Ladataan...
Onnenpäivä

Kauas on tultu niistä ajoista, kun monikaan ei vielä tiennyt sanoa varmaksi, että missä Suomi maailmankartalla oikein sijaitsee. Sen lisäksi, että yllättävän moni ulkomaan asukki on elämänsä aikana törmännyt ehta-aitoon suomalaiseen, on heillä takataskussaan mitä erikoisempia suomalaistarinoita.

Käväisimme eilen jenkkiystäviemme jälkijoulubileissä ja päädyimme keskustelemaan alkuperämaastamme erään paikallisen naisen ja tämän jo aikuisen tyttären kanssa. Innostuin kovin kun he kertoivat, että lähes pari vuosikymmentä sitten, heillä oli ollut suomalainen tyttö au pairina. Nämä ulkomaalaisten tarinat kohtaamisista suomalaisten kanssa ovat mielestäni aina äärimmäisen mielenkiintoisia ja odotin innolla mitä tällä kertaa tuleman piti. Toisin kuin minä itse, tämä tyttö oli todistettavasti opettanut pestinsä aikana suomea muutenkin kuin kirosanojen muodossa, sillä naisten muistien sopukoista löytyi vielä sana "pulla", jolla au pairinsa oli aikoinaan perhettä hemmotellut.

Taputtelin jo mielessäni karvaisia käsiäni yhteen positiivisen suomikuvan levittämisen vuoksi, kun suomalaistarina jatkui. Oli koittanut perheen vanhempien parin viikon mittainen euroopanmatka ja au pair oli siksi aikaa saanut avukseen ja seurakseen Suomesta lentäneen, erityisen kuuman ja hyvännäköisen ystävänsä. Jotenkin tässä vaiheessa jo aavistelin, että tarina ei välttämättä pääty hyvin. Tuohon villiin pariviikkoiseen oli lopulta mahtunut niin käsistä karanneet kotibileet kuin perheen teini-ikäisen pojan neitsyyden menetyskin. Luojan kiitos eilisissä kotibileissä ei ollut tarjolla sitä pullaa, olisin nimittäin saattanut naurultani tukehtua siihen.

Että terveisiä vaan eräälle Tiinalle, tuolle kuumalle ystävätärelle, joka matkallaan teki lähtemättömän vaikutuksen perheen teinipoikaan. Sinua muisteltiin eräässä amerikkalaisperheessä tänä jouluna aivan erityisellä lämmöllä.

 

 

Share

Ladataan...
Onnenpäivä

En ole viime aikoina liiemmin salitreeneistä kirjoitellut. Syy on yksinkertaisuudessaan se, että bittitaivas tarjoaa ihan oikeita treeniblogeja niin paljon, ettei yleisen salijupinan kirjoittelu ole tuntunut minusta kovinkaan mielekkäältä. Todellisuudessa olen kuitenkin palannut jo syyskuun alussa totisten salitreenien äärelle yli kolme kuukautta kestäneen tauon jälkeen. Onnistuneen paluun myötä halusinkin poikkeuksellisesti jakaa kanssanne tämän hyväksi koetun ja hieman armollisemman treenitaktiikan, jolla pitää motivaatiota yllä treenirutiineja uudelleen käynnistellessä.

Pidemmältä salitauolta paluu on mentaalisesti äärimmäisen turhauttavaa ja vähän masentavaakin. Vanhat ennätykset ja treenipainot ovat edelleen tuoreessa muistissa, mutta rauta ei vaan nouse entiseen malliin vaikka kuinka irvistäisi. Niinpä sen sijaan, että ponnistelisi otsasuonet sykkien ylisuurien painojen kanssa heti ensimmäisestä päivästä lähtien, kannattaa lihojen kiusaaminen aloittaa rauhallisemmin.

Takanani on nyt nelisen kuukautta säntillistä, 5-6 kertaa viikossa punttitreenaamista. Koska en halunnut innostuksen kaatuvan heti alkuunsa oman heikkouden aiheuttamaan turhautumiseen, aloitin treenaamisen pyramidiharjoitteluna. Ideana on, että liikkeelle lähdetään kevyemmillä painoilla, mutta pidemmillä sarjoilla, seuraavalla viikolla sarjoja lyhennetään ja painoja lisätään jne:

Viikko 1: Sarjapituus 15 toistoa
Viikko 2: Sarjapituus 12 toistoa
Viikko 3: Sarjapituus 9 toistoa
Viikko 4: Sarjapituus 6 toistoa

Kuutta lyhyempiin sarjapituuksiin ei alussa kannata edes mennä, vaan kuuden toiston sarjojen jälkeen lähdetään sarjoja jälleen pidentämään:

Viikko 5: Sarjapituus 9 toistoa
Viikko 6: Sarjapituus 12 toistoa
Viikko 7: Sarjapituus 15 toistoa
Viikko 8 : Kevyt palautteluviikko

Kun toistomäärissä lähdetään kipuamaan takaisin ylöspäin, huomaa yleensä jo tuolloin, että pidempiä sarjoja jaksaa tehdä edelliskertaa suuremmilla painoilla. Ja tadaa, lihasmuisti ja hermotus alkavat vähitellen vetreytyä ja vanhat painot ja ennätykset pikkuhiljaa lähestyä! Itse olen viikolla kahdeksan pitänyt palautteluviikon, jolloin treenit ovat niin kevyitä, ettei lihasjumia synny lainkaan. Tämän jälkeen aloitetaan taas homma alusta, yleensä jo suuremmilla painoilla.

Uusien treenikuvien puuttuessa on tarjolla vain selkää.
 

Kunnianhimoisena otin syyskuussa tavoitteeksi päästä vanhaan penkkiennätykseen ja kyykkytulokseen vielä tämän vuoden puolella, mutta tässä vaiheessa vuotta on pakko myöntää, että mokomat lukemat taidetaan saavuttaa vasta tammi-helmikuussa. Etenkin kyykkytuloksen osalta saadaan ennätyksiä odotella vielä tovi kiukustuneen polven vuoksi. Tällä hetkellä tyydyn siis iloitsemaan siitä, että ylipäätään pääsen kyykkyasentoon. Vanhuus ei tule yksin.

Vaikka vielä neljässä kuukaudessa ei ihmevoimaantumista tapahtunutkaan, olen kokenut tämän olevan itselleni se mielekkäin tapa aloittaa säännöllinen ja tavoitteellinen salitreenaaminen uudestaan. Kannattaa siis pitää tämä astetta maltillisempi taktiikka mielessä jos olet aikeissa palata salille vaikkapa uuden vuoden lupauksen myötä.

Kivoja treenejä kaikille toivottaa hän, joka joulun ja flunssan kunniaksi viettää leppoisaa palautteluviikkoa.

 

 

Share

Ladataan...
Onnenpäivä

Tämän virallisen joulukorttikuvamme myötä haluan toivottaa kaikille satunnaisille, vakituisille, tykkääville ja vähemmän tykkääville lukijoille, toimitukselle ja kanssabloggaajille

Rauhallista Joulua
ja lämpöä ja rakkautta sydämiin!

Periamerikkalaiseen tyyliin olemme ryhtyneet teettämään joulukortteja omahyväisesti omalla kuvalla.
Ja tällä mielellä niistä nyt aina tulee vähän mitä sattuu.

 

 

Share

Pages