Ladataan...
Onnenpäivä

Olen aina ollut puuhastelija, joka tekee jatkuvasti jotain, täyttää tehokkaasti jokaisen hetken päivästä ja joka ei jää vaan odottelemaan aamupuuron valmistumista, vaan siivoaa, keittää kahvit ja kirjoittaa parin kappaleen verran blogia siinä odotellessa. Saan helposti koko päivän kulumaan siten, että ripustettuani yhden askareen osalta hanskat naulaan, ryhdyn samalta istumalta hoitamaan seuraavaa asiaa ja sitten sitä seuraavaa ja sitä seuraavaa, kunnes päivä on pulkassa ja pulkka komeassa sivuluisussa kohti höyhensaaria.

Pohdittuani keinoja ahdistuksen ja jatkuvan stressintunteen selättämiseksi, katsoin aiheelliseksi puuttua myös ylenpalttiseen touhuamiseeni. Ihminen tarvitsee taukoja, tilaa itselleen ja ajatuksilleen, hetkiä, jolloin ei tarvitse olla tai tehdä mitään. Olen onnistunut tavoitteessani kohtuullisen hyvin, pieninä annoksina. Pienen hetken erottaminen kaiken tekemisen välissä on auttanut rauhoittamaan päivää, katkaisemaan kiireentunnun ja näin auttanut mieltäni voimaan paremmin. 

Mutta sitten tuli päivä, jolloin ei ollut tiedossa mitään pakollista ohjelmaa. Päivä ilman koulua, ilman töitä ja ilman treenejä. Päivä, jolloin ei tarvinut tehdä mitään. Sen sijaan, että olisin aamulla nukkunut pitkään ja sen jälkeen lojunut sängyssä kiireettömyydestä nauttien, revähtivät silmäni auki jo aamuseitsemältä ja ryhdyin välittömästi pohtimaan kaikkia niitä kotiaskareita, joille olisi nyt ruhtinaallisesti aikaa. Imurointia, lattianpesua, pyykinpesua ja tiskejä. Siinä vaiheessa, kun mieleni saavutti liinavaatekaapin uudelleenorganisoinnin, säikähdin jo vähän itsekin. Nyt ihan oikeasti.

Tuona aamuna päätin testimielessä olla tavoistani poiketen tekemättä mitään hyödyllistä koko päivänä. Haahuilin pyjamassa ja villasukissa, soittelin välillä vähän pianoa, lueskelin lehtiä, surffasin netissä ja söin ohimennen puoli levyä suklaata. Alku sujui hyvin, kunnes kurkkasin ulos ikkunasta ja ryhdyin ajattelemaan pihatöitä. Tarkempi silmäys pianon päälle taas muistutti pölyjen pyyhkimisestä ja juomalasin lattialta kurottaminen sohvanalusen imuroimisesta. Lopulta rentoutuminen osoittautui lähes mahdottomaksi, kun jokainen pienenpieni tekemätön kotityö soimasi omantunnon sopukoissa. Lepopäivä oli hyvää vauhtia muuttumaisillaan vielä stressaavammaksi kuin normaali arkipäivä.

Lopulta otin itseni puhutteluun. Eihän tämä nyt voi näin olla, että rentoutuakseen on pakko poistua kotoa. Ettei kotonaan voisi olla ilman, että näkee vain tekemättömät kotityöt ja ettei sohvalle voi heittäytyä tuntematta itseään patalaiskaksi. Olen jo pitkään ollut jumissa ajatusmallissa, että minun on lähdettävä matkoille voidakseni rentoutua, mutta vasta nyt ymmärsin minkä takia. Jos olen kotona tekemättä mitään, se tuntuu laiskottelulta. Jos taas olen lomamatkalla tekemättä mitään, se tuntuu rentoutumiselta. Ja kyllä, ajatusmalli on juuri niin typerä kuin miltä se kuulostaa.

Pyjamat ja villasukat, varma merkki vapaapäivästä.
 

Jälleen kerran, pienen asian oivaltaminen omasta itsestä oli suuri harppaus eteenpäin. Sanottuani itselleni ääneen, että voin rentoutua kotona siinä missä Tahitillakin - ja vieläpä ihan ilmaiseksi - putosi velvollisuuksien taakka harteiltani lähestulkoon samantien. Päivän käännyttyä illaksi, osasin ensimmäistä kertaa aikoihin nauttia kaikesta tekemättömyydestä syvälle sohvannurkkaan hautautuneena. Mikä tunne!

 

 

Share

Ladataan...
Onnenpäivä

Käväisin reilu viikko sitten värjäyttämässä haalistuneen tukkani paikallisessa kampaajakoulussa, kun eräällä suomalaistytöllä sattui sopivasti olemaan tarvetta pitkätukkaiselle värjäysmallille. Kun tukka oli taas palautettu oikeisiin sävyihin (kiitos ihana!), kysäisi viereisen pisteen tyttö, että kiinnostaisiko minua mahdollisesti hiustenleikkuu, hän kun tarvitsisi seuraavalle viikolle leikkausmallia. Koska reuhkani oli saanut kasvaa rauhassa jo hyvän tovin ja latvat olivat kipeästi tasauksen tarpeessa, vastasin myöntävästi.

Tänään koitti sitten se päivä, kun suuntasin kohti kampaajakoulua ja teroitettuja saksia. Istahdettuani peilin eteen, heitti päivän artisti eteeni suunnitelman hiustenleikkuusta: 

"Tämmöisen leikkauksen ajattelin sulle tänään tehdä". 


(tähän pari väliin jäänyttä sydämenlyöntiä)

Tuijotin paperia silmät pyöreinä enkä tajunnut siitä paljoakaan. Ensisilmäyksellä kaikissa kuvissa hahmo näytti kaljulta tai ainakin hyvin lyhyttukkaiselta ja kun pyörittelin paperia hetken, näytti jokaisen piirroshahmon päässä keikkuvan irokeesi. Voih*lvetinp*rkeleenp*rse. En sitten tajunnut kysyä etukäteen, että minkälaiseen leikkuuseen olinkaan malliksi lupautunut.

Ilmeisesti tyttö tulkitsi lakananvalkoisilta kasvoiltani, että hätä on nyt suuri ja kiirehti rauhoittelemaan, ettei suinkaan ole pätkäisemässä tukkaani lyhyeksi. Vedin pari kertaa henkeä, kun sakset peilikuvassa alkoivat viuhua ja hiussuortuvat putoilla lattialle. Kyllä kai tästä ihan hyvä tulee...

Leikkausoperaatio otti hyvän tovin ja tarkkailin ihaillen, kuinka ote saksiin ja leikkauskulma vaihteli sujuvasti suortuvasta toiseen siirtyessä. Olin aina kuvitellut, että hiustenleikkuu on sitä, että otetaan sakset käteen, rapsaistaan valitsemasta kohdasta ja sillä selvä. Tuo paperilla ollut suunnitelma, erilaiset otteet ja lopputulos todistivat kuitenkin luuloni vääräksi. Se on pelkkä pitkän tukan kerroksittain leikkauskin taitolaji.


Ja hitsit, hyvähän siitä tuli!


 

 

 

Share

Ladataan...
Onnenpäivä

Kuulun niihin juoksuharrastajiin, joiden innostus lajiin kulkee ylä- ja alamäkeä, yleensä sen mukaan, kuinka yhteistyökykyiset jalkani kulloinkin ovat. Saliharrastuksen myötä kasvanut massa on viime vuosina rajoittanut menoa lenkkipoluilla melkoisesti, mutta nyt tuntuisi vihdoin siltä, että palikat niin työstetyn juoksutekniikan kuin varusteidenkin osalta olisivat vihdoinkin loksahtamassa paikoilleen. Vaikka nykyisillä juoksumäärillä ei vielä henkseleitä paukutellakaan, elättelen toiveita siitä, että hamassa tulevaisuudessa voisin vielä osallistua johonkin juoksutapahtumaan.

Näistä juoksuhaaveista johtuen olen vilkuillut sekä lehdistä että netistä erinäisiä juoksutapahtumia ja todennut, että Jenkeistä löytyy kyllä mitä kummallisempia houkuttimia ihmisten juoksuun saamiseksi.

Seuraavassa siis juoksutapahtumien parhaat palat, olkaapa hyvät!
 

TWINKIE RUN, 5K & HOT CHOCOLATE, 5K/15K
Twinkie Runin teemana ovat shortcaket, eli eräänlaiset amerikkalaiset leivonnaiset, joita on tarjolla rajaton määrä starttiviivalta lähtien koko matkan ajan aina maaliin saakka. Eipähän jää ainakaan energiavajeesta kiinni juoksun suorittaminen.

Kuten Twinkie Runin, myös Hot Chocolate Runin vetovoima perustuu uurastuksen palkitsemiseen herkkujen muodossa. Mutta toisin kuin leivosjuoksussa, Hot Chocolate Runissa pääsee herkkujen äärelle vasta matkan suoritettua. Maaliviivalla juoksija palkitaan suurella suklaafondue-kupilla, laajalla valikoimalla erilaisia dipattavia herkkuja sekä kuumalla kaakaolla. Mmmm... nyt viimeistään alkoi juoksutouhut kiinnostamaan ihan tosissaan.
 

KRISPY KREME CHALLENGE, 5 miles & NEW YORK HOT DOG CHALLENGE, 3-5 miles
Herkkuteemaiset juoksutapahtumat senkus paranevat! Krispy Kreme Challengen haasteena ei ole pelkkä juoksumatka, sillä matkan puolivälissä osallistujalle lyödään kouraan tusinan verran donitseja, jotka juoksijan täytyy syödä ennen maaliviivan ylittämistä. Viisi mailia, kaksitoista donitsia ja aikaa suoritukselle on kuusikymmentä minuuttia. 

Jos liika makea ei houkuta, on suolaisen purtavan ystävälle tarjolla samalla idealla kulkeva New York Hot Dog Challenge, jossa juostaan hodarikojulta toiselle. Kojuja matkalle mahtuu kaikkiaan kymmenen ja ennen seuraavalle kojulle juoksemista, tulee edellisen kojun annit pureskella viimeistä sämpylämurua myöten eikä oksentelua sallita.

Mainittakoon vielä, että samanlaisia pakkosyöntijuoksuja löytyy myös sekä pizza- että corndog-teemalla.


THE WICKED WINE RUN, 5K & SAN DIEGO BEER RUN, 5/10K
Miltä kuulostaisi juoksu, joka päättyy viinitilalle ja viinimaistajaisiin? Meikäläisen korviin The Wicked Wine Runin idea kuulostaa toki hauskalta, mutta myös elämäni karmeimmalta krapulalta.

Samalla teemalla jatkaa San Diego Beer Run, jonka jälkeen palautusjuomaksi nautitaan olutta ja erilaisia juomaleikkejä. Olisi muuten takuulla hitti myös Suomessa. Ai niin, mutta sehän olisi nykyisin laitonta...


CALIANTE BARE DARE, 5K & CUPID'S UNDIE RUN, 1 mile
Caliante Bare Dare on nudistijuoksu, jonka lähtöviivalle asetutaan ilkosen alasti. Jos ei alastomana juoksentelu vielä onnistu täyttämään vaativan viuhahtajan tarpeita, järjestetään osallistujille juoksun jälkeen nudistibileet nudistihotellissa. Samanlainen teemajuoksu löytyy muuten myös Suomesta nimellä Nakukymppi.

Jos syntymäasussa juoksentelu kuulostaa liian rohkealta, on ujommille tarjolla tästä hieman lievempi versio, Cupid's Undie Run, jossa juoksija saa kiskaista strategisten paikkojen suojaksi alusvaatteet.


SUPERHERO SCRAMBLE & THE ZOMBIE RUN, 5K
Nyt kuka tahansa voi olla oman elämänsä supersankari! Ei kun pitkikset jalkaan, viitta ylle ja starttiviivalle! Eri mittaisten matkojen varrelle on ripoteltu mutaplutakkoja ja muita sen sellaisia supersankarille tuttuja esteitä.

Zombie Run taas tarjoaa todellista saalistuksen meininkiä, kilpailijan osalta tosin saaliin muodossa. Väistele tiesi kohti maaliviivaa matkan varrella hortoilevien zombien hampaista. Elävänä maaliin selvinneet tunnistetaan lipuista, joita katalat zombiet yrittävät matkan varrella kilpailijalta napata.

Supersankari juoksee. Kuva täältä.


No, kuka on messissä? Mihin ja joko mennään?

 

Share

Pages