Ladataan...
Onnenpäivä

Hah! Sitä luulisi Hollywood-elokuvien perusteella, että meillä täällä eteläisessä Kaliforniassa olisi aina kesä ja lämmintä. No kuulkaa ei, meillä on nyt talvi täällä, saatiin ensilumet ja kaikki lähikukkulalle. Nyt odottelen, että uima-altaan vesi jäätyy ja pääsen luistelemaan.


Näihin kuviin ja tunnelmiin,

oikein mukavaa uuden vuoden aattoa ja kaikkea hyvää tulevaan vuoteen!

Koittakaa pysyä lämpiminä.

 

Toivottaa hän, joka vetäisi jalkaansa kahdet äidin tekemät villasukat päällekäin.

 

Share

Ladataan...
Onnenpäivä

Se on taas yksi vuosi lopuillaan ja sanovat, että pitäisi olla vuotta viisaampi. Jos ei nyt suoranaista viisautta, niin ainakin kokemuksia tämä vuosi on suonut eikä aina edes niin sokerikuorrutetussa muodossa. Kulunut vuosi ei siis ollut erityisen helppo itselleni eikä kyllä jäänyt historiankirjoihin sinä kaikkein parhaimpana vuotena bloginkaan kannalta. Onneksi vuoteen mahtui myös paljon hyvää ja lopulta meno tuntui vain parantuvan loppua kohden. Mutta tehdäänpäs pikakelaus tammikuulta tähän päivään:
 

Tammikuussa:
Vuosi alkoi joulukuun rentoilun jälkeen urheilullisissa merkeissä. Puhuin treenimotivaatiosta, aloitin dieetin monien muiden tavoin ja ärsyynnyin naistenlehtien ruokaopetuksista.

Helmikuussa:
Helmikuu kului lähinnä salilla ja dieetatessa, mutta ehdinpä siinä sivussa juosta vuorelle, lähettää Kalifornian aurinkoa Suomeen, remontoida yhden vessan ja jopa paasata nykyajan nuorista

Maaliskuussa:
...ja dieetti sen kun jatkui, mutta tein minä muutakin, kuten hermostuin sinnikkääseen iskuyritykseen, askartelin Onnenpäivälle uuden bannerin ja hypin onnesta, kun Onnenpäivä pääsi Aussie Blog Awardseissa ehdolle Readers' Choice -kategoriaan.

Huhtikuussa:
Julistin dieetin epäonnistuneeksi, mutta opettavaiseksi kokemukseksi. Samaan aikaan keskustelupalstat kävivät kuumana, kun minua syyteltiin narsismista. Vähän alakuloisesta yleismeiningistä huolimatta olin onnellinen.

Toukokuussa:
Otin irtioton realismista ja pakenin Costa Ricaan. Siellä meren rannalla myönsin vihdoin itselleni, etten voi ihan hyvin. Blogissa oli tavallista hiljaisempaa ja päädyin herätematkailemaan myös Dubaihin ja Singaporeen.

Kesäkuussa:
Blogivaitonaisuus jatkui ja lopulta teki mieli lopettaa koko blogi. Kirjoitin rakkausrunon itselleni ja siitä alkoikin ylämäki. Sain teinivieraita Suomesta, söin eväitä kanjonin reunalla, myönsin olevani toipuva liikunta-addikti ja kirjoitin viisauksia nuorelle minälleni.

Heinäkuussa:
Sain lisää vieraita Suomesta, opettelin suhtautumaan vartalooni lempeämmin, ihmettelin viehätystäni vaaleanpunaisiin vaatteisiin, matkustin Suomeen ja kirjoitin kejonkukkasista.

Elokuussa:
Nautiskelin Suomen kesästä, rakastuin auringonlaskuihin, bongasin lintuja ja viihdyttyäni jo hieman turhankin hyvin Suomessa, huokaisin lopulta helpotuksesta, kun iski kotimatkakuume.

Syyskuussa:
Kampaaja sanoi, että olen liian vanha värjäämään tukkani mustaksi, kotikulmilla roihusivat maastopalot, otin härkää sarvista ja ryhdyin opiskelemaan englantia, vinkkasin oikeista siivousvälineistä, avauduin ahdistuksestani ja luovuin loppuvuodeksi vaa'an käytöstä.

Lokakuussa:
Pukeuduin jätesäkkiin, kyseenalaistin viihdetoimittajien ammattitaidon, sain suomalaisia kämppiksiä ja joogasin. Mahdollisesti jopa koko vuoden kohokohta koettiin, kun mieheni, taiteilijanimeltään Paskapäivä, kirjoitti ensimmäisen (ja mahdollisesti viimeisen) blogipostauksensa.

Marraskuussa:
Sain postia krematoriosta, ärsyynnyin niin ruokailunillittäjien kuin alakuloisen suomiuutisointienkin takia, kiipesin vuorelle, sain uudet hiukset ja juhlin Vegasissa halloweenia ja blogin 3-vuotissyntymäpäiviä.

Joulukuussa:
Onnenpäivää parodioitiin Vauva.fissä, totesin polven rasitusvammautuneeksi, kuuntelin Santa Monicassa Kauneimpia Joululauluja, koristelin joulua ja söin onnellisena suklaaperunalastuja.

 

Jos kulunut vuosi pitäisi kiteyttää muutamaan opetukseen, niin sanotaanko vaikka, että pahempaa kuin luovuttaa on se, ettei uskalla edes yrittää ja jos sinua heitetään mädillä kananmunilla, älä välitä kasvoista, suojaa sydäntä.

 

Share

Ladataan...
Onnenpäivä

Joka vuosi joulutunnelma lässähtää yhtä nopeasti ja yllättäen. Kaikki se kiire, tokikin iloluontoinen sellainen, lahjojen paketoiminen, jouluruokien laitto, kodin juhlakuntoon valmistelu, kuusenkoristelu ja joululaulujen hyräily loppuu kuin seinään. Joulutunnelmaa riittää juuri ja juuri tapaninpäivään saakka, mutta sen jälkeen joulun taika ja sen tuoma ilmiömäinen ruoansulatuskyky ovat tipotiessään.

Joulukuusen oksat ovat alkaneet painua pikkuhiljaa alaspäin, neulaset varista eikä sen alla ole enää ensimmäistäkään lahjaa jota hipelöidä, ravistella ja nuuskia. Yhdisteltyäni päiväkausia perunalaatikkoa eri ruokien kanssa, se loppui vihdoinkin tänään ja samaan hengenvetoon päästin vihoviimeisen suklaapukinkin tuskistaan. Joululaulujen nuotit ovat siirtyneet pianon päältä takaisin kirjahyllyyn, punaiset kynttilät ovat palaneet loppuun, brandy alkanut maistua paremmalta raakana kuin munatotiin lantrattuna ja perinteinen jouluflunssakin on jo melkein laantunut. Eiköhän tämä homma ole melkolailla taputeltu.

Dude, it's over.
 

Olkoonkin, että loppiainen on vasta tulossa, mutta meikäläisen osalta joulu on nyt ohi ja seuraavaksi alkaa yhdentoista kuukauden mittainen palautuminen, jotta jaksaa aloittaa saman rumban uudelleen.

Hyvää joulun jälkeistä elämää kullekin säädylle!

 

 

Share

Pages