Ladataan...
Onnenpäivä

Joogamaikan tultua taloon, on meikätyttökin toisinaan nähty lähipuistossa takamus pystyssä. Siellä maton päällä tuskanhikeä valuessani olen tajunnut, että joogaan liittyy yksi ihmiskunnan historian suurimmista liikuntahuijauksista. Kun siellä takarivissä saat viimein pungettua itsesi siihen luonnottomaan ihmissolmuun, lausuu opettaja maagiset sanat "...ja sitten rentoudu ja hengitä ihan rauhassa".

Mä tässä aloittelen tämmöistä leppoisaa joogatuntia...
 

Rentoudu? Hengitä rauhassa? No ihan varmasti, kun tuntuu, että reisilihas katkeaa venytyksestä, pikkuvarpaasta vetää suonta, selkäranka on muuttunut rautakangeksi ja kroppa tärisee kauttaaltaan hien poltellessa silmämunia. Ooh, voin jo melkein koskettaa korkeampaa henkisyyttä, jota myös kuolemanporteiksi kutsutaan. Hetkeä myöhemmin Äiti Maa korjaa talteen äärimmäisestä ponnistuksesta kanveesiin pudonneen ihmislapsen.

Siis miten niin pitää vielä nojata lisää eteen? Miten muka? Ja mihin eteen? Missä on taakse?
 

Älkääkä nyt pudotko tuoleiltanne, kun kerron teille totuuksia. Jos takana on alle kymmenen joogaharjoitusta, mutta sitäkin enemmän salitreeniä, on jooga oikeasti raskasta, haastavaa ja se sattuu. Kyseessä ei todellakaan ole mikään leppoisa krapulapäivän rentoutusharjoitus, venytellään vähän ja mumistaan hiljaa. Se on kuulkaa jooga amatöörille totista hommaa.

Eilinen selkätreeni tuntuu tänään kuningasidealta.
 

Todellisuudessa Hatha-/Vinyasa-puistojoogasessiomme ovat kyllä olleet parhautta ja minulla on ollut maailman paras ja varmasti kärsivällisin jooganopettaja. Vaikka kovan salitreeniputken runnomalle kropalleni jooga onkin ollut varsin haastavaa ja kivuliasta, on se tehnyt ihan älyttömän hyvää. Luulen, että sisäinen rautakankeni on jo nyt antanut millin pari periksi ja veri alkanut virrata muuallekin kuin pullisteleviin ohimosuoniin.

Siispä suurkiitos Tealle, joka toi joogan minun luokseni, kun en itse saanut aikaiseksi mennä joogan luokse.

Eihän tässä asennossa voi kuin naurattaa.
 

Ja ai niin, tuohon lajiin muuten liittyy kyllä toinenkin mielikuvahuijaus. Vakavamielisestä ja hartaasta maineestaan huolimatta, oli ainakin meidän joogatunneilla älyttömän hauskaa. Toisinaan nauratti ihan hervottomasti, kun tajusi oman kömpelyytensä ja kehonsa hallitsemattomuuden, jota ei voikaan voimalla paikata. Hitsinpimpulat, se voi kuulkaa epäonnistuminen ja kankeuskin olla hauskaa.

Share

Ladataan...
Onnenpäivä

Tiedättekö sen tunteen, kun olet juuri Teneriffan auringon alla asettunut mukavasti hotellin aurinkotuoliin ja näet horisontissa allasaluetta kohti vaappuvan miehen. Hotellin varjoista valoon tullessaan pistät merkille saapujan ravunpunakat kasvot, sandaaleihin tukitut sukat, maantienharmaan tukan sivujakauksineen ja aamuolutta tiukasti puristavan suuren kouran. Kas, toinen suomalainenhan se siinä.

Ei suomalaisen paikantaminen väkijoukosta ole toki aina näin helppoa, mutta jostain kumman syystä sen maailmalla liikkuvan kanssasuomalaisen vaan tunnistaa. Toisinaan en osaa edes sanoa, miksi se joku kaupan kassajonossa tai lentokoneen takarivissä näytti suomalaiselta, mutta hitsit, jotain tuttua ja isänmaallista siinä kaverissa silti oli. 

Olen aina toisinaan tuijottanut peiliin ja mietiskellyt, että mikähän se meidän suomalaisten yhteinen, tunnistettava piirre oikein on ja onkohan minullakin se? Nämä jenkit veikkaavat minua aina ensimmäisenä venäläiseksi tai saksalaiseksi ja kun sitten kerronkin olevani Suomesta, he pyöräyttävät silmiään ja toteavat, että luulivat suomalaisten olevan vaaleampia. Niin minä sitten olen kuvitellut, että olen jäänyt isossa jaossa ilman tuota suomalaista tunnistettavuus-geeniä ja tyytynyt kohtalooni näyttää venäläisen ja saksalaisen risteymältä.

Eilen sitten tapahtui jotain, mikä muutti käsitykseni sekä omistani että kaikkien suomalaisten geneettisistä piirteistä täysin.

Olimme suomityttöjen kesken salilla, tukevasti roikkumassa ylätaljasta painojen jatkeena, kun puuhasteluamme aikansa katsellut mies tuli yllättäen juttusille. Olin ällikällä lyöty, kun hän ensimmäisenä kysyi, että olemmeko mahdollisesti Suomesta. Oli nimittäin ensimmäinen kerta viiteen vuoteen, kun kukaan arvaa alkuperäni oikein. Ajattelin tietysti heti, että hän tunnisti suomen kielen syystä tai toisesta, mutta asiaa tiedusteltuani sainkin varsin yllättävän vastauksen.

Kun te suomalaiset olette niin kookkaita ihmisiä.

Suomalaisen tunnistaa vaikka varjokuvasta.
 

Ai sekö se yhteinen piirre olikin! Ei seitinohut, maantienharmaa tukka, ei kaukana kotoa paistavan auringon paahteessa punakaksi muuttunut nahka, eivät pienet ja terävät kasvonpiirteet, eivät Marimekon vaatteet eikä Hankkijan lippis, vaan ruumiinrakenneMe suomalaiset olemme jättiläiskansaa.

 

Share

Ladataan...
Onnenpäivä

Kiitos rakkaan kämppikseni Katjan, olen viime aikoina päässyt testaamaan reiki-energiahoitoa. Koska reikihoito ei ole kovinkaan yleistä ja menetelmä tunnetaan lähinnä kansanparantajien ja poppamiesten epämääräisenä rituaalina, avaan teille aluksi hieman reikihoidon perusteita. Ja myönnetään, että kyllähän menetelmä kaikkine universumin energioineen kuulostaa melko... no, henkimaailman jutulta.

Reikihoito on perujaan Japanista ja se perustuu universaalin energian siirtämiseen hoidettavan kehoon hoitajan käsien välityksellä. Lisäenergia antaa sekä mielelle että keholle lisää elinvoimaa, rentouttaa, vahvistaa vastustuskykyä, auttaa energiatukkeumien avautumisessa, puhdistaa elimistöä, tasapainottaa tunteita ja ennen kaikkea antaa keholle lisäenergiaa parantumisen tueksi. Reiki itsessään ei siis paranna vaan sen tarkoitus on antaa keholle voimaa parantaa itse itsensä.


Koska reikihoidon vaikutusta ei voida mitata ja toimenpide muutenkin liikkuu tavallisen tallaajan ymmärryksen ulkopuolella, on reiki varsin kiistanalainen hoitomuoto eikä sen vaikutuksille ole löytynyt luotettavaa tieteellistä tukea. Virallinen kanta onkin, ettei reikihoidosta ole hyötyä.

Itse en ole asian suhteen aivan yhtä jyrkkä kuin tiedemiehet. En edes yritä ymmärtää, kuinka universumin energia siirtyisi käsien - tai jopa ajatusten välityksellä hoidettavan kehoon enkä usko, joskaan en kielläkään, että näin tapahtuisi.  Olen asian suhteen kuitenkin avoimin mielin, sillä tapahtuuhan luonnossa paljonkin asioita, joita emme osaa selittää, on kykyjä ja aisteja, joista me ihmiset olemme autuaan tietämättömiä. Joten, ken tietää? Se nyt on kuitenkin varmaa ja tutkittuakin, että positiivinen ajattelu ja levännyt mieli edesauttaa sekä parantumista että solmuun menneiden elämänlankojenkin setvimistä. Sillä tavalla reikihoito siis ainakin ajaa asiansa.

Mutta mennäänpä itse hoitokokemukseen. Hoitoja minulla on nyt takana kaksi ja jos reiki itsessään on hieman epämääräinen menetelmä niin epämääräisiä ovat hoidettavat vaivanikin. Kuten vakiolukijat varmasti muistavat, olen kärsinyt ahdistuksesta ja taistelen edelleen siitä johtuvan kuristavan tunteen kanssa, joten Katja keskittyi hoitamaan erityisesti kaulani seutua ja avaamaan siellä mahdollisesti olevia energiatukkeumia.


Hoitotapahtuma itsessään on ennen kaikkea rentouttava. Hoitaja voi joko koskettaa hoidettavaa käsillään tai pitää kädet hieman koholla hoidettavan kehosta, auran tuntumassa. Se, tunteeko hoidettava hoidon aikana muuta kuin hoitajan kosketuksen, on yksilöllistä. Omia tuntemuksiani hoidon aikana kuvailisin sanalla epämääräinen. Skeptisesti ajateltuna tuo tuntemus saattaa olla joko mielikuvitukseni tuotetta tai muuten vain erikoinen fiilis poikkeavasta kosketuksesta. Mutta vaikka mitään selkeää, sähköistä universumin energiaa en tuntenutkaan, ajattelen silti kosketusta jollain tasolla voimaannuttavana kokemuksena.

Hoidon jälkeen oloni oli rentoutunut, ehkä uninenkin ja tuntui hieman nurinkuriselta ajatella, että minussa olisi ollut enemmän virtaa kuin ennen hoitoa. Väsymyskoomasta selvittyäni olo palautui kuitenkin pirteäksi ja selkeäksi melko nopeasti. Erityisen merkitykselliseksi koen hoidon jälkeen käydyn pienen terapeuttisen keskustelun, jossa Katja antoi minulle vinkkejä niin jaksamiseen kuin ahdistuksen käsittelyynkin. On vaikeaa sanoa auttoiko reikihoito ahdistuksen hallintaan ja jos auttoi, niin minkä verran, mutta ainakin tuo tunnin mittainen rentoutumistuokio keskusteluineen selkeytti ajatuksiani ja loi uskoa ahdistuksesta toipumiseen.

Ihan vain huvin vuoksi, ilman erityistä syytä, en välttämättä reikihoitoon hakeutuisi, mutta muun hoidon, toipumisen tai muutoin haastavan elämäntilanteen tueksi voin kyllä avaramielisille reikiä suositella!

 

Kiinnostuitko? Haluaisitko itse kokeilla reikihoitoa? Lue lisää Katjan nettisivuilta.

Share

Pages