Ladataan...
Onnenpäivä

Menneellä viikolla eräs ystäväni kyseli tämän vuotisen joulusisustuspostauksen perään, joulumieli kun ei kuulemma tule, ellei pääse ihastelemaan lähes neuroottisin ottein aseteltuja joulukoristeitani. Siispä yleisön pyynnöstä, tässä jo perinteeksi muodostunut joulusisustuskrääsäpostaus (ja uusi painajaismainen yhdyssana), olkaa hyvät!


Siinä vaiheessa, kun ripustelin palloja ja vaihdoin verhoja ja petivaatteita kai jo yhdeksättä tuntia, mietin vähän itsekin, että mitä järkeä. Toisin kuin viime vuonna, jolloin tupamme oli täynnä vieraita, vietämme tänä vuonna joulua ihan vain kaksin. Vieraat eivät siis ainakaan ole minulle tekosyy kaikkeen vaivannäköön.



Joulu on aina ollut minulle valtavan tärkeä. Täytyy olla aito kuusi, perhe koolla, hyvää ruokaa, joululauluja ja lahjoja. Sellainen meillä oli joulu silloinkin kun olin lapsi. Ei siihen aikaan tietenkään koristeluja tehty kuten minä teen nykyään, mutta muistan, että äiti vaihtoi jouluksi jouluverhot ja -matot, mummolassa laitettiin kartanon ikkunoihin kyntteliköt ja perheen muusikot soittivat aattona joululauluja. Jo silloin ajattelin, että näin minäkin haluan sitten omaan kotiin laittaa joulua.


Aivan eivät asiat menneet kuten suunnittelin ja siinä aikuisuuden kynnyksellä tuli omasta tyhmyydestä johtuen muutama sellainen joulu, joista ei jäänyt joulumuistoja oikeastaan lainkaan. Joulukuusen virkaa toimitti Ikeasta ostettu fiikus, johon oli ripustettu yksi mäkkäriaterian mukana tullut Coca-Colan mainospallo. Ei ollut joulumieltä, ei varaa ostaa lahjoja eikä voimia laittaa jouluruokaa. Pidin television sammuksissa koko päivän, ettei mikään muistuttaisi koko joulun olemassaolosta. Päätin, että jos vaan suinkin mahdollista, en enää koskaan viettäisi jouluani näin.


Nyt vuosia myöhemmin minä koristelen kotia, soitan pianolla joululauluja, nuuhkin kuusentuoksua, paketoin lahjoja, lähetän joulukortteja, valmistan jouluruokia, hyräilen ja hääräilen ihan vain siksi, että nyt minä voin. Ehkä meillä kaikilla on joku sellainen asia, josta joskus olemme jääneet paitsi ja jota sitten myöhemmin itsellemme hyvittelemme. Joulu on minulle sellainen.

 

Ihanaa ja rauhallista joulun odotusta kaikille ja erikoisterkut Katjalle. Josko se joulumieli sieltä näiden kuvien myötä löytyisi.

 

Share

Ladataan...
Onnenpäivä

Onnenpäivää on viime aikoina syytelty narsismista. Olin aluksi hieman harmissani.

Mutta ehkä puheissa sittenkin oli jotain perää. Kyllähän tämä nyt aika narsissiselta näyttää. On narsissin kuvia edestä ja takaa, yltä ja alta. Ihaltavaksi minä nämä kuvat tänne latasin, sillä ihailuahan narsissi haluaa. Katsokaa vaikka, eikö olekin kaunis?

Tämä narsissi toivottaa nyt kaikille oikein ihanaa, munarikasta, kevääntuoksuista ja auringontäyteistä pääsiäistä! Nauttikaa pääsiäisen pyhistä ja ylimääräisistä vapaista minunkin puolestani.

 

 

 

Share

Ladataan...
Onnenpäivä

Tiedättekö sen tunteen, kun jonkin projektin valmistuttua jää vähän tyhjä ja toimeton olo? Näin kävi itselleni kaiken kiireenkin keskellä, kun sain edellisen ikuisuusprojektin viimeinkin päätökseen. Tuon henkilökohtaista feng shuitani häirinneen epäkohdan viilaaminen kuntoon tuntui lopulta sellaiselta riemuvoitolta, että päätin samantien ryhtyä hoitamaan kuntoon muitakin kodin häiritseviä pikkuseikkoja. Ja niitähän riittää. Näistä ensimmäisenä päätin tarttua keittiön baarijakkaroihin.

Nämä perusamerikkalaiset baarijakkarat ovat siitä hankalat, että ne ovat huonekaluistamme ainoat, jotka eivät ole omat. Näin ollen niiden hävittäminen ei valitettavasti tulisi kyseeseen. Harkitsin pitkään uusien jakkaroiden ostamista ja näiden vanhojen säilömistä autotallin välikatolle, mutta kohtuuhintaisia ja parempia tuoleja ei koskaan tullut vastaan ja lopulta vain sopeuduin elämään susirumien jakkaroitteni kanssa. Sitten eräänä Amazonin verkkokaupassa vietetyn iltapäivän päätteeksi törmäsin baarijakkaranpäällisiin, joilla saisi näppärästi piilotettua ruskeat, loppuunistutut ja rumat päälliset. Hahaa! Ongelma ratkaistu! Viisikymmentä dollaria yhdestä päällisestä tuntui kuitenkin turhan suolaiselta hinnalta ja niin homma vajosi uudelleen suunnitteluasteelle.

Kertonee jotain käsityötaidoistani, mutta vasta pari päivää päällisten löytämisen jälkeen mieleeni juolahti, että nehän voisi teoriassa tehdä myös itse. Minulla tosin ei ole ompelukonetta, mutta ehkä projektin saisi yksinkertaistettua niin, että se luonnistuisi tämmöiseltä poropeukalolta ihan käsipelilläkin.

Siispä suunnittelemaan taktiikkaa ja kokeilemaan teoriaa käytännössä. Ajelin käsityökauppaan ostamaan kangasta, neuloja ja sopivan jämerää lankaa. Mieleiseni kankaan löytäminen osoittautui kuitenkin yllättävän vaikeaksi, sillä amerikkalaiset suosivat mummolatyylisiä kankaita raikkaiden ja skandinaavisten kuosien sijaan. Mieleinen kangas löytyi lopulta pitkän etsinnän jälkeen poistohyllystä ja hintaa jalanmitalle tuli kokonaista yhdeksän taalaa. Kokonaisuudessaan projekti köyhdytti minua kaikkine tarpeineen noin viidentoista taalan verran. Ei paha, kun valmiit päälliset olisivat maksaneet sen 50 taalaa kappaleelta.

Sitten hommiin! Irrotin jakkaroista päälliset, asettelin ne kankaan päälle malliksi ja leikkasin silmämääräisesti kankaasta riittävän suuret palat tuolien päällystämiseen. Helpointa olisi ollut nitoa kangas istuinosan pohjaan kiinni niittikoneella, mutta projektin edullisuudesta innostuneena halusin tehdä päällisistä helposti sesonkien mukaan vaihdettavat. Niinpä tartuin neulaan ja lankaan, kai ensi kertaa sitten kouluvuosien. Ompelin harvoilla pistoilla kankaan reunat niin, että langanpäistä kiristämällä saa jakkaroiden istuinosat näppärästi pussitettua.

Jotta istuinpäälliset saisi helposti myös irti ja joskus vielä takaisin paikoilleen ilman uutta ompelusessiota, paukutin istuimen pohjaan pari huonekalunaulaa, joiden ympärille kietaisin ja solmin langanpäät kiinni. Siinä on ja pysyy. Ehkä.

Ja valmista tuli! Aikaa tuolien nykyaikaistamiseen kului ostosreissun jälkeen ehkä puolisentoista tuntia ja taas on kotona yksi häiritsevä asia vähemmän. Oliko se sitten sen viidentoista taalan ja menetetyn ajan arvoista? Todellakin! Bonuksena sain itselleni hyvän mielen, koska minä osasin! Minä itse! Hyvä minä!

 

 

 

Share

Pages