Ladataan...
Onnenpäivä

Joulukuun alkupuolella koettiin kummia, kun kävelimme halki Santa Monicassa sijaitsevan kirkon pihamaan. Vaikka emme erityisen ahkeria kirkossa kävijöitä olekaan, sai Kauneimmat Joululaulut -konsertti houkuteltua myös meidät pakanat kirkon takariviin. Niin, kukapa olisi uskonut, että se samainen joulukonsertti, jota tekin siellä Suomessa voitte käydä kuuntelemassa, järjestettiin myös meillä täällä Kaliforniassa! 


Aivan erityisen konsertista teki se, että pianon äärellä hääräsi Alek Hautanen ja solistina toimi enkeliääninen Paula Vesala, jotka molemmat olemme saaneet kaapattua itsellemme tänne rapakon taakse. Pienimuotoisesta kirkollisesta ohjelmaosuudesta piti huolen pastori Jarmo Tarkki, jolle kuuluu iso kiitos siitä, että tämä harvinaislaatuinen kirkkokokemukseni oli oikeasti viihdyttävä. Sen lisäksi, että hänellä oli kyky esittää asiansa kieli poskessa ja pilke silmäkulmassa, hän luki meille jouluevankeliumin paitsi englanniksi ja suomeksi, myös stadiksi. Kun näistä viimeisimmässä päästiin kohtaan, jossa "skidi bunkkaa seimessä pamppersseissa", hörähti koko sekalainen seurakunta nauruun. Tykkään! Jos kirkossa hassuteltaisiin useamminkin, niin ehkä meikäläinenkin olisi aikoinaan viihtynyt riveissään paremmin.


Jos mahtui mukaan naurua, niin ei kyllä puuttunut tilaisuudesta kostuneita silmäkulmiakaan. Ainakin tämän ulkosuomalaisen silmäkulmat ja vähän poskipäätkin kostuivat, kun iltapäivän auringon paistaessa sisään kirkkoon, heläytti Paula ilmoille Sylvian Joululaulun kolmannen säkeistön: 

Sä tähdistä kirkkain, nyt loisteesi luo sinne Suomeeni kaukaisehen!
Ja sitten kun sammuu sun tuikkeesi tuo, sa siunaa se maa muistojen!
Sen vertaista toista en mistään ma saa, on armain ja kallein mull’ ain Suomenmaa!
Ja kiitosta sen laulu soi Sylvian ja soi aina lauluista sointuisimman.


Se oli jännä hetki. Samaan aikaan tuntui, että on niin kaukana kotoa ja toisaalta suomalaisten ympäröimänä suomalaisia joululauluja kuunnellessa siltä, ettei tässä nyt niin kaukana ollakaan. Kaiken kaikkiaan Kauneimmat Joululaulut oli siis aika ihana tapa aloittaa joulun odotus täällä palmujen katveessakin. Miten muuten on, järjestetäänkö suomalaisia Kauneimpia Joululauluja muuallakin maailmalla?

 

Ps. Se jouluevankeliumi stadin slangilla oli oikeasti aika hauska. Sen voi kokonaisuudessaan lukaista täältä.

Share

Ladataan...
Onnenpäivä

Key Clubin pimeyden täyttää tuttu sävel. Rubber Band of Wolves -niminen laulu- ja soitinorkesteri aloittaa keikkansa mahtipontisesti Maamme-laululla. Valtaosa jenkki-yleisöstä raapii kummissaan päätään ja miettii miltä levyltä kyseinen biisi on napattu. Sen täytyy olla vanhempaa tuotantoa.

Rubber Band of Wolves muistutti erehdyttävästi Nightwishia



 

Vaikka ensimmäinen biisi hämmensi paikallaolijat, ei illan todellisen esiintyjän, hassun salanimensä takana piilottelevan Nightwishin kiipeäminen lavalle tullut taatusti kenellekään yllätyksenä. Spekulaatiot Nightwishin mahdollisesta salakeikasta aivan maailmankiertueensa kynnyksellä, oli käynyt kuumana jo muutaman viikon. Viikko sitten tuttavani vihjaisi, että tämän viikon torstaina, kaksi päivää ennen maailmankiertueen ensimmäistä virallista keikkaa, heittää Nightwish salakeikan Key Clubilla Hollywoodissa. Tapaus kuulosti juuri siltä, että päätimme hankkiutua paikalle todistamaan, kuinka huhut muuttuvat todeksi.

Illan biisilista koostui pääosin uusimmasta tuotannosta, mikä on vain hyvä asia, ovathan nuo biisit tehty Anetten laulettavaksi. Myönnetään, että olen ollut hyvin ennakkoluuloinen Anetten suhteen. Ennakkoluuloni kuitenkin karisivat samaa tahtia, kuin keikka eteni biisi toisensa jälkeen. Anette on erinomainen laulaja, myös livenä. Uuden levyn myötä Nightwish on muuttunut entistä persoonallisempaan suuntaan ja Anette istuu bändiin, kuin hansikas käteen. Nuo uudet, kuin suoraan satumaailmasta kiskaistut, suureelliset kappaleet, ovat saaneet laulajakseen peikkotytön, joka tarpeen vaatiessa kykenee väläyttämään ilmoille myös keijukaismaisen puolensa. Ja mikä parasta, Nightwish ei ole vain yhden laulajan yhtye. Marco vakuuttaa laulajana siinä missä Anettekin, ehkä jopa omaa sieluani syvemmältä raapaisten. Kun Anetten äänestä loppuu muna, tarttuu ohjaimiin Marco ja kuulija voi vain äimistellä, kuinka niin rumasta miehestä (siis hyvällä tavalla "rumasta") voi lähteä niin kaunis ääni. Jos autiolle saarelle pitäisi ottaa mukaan pitkätukkainen mies, jonka parta on ponnarilla, ottaisin Marcon. Heti.

Keikka oli elämää täynnä. Vaikka Tuomas oli keikan ensimmäiset biisit kovinkin vakava ja ilmeisen jännittynyt, rentoutui lopulta hänkin ja lähti mukaan muiden varsin reippaaseen lavatemmellykseen. Suuren vaikutuksen minuun teki Nightwishin vieraileva säkkipillisti, Troy Donockley. Aika harvoin nimittäin tulee moshattua säkkipillin tahdissa. Tilana Key Club on hieman Tavastiaa pienempi, joten tunnelma oli tiivis ja taatusti intensiivisempi, kuin tulevilla suurilla keikkalavoilla. Bändi oli vahvasti läsnä ja yleisö eli musiikin mukana. Homma toimi kaikin puolin amatöörin korvaan loistavasti ja melkein hävettää, että liput maksoivat vain 13 taalaa.

Huomenna lauantaina on vuorossa Nightwishin ensimmäinen virallinen kiertuekeikka ja eilisiltaisen jälkeen oli pakko lunastaa liput myös sinne. Nightwishin lisäksi illan toinen kohokohta on, kun Amorphis nousee lavalle lämppärin roolissa. On se vaan hienoa, että pojat tulevat tänne asti minulle esiintymään. Kyllä kelpaa olla suomalainen.

Share