Ladataan...
Onnenpäivä

Joulukuun alkupuolella koettiin kummia, kun kävelimme halki Santa Monicassa sijaitsevan kirkon pihamaan. Vaikka emme erityisen ahkeria kirkossa kävijöitä olekaan, sai Kauneimmat Joululaulut -konsertti houkuteltua myös meidät pakanat kirkon takariviin. Niin, kukapa olisi uskonut, että se samainen joulukonsertti, jota tekin siellä Suomessa voitte käydä kuuntelemassa, järjestettiin myös meillä täällä Kaliforniassa! 


Aivan erityisen konsertista teki se, että pianon äärellä hääräsi Alek Hautanen ja solistina toimi enkeliääninen Paula Vesala, jotka molemmat olemme saaneet kaapattua itsellemme tänne rapakon taakse. Pienimuotoisesta kirkollisesta ohjelmaosuudesta piti huolen pastori Jarmo Tarkki, jolle kuuluu iso kiitos siitä, että tämä harvinaislaatuinen kirkkokokemukseni oli oikeasti viihdyttävä. Sen lisäksi, että hänellä oli kyky esittää asiansa kieli poskessa ja pilke silmäkulmassa, hän luki meille jouluevankeliumin paitsi englanniksi ja suomeksi, myös stadiksi. Kun näistä viimeisimmässä päästiin kohtaan, jossa "skidi bunkkaa seimessä pamppersseissa", hörähti koko sekalainen seurakunta nauruun. Tykkään! Jos kirkossa hassuteltaisiin useamminkin, niin ehkä meikäläinenkin olisi aikoinaan viihtynyt riveissään paremmin.


Jos mahtui mukaan naurua, niin ei kyllä puuttunut tilaisuudesta kostuneita silmäkulmiakaan. Ainakin tämän ulkosuomalaisen silmäkulmat ja vähän poskipäätkin kostuivat, kun iltapäivän auringon paistaessa sisään kirkkoon, heläytti Paula ilmoille Sylvian Joululaulun kolmannen säkeistön: 

Sä tähdistä kirkkain, nyt loisteesi luo sinne Suomeeni kaukaisehen!
Ja sitten kun sammuu sun tuikkeesi tuo, sa siunaa se maa muistojen!
Sen vertaista toista en mistään ma saa, on armain ja kallein mull’ ain Suomenmaa!
Ja kiitosta sen laulu soi Sylvian ja soi aina lauluista sointuisimman.


Se oli jännä hetki. Samaan aikaan tuntui, että on niin kaukana kotoa ja toisaalta suomalaisten ympäröimänä suomalaisia joululauluja kuunnellessa siltä, ettei tässä nyt niin kaukana ollakaan. Kaiken kaikkiaan Kauneimmat Joululaulut oli siis aika ihana tapa aloittaa joulun odotus täällä palmujen katveessakin. Miten muuten on, järjestetäänkö suomalaisia Kauneimpia Joululauluja muuallakin maailmalla?

 

Ps. Se jouluevankeliumi stadin slangilla oli oikeasti aika hauska. Sen voi kokonaisuudessaan lukaista täältä.

Share

Ladataan...
Onnenpäivä

Niin monta kertaa kun olenkin jenkeissä karkkihyllyllä pettynyt, tulin vahingossa löytöretkeilleeksi paikallisesta sekatavarakaupasta jotain niin hyvää, että olen valmis perumaan ainakin osan pahoista puheistani koskien amerikkalaisten kyvyttömyyttä valmistaa herkkuja.

Koska suolaisen ja suklaan yhdistelmä on parasta, mitä makunystyröilleni on koskaan tapahtunut, olen kokeillut melkoisen määrän erilaisia suklaan ja suolaisen yhdistelmiä aina pekonisuklaasta perunalastusuklaaseen. Näistä etenkin jälkimmäisellä on aivan erityinen, lämmin kolo sydämessäni.


Kunhan tässä kuivaan suupieleni, niin päästäänkin itse asiaan... Eteeni tuli nimittäin jotain vielä perunalastusuklaatakin parempaa, suklaaperunalastuja! Siinä, kun perunalastusuklaa on sipsimuruilla höystettyä suklaata, ovat suklaaperunalastut suklaaseen dipattuja kokonaisia perunalastuja. Voi elämän kevät miten järkyttävän hyvää ja turmiollista! Ja oih, näitä on harmillisen helppo tehdä myös itse. Ruokaympyräni ei enää koskaan ole entisellään.

Ja todellakin tämä löytö ansaitsi ihan oman postauksensa, sillä tällaisen paatuneen herkuperseen ja namien sekakäyttäjän makuhermoja ei ole ihan helppoa enää hetkauttaa suuntaan taikka toiseen. Mites on, maistuiskos sullekin?

 

 

Share

Ladataan...
Onnenpäivä

Menneellä viikolla eräs ystäväni kyseli tämän vuotisen joulusisustuspostauksen perään, joulumieli kun ei kuulemma tule, ellei pääse ihastelemaan lähes neuroottisin ottein aseteltuja joulukoristeitani. Siispä yleisön pyynnöstä, tässä jo perinteeksi muodostunut joulusisustuskrääsäpostaus (ja uusi painajaismainen yhdyssana), olkaa hyvät!


Siinä vaiheessa, kun ripustelin palloja ja vaihdoin verhoja ja petivaatteita kai jo yhdeksättä tuntia, mietin vähän itsekin, että mitä järkeä. Toisin kuin viime vuonna, jolloin tupamme oli täynnä vieraita, vietämme tänä vuonna joulua ihan vain kaksin. Vieraat eivät siis ainakaan ole minulle tekosyy kaikkeen vaivannäköön.



Joulu on aina ollut minulle valtavan tärkeä. Täytyy olla aito kuusi, perhe koolla, hyvää ruokaa, joululauluja ja lahjoja. Sellainen meillä oli joulu silloinkin kun olin lapsi. Ei siihen aikaan tietenkään koristeluja tehty kuten minä teen nykyään, mutta muistan, että äiti vaihtoi jouluksi jouluverhot ja -matot, mummolassa laitettiin kartanon ikkunoihin kyntteliköt ja perheen muusikot soittivat aattona joululauluja. Jo silloin ajattelin, että näin minäkin haluan sitten omaan kotiin laittaa joulua.


Aivan eivät asiat menneet kuten suunnittelin ja siinä aikuisuuden kynnyksellä tuli omasta tyhmyydestä johtuen muutama sellainen joulu, joista ei jäänyt joulumuistoja oikeastaan lainkaan. Joulukuusen virkaa toimitti Ikeasta ostettu fiikus, johon oli ripustettu yksi mäkkäriaterian mukana tullut Coca-Colan mainospallo. Ei ollut joulumieltä, ei varaa ostaa lahjoja eikä voimia laittaa jouluruokaa. Pidin television sammuksissa koko päivän, ettei mikään muistuttaisi koko joulun olemassaolosta. Päätin, että jos vaan suinkin mahdollista, en enää koskaan viettäisi jouluani näin.


Nyt vuosia myöhemmin minä koristelen kotia, soitan pianolla joululauluja, nuuhkin kuusentuoksua, paketoin lahjoja, lähetän joulukortteja, valmistan jouluruokia, hyräilen ja hääräilen ihan vain siksi, että nyt minä voin. Ehkä meillä kaikilla on joku sellainen asia, josta joskus olemme jääneet paitsi ja jota sitten myöhemmin itsellemme hyvittelemme. Joulu on minulle sellainen.

 

Ihanaa ja rauhallista joulun odotusta kaikille ja erikoisterkut Katjalle. Josko se joulumieli sieltä näiden kuvien myötä löytyisi.

 

Share

Pages