Ladataan...
Iho
Onnenpäivä

Minua on aina välillä täällä blogissa kehaistu hyvästä ihostani. En oikeastaan koskaan ole ajatellut, että atooppiseen ihottumaan taipuvainen hipiäni olisi erityisen hyvä tai kaunis, mutta tarkemmin asiaa mietittyäni ihoni kyllä on melko virheetön muutamia maastopyöräillessä syntyneitä arpia lukuunottamatta. Pelkkiä geenitekijöitä ei ihoni sileydestä käy kuitenkaan kiittäminen, sillä kuivumiseen taipuvainen nahkani vaatii melkoisen määrän huolenpitoa ja rasvojen kanssa läträämistä.

Muutama vuosi sitten huomasin kauhukseni, että ihoni alkoi menettämään kimmoisuuttaan. Käsivarsien iho näytti ohuemmalta kuin aiemmin ja omituisen elottomaltakin, ainakin jos kasvavan paniikin ruokkimaa mielikuvitusta oli uskominen. Avauduin asiasta ystävälleni, joka totesi kuivakasti, että niin, sehän alkaa sinullakin tulla kolmekymmentä ikävuotta mittariin eikä asiaa ainakaan paranna se, että asumme nyt alati paistavan auringon alla Kaliforniassa. Niinpä niin, kun katsoo hieman ympärilleen niin huomaa kyllä, että aurinko tekee täällä tehtävänsä. Jo nuorilla ihmisillä on kasvoissaan syviä uurteita ja iho on muuttunut laikukkaaksi. Tuosta hetkestä lähtien päätin ryhtyä panostamaan ihoni huoltoon entistä tarkemmin. Minähän en ennen aikojani rupsahda.

Aamukaffet Kalifornian auringossa.
Villasukat // Kirpputori, Haapavesi

 

Näin suomalaisena minulle on opetettu jo lapsuuden etelänmatkoilla, että siellä missä kasvaa palmuja, käytetään aurinkorasvaa. Nyt kun asun täällä palmujen alla (kirjaimellisesti, meidän etupihalla kasvaa palmu), käytän aurinkorasvaa kasvoissa, käsivarsissa ja jaloissa aina ulos mennessäni, olinpa sitten menossa lenkille tai ihan vaan pihahommiin. Vaikka en pala erityisen helposti (paitsi takapuoli aurinkoa ottaessa, koska se on niin lähellä aurinkoa), niin käytän lähes poikkeuksetta läpi kesän kolmen- tai viidenkympin suojakerrointa. Talvikuukausina sen sijaan tyydyn hitusen kevyempiin rasvoihin, yleensä viidentoista suojakertoimeen. Aurinko ei kuitenkaan ole pelkkä vihollinen, sen voin atooppisesta ihottumasta kärsineenä ja talvisessa Suomessa ihoni kuorineena vannoa. Hyvin suojattu ja hoidettu iho pysyy täällä etelän auringossa eloisana ja kosteana, huomattavasti parempikuntoisena kuin Suomessa.

Lempituotteet auringossa.
 

Nuo ikääntymisen ensimerkit katosivat lopulta yhtä nopeasti kuin ilmestyivätkin ryhtyessäni panostamaan ihon hoitoon sekä ulkoisesti että myös sisäisesti. Kun lisääntyneen liikunnan myötä ryhdyin jokunen vuosi sitten syömään kaikenlaisia ravintolisiä, niin etenkin niiden naisille suunnattujen hiusten, ihon ja kynsien vahvuuteen vaikuttavien monivitamiinivalmisteiden vaikutus todella alkoi näkyä iholla. Ihon hyvinvointiin vaikuttaa myös selvästi ruokailutottumukset, sillä ravintopuolen ollessa retuperällä ja sitä myötä kehon rasvakerroksen lisääntyessä, romahtaa ihon kunto samaa tahtia kuin muukin kunto.

Aurinkorasvalla itseni valelun lisäksi läträän tavallisten kosteusvoiteiden kanssa lähes jokaisen suihkuvisiitin jälkeen, eli toisinaan jopa sen pari kertaa päivässä. Minulla on aina varastossa muutamaa erivahvuista rasvaa, joita käyttelen ihon kunnosta riippuen. Kun ihoni on erityisen kuivakka, käytän rasvaukseen selluliittivoidetta (ei geeliä, vaan ehtaa rasvaa). Mihinkään selluliittia häivyttävään vaikutukseen en usko, mutta nuo rasvat tekevät ihosta valtavan pehmeän ja kosteuttavat erinomaisesti.

Vaikka suihkussa läträämistä vieroksunkin, suoritan silti kerran viikossa perusteellisen kokovartalokuorinnan. Ja voi kuulkaa, tähän tarkoitukseen sain kosmetiikan parissa puuhastelevalta ystävältäni tuliaisiksi ehkä maailman parasta vartalonkuorintavoidetta. En voi liiaksi kehua sitä, kuinka pehmeäksi, kosteaksi ja sileäksi Naobayn Body Scrub Shower Booster ihon oikein tekee! Jos se täydellinen suihkuttelu-kumppani on vielä hakusessa, suosittelen ehdottomasti tätä! Suomesta tuotetta saa kynnet.comin nettikaupasta sekä tämän viikonlopun ajan Luonnonkaunis 2014 -luonnonkosmetiikkamessuilta Helsingin Kaapelitehtaalta. Kuulin muuten huhupuhetta, että Naobayn tuotteet olisivat tämän viikonlopun ajan messualennuksessa!

Ehkä maailman ihanin kuorintavoide! Sekä lähestulkoon yhtä kiva, saman merkin hitusen sitruunantuoksuinen kosteusvoide.

 

Nyt suuntaan ihoineni vielä vähän lähemmäksi aurinkoa, lomanviettoon Costa Ricaan. Blogissa voi siis olla tavallista hiljaisempaa seuraavan viikon ajan, sillä olen todennäköisesti hivenen normaalia kiireisempi aurinkovoiteiden levittelyn kanssa. Mukavaa viikonloppua kaikille!

 

Share

Ladataan...
Onnenpäivä

Asiahan on valitettavasti niin, että vuosien mielipuolisesta treenimäärästä ja kohtuullisen siivosta ruokavaliosta huolimatta, on reisiini pikkuhiljaa pesiytynyt uskomattoman sinnikästä ja melko näkyvääkin selluliittia. Etenkin dieetin jälkeen harmitti kuin pientä oravaa, kun varsin mukavasti tasoittuneet muhkurat ilmestyivät takaisin ennätysvauhtia ja jos mahdollista, entistä näkyvämpänä. Surkuttelin jo mielessäni, että ainoa keino muhkuroiden tasoittamiseksi olisi uusi dieetti-rumba, kaikkien herkkujen boikotointi ja ökykalliit kauneushoidot. Mutta kuinkas sitten kävikään. Tällä viikolla huomasin hämmästyksekseni etureisien selluliittimuhkuroiden kadonneen lähes kokonaan, parissa päivässä.

Mitä oikein tapahtui? No, sunnuntaina kävin pikaisesti pyöräilemässä, jonka jälkeen kiipesin Mammoth Mountainin huipulle. Maanantaina ajoin kolmisen tuntia maastossa, jumituin pyörineni hiekkaan, talutin ne kohdat, joissa uskallus loppui kesken ja ajoin hieman lisää. Tiistaina kiipesin pyörällä puoliväliin samaista vuorta jolle vaelsin sunnuntaina, ajoin takaisin alas taitojeni äärirajoilla ja kävin vajaan tunnin kävelyllä metsässä ihmettelemässä tulivuorenpurkauksen synnyttämiä kraatereita. Keskiviikkona hyvästelin Mammoth Lakesin pariksi päiväksi pyöräilemällä tunnin ylämäkeen, jonka jälkeen ihme oli sitten tapahtunut. Maantiepölyä jaloista pestessäni, huomasin reisieni olevan kaiken treenin ja hevosmaisen syömisen jäljiltä niin pumpissa, että selluliititkin olivat lihaksien painostuksesta siloittuneet. Jee!

Pyöräile ylös alas...

Ja vielä vähän lisää...

Ja kiipeä vuorelle. Tadaa, selluliitit ovat poissa!

 

Riemua ei valitettavasti kestänyt pitkään, sillä välipäivän jälkeen selluliitit palasivat vanhoihin tuttuihin kohtiin samaa tahtia, kuin reiteni muuttuivat taas kokoa pienemmiksi. Mutta nyt ymmärrän paremmin sen, missä selluliittini dieetin aikana oikein piileskelivät. Koska reiteni olivat tuolloin kovassa käytössä päivittäin, piti jatkuva jalkajumi reisimuhkurat sileäksi pingotettuina. Niin, jos ei läski, niin ainakin selluliitti on ikuista.

Eli pikahoito reisiselluliittien kadottamiseksi toimii näin: ennen kuin puet päällesi shortsit tai lyhyen hameen, käy kyykkäämässä, kiipeä vuorelle tai tanssi vaikka ripaskaa. Voisin melkein vannoa, että äärimmäisellä reisilihasten kurituksella reisimuhkurat tasoittuvat ainakin hitusen siksi ratkaisevaksi hetkeksi, kun reidet pitää paljastaa kaikelle kansalle.

 

 

 

Share