyn, jotain vaatteita, vaippoja ja turvakaukalon autoon, että voit sitten hakea meidät kentältä. Niin ja voinhan minä lentää parin päivän ikäisen vauvan kanssa kotiin, voinhan? Oli muuten ehkä stressaavin uni ikinä!

 

Tämän hetkisistä runsaista painajaisista ja muutoin stressaavista unista syytän kyllä allergialääkettä tai L-arginiinia. Muistan kyllä lukeneeni jostain, että arginiini aiheuttaisi eroottisia unia, mutta kyllä näistä unikuvista on seksi kaukana. Siis jopa noista yllätysraskaus-unista, joissa raskaus on niin yllättävä, ettei unessa ole ollut edes tilaan johtanutta seksiä.

Mistä te näette painajaisia? Pyöriikö sisäisessä kauhuelokuvateatterissa aina sama näytös vai vaihtelevatko aiheet?

 

 

 

Share

Ladataan...
Onnenpäivä

Täällä se vaan hiki lentää, rasva palaa ja vyöhön työstetään uusia reikiä. Ainakin teoriassa. Kuten edellisessä tekniikkavinkki-postauksessani mainitsin, muutettiin viimeisten dieettiviikkojen treeniohjelmaa melkoisen radikaalisti. Toisin sanoen, rasvanpolton maksimoimiseksi on nyt käytössä sellaiset aseet, että voi melkein kuulla kuinka rasvasolut huutavat kauhusta. Ja niin, aika lähellä se huutoitku on itsellänikin.

Juttuun liittyvää välineistöä.



Kun isot pojat kertoivat, että HIIT-treeni (High Intensity Interval Training) se on päivän sana ja takuuvarma rasvantappaja, pistin tietysti hanttiin kaikin tavoin. Ei, en pysty. Liian raskasta. Ei tällä ruokavaliolla. Happi loppuu. Apua! Yön yli ajatusta sulateltuani päätin kuitenkin yrittää. Tein pikaisen suunnitelman siitä, kuinka syvästi inhoamastani intervalli-tyyppisestä treenistä saisi vähiten vastenmielisen. Eniten vastaan tökki perinteisestä tunnin aamucardiosta luopuminen, siitä kun on tullut itselleni mukava tapa aloittaa päivä. Nyt tuo rento aloitus aamulle on korvattu jumalattomalla höykytyksellä. Niin, ja sitä samaa höykytystä on tiedossa 12 tunnin päästä uudelleen, iltatreeneissä. Mmmghh.



 

Mutta kurkataanpa miltä viimeiset dieettiviikot nyt sitten näyttävät:

Maanantai - torstai

Aamu:

2 x 15 min intervalli juoksumatolla

2 x 15 min kolme liikettä*

Ilta:

10 min lämmittely kuntopyörällä

1 x ~10 min päivän pääliike, German Volume Training**

1 x 15 min kolme liikettä

2 x 10 min kaksi liikettä

15 min kevyt intervalli kuntopyörällä

Jokaisella aamu- ja iltatreenillä on pääpaino tietyssä lihasryhmässä, mutta mukaan sekoitetaan sykettä nostamaan kahvakuulailua, leuanvetoja, vatsalihaksia ja mitä milloinkin. Käytännössä ehdin kuitenkin viikon aikana treenata kaksi kertaa läpi jokaisen lihasryhmän.



Perjantai

Aamu:

1 h tuikitavallinen aamucardio valitsemallani tavalla



Lauantai

Aamupäivä:

10 min lämmittely kuntopyörällä

1 x ~10 min päivän pääliike, German Volume Training

1 x 15 min kolme liikettä

2 x 10 min kaksi liikettä

15 min kevyt intervalli kuntopyörällä



Sunnuntai:

~ 1 h reipas kävelylenkki

 

* Tämä tarkoittaa, että 15 minuutin aikana kierrätetään kolmea eri liikettä. Nämä kolme liikettä kierretään läpi yhtä soittoa ja aina kierrosten välissä pidetään lyhyt, n. 20-30 sekunnin mittainen hengähdystauko. Liikkeet valitaan niin, että aina yksi liikkeistä on sykettä rajusti nostava, kuten punnerrukset, linkkuveitset, leuanvedot, kahvakuula-heilauttelut ym. Samalla periaatteella toimivat myös 10 minuutissa kaksi liikettä - osuudet. Nämä liikkeet tehdään huomattavasti normaalia kevyemmillä painoilla, sillä toistojen määrä on huima ja tempo nopea!

** German Volume Training on tekniikka, jossa tehdään 10 x 10 toistoa lyhyillä tauoilla ja perään voidaan lisätä kolme sarjaa, jotka tehdään ns. breikkiin saakka (voit lukea tästä lisää täältä). Tällä hetkellä jätän kyllä itse suosiolla nuo kolme viimeistä sarjaa pois. Tällä tekniikalla teen aina päivän pääliikkeen, kuten penkin, kyykyn, hauiskäännön tms.

 

Kaksi viimeistä sarjaa 10 x 10 toiston haukkarisetistä.

 

Tällaista on nyt takana 1,5 viikkoa ja vielä ollaan hengissä. Eniten touhu painaa luonnollisesti jaloissa, jotka eivät paljon lepoa saa ja niukan ruokavalion takia on palautuminen tuskallisen hidasta. Sen sijaan, kun normaalisti kropastani on ehkä kaksi lihasryhmää kipeänä yhtä aikaa, sattuu nyt ihan jokaiseen lihassäikeeseen koko ajan. Viikon kääntyessä loppupuolelle, sitä alkaa olla jo melkoisen jumissa, vaikka venyttelen kahdesti päivässä. Mukavuusalueelta on siis poistettu ehkä valovuosi sitten.

Se on myönnettävä, että tehokasta tämä on. Ja saa ollakin, jos mielin kolmessa viikossa päästä 16,7 rasvaprosentista matalaan viiteentoista. Paino on humpsahtanut alaspäin, eikä ihme - jokaisen treenin jälkeen ovat vaatteeni likomärät. Sen verran hullun touhua tämä kyllä on, etten tällaista tahtia tällä ruokavaliolla uskaltaisi jatkaa yhtään kolmea viikkoa pidempään. Se johtaisi taatusti ylikuntoon ja sairastumiseen. Sen sijaan odotan jo innolla, että pääsen syömään kunnolla ja kokeilemaan tätä uudelleen, joskin vain kolme, neljä kertaa viikossa.

 

Puuhastelua haukkareiden ja ojentajien parissa.

 

Erittäin negatiivisesta ennakkoasenteestani huolimatta, on HIIT-treenaaminen osoittautunut oikeastaan ihan mukavaksi tavaksi treenata. Aikaa ei mene tuntitolkulla ja kevyistä painoista huolimatta hurjat toistomäärät pitävät huolen siitä, että treeni menee perille. Varsin mukavaa vaihtelua siis. Pakko kuitenkin paljastaa, että minua pelottaa nykyisin nukkumaan mennessä seuraavan päivän treenit. Nimittäin se vanha, rapakuntoinen astmaatikko sisälläni huutaa, että en minä pysty...! Höpöhöpö. Sen kuin menen salille, teen treenin ja tulen kotiin. Ei se sen kummempaa ole.

 

 

 

Share

Pages