Ladataan...
Onnenpäivä

Tiedättekö sen tunteen, kun jonkin projektin valmistuttua jää vähän tyhjä ja toimeton olo? Näin kävi itselleni kaiken kiireenkin keskellä, kun sain edellisen ikuisuusprojektin viimeinkin päätökseen. Tuon henkilökohtaista feng shuitani häirinneen epäkohdan viilaaminen kuntoon tuntui lopulta sellaiselta riemuvoitolta, että päätin samantien ryhtyä hoitamaan kuntoon muitakin kodin häiritseviä pikkuseikkoja. Ja niitähän riittää. Näistä ensimmäisenä päätin tarttua keittiön baarijakkaroihin.

Nämä perusamerikkalaiset baarijakkarat ovat siitä hankalat, että ne ovat huonekaluistamme ainoat, jotka eivät ole omat. Näin ollen niiden hävittäminen ei valitettavasti tulisi kyseeseen. Harkitsin pitkään uusien jakkaroiden ostamista ja näiden vanhojen säilömistä autotallin välikatolle, mutta kohtuuhintaisia ja parempia tuoleja ei koskaan tullut vastaan ja lopulta vain sopeuduin elämään susirumien jakkaroitteni kanssa. Sitten eräänä Amazonin verkkokaupassa vietetyn iltapäivän päätteeksi törmäsin baarijakkaranpäällisiin, joilla saisi näppärästi piilotettua ruskeat, loppuunistutut ja rumat päälliset. Hahaa! Ongelma ratkaistu! Viisikymmentä dollaria yhdestä päällisestä tuntui kuitenkin turhan suolaiselta hinnalta ja niin homma vajosi uudelleen suunnitteluasteelle.

Kertonee jotain käsityötaidoistani, mutta vasta pari päivää päällisten löytämisen jälkeen mieleeni juolahti, että nehän voisi teoriassa tehdä myös itse. Minulla tosin ei ole ompelukonetta, mutta ehkä projektin saisi yksinkertaistettua niin, että se luonnistuisi tämmöiseltä poropeukalolta ihan käsipelilläkin.

Siispä suunnittelemaan taktiikkaa ja kokeilemaan teoriaa käytännössä. Ajelin käsityökauppaan ostamaan kangasta, neuloja ja sopivan jämerää lankaa. Mieleiseni kankaan löytäminen osoittautui kuitenkin yllättävän vaikeaksi, sillä amerikkalaiset suosivat mummolatyylisiä kankaita raikkaiden ja skandinaavisten kuosien sijaan. Mieleinen kangas löytyi lopulta pitkän etsinnän jälkeen poistohyllystä ja hintaa jalanmitalle tuli kokonaista yhdeksän taalaa. Kokonaisuudessaan projekti köyhdytti minua kaikkine tarpeineen noin viidentoista taalan verran. Ei paha, kun valmiit päälliset olisivat maksaneet sen 50 taalaa kappaleelta.

Sitten hommiin! Irrotin jakkaroista päälliset, asettelin ne kankaan päälle malliksi ja leikkasin silmämääräisesti kankaasta riittävän suuret palat tuolien päällystämiseen. Helpointa olisi ollut nitoa kangas istuinosan pohjaan kiinni niittikoneella, mutta projektin edullisuudesta innostuneena halusin tehdä päällisistä helposti sesonkien mukaan vaihdettavat. Niinpä tartuin neulaan ja lankaan, kai ensi kertaa sitten kouluvuosien. Ompelin harvoilla pistoilla kankaan reunat niin, että langanpäistä kiristämällä saa jakkaroiden istuinosat näppärästi pussitettua.

Jotta istuinpäälliset saisi helposti myös irti ja joskus vielä takaisin paikoilleen ilman uutta ompelusessiota, paukutin istuimen pohjaan pari huonekalunaulaa, joiden ympärille kietaisin ja solmin langanpäät kiinni. Siinä on ja pysyy. Ehkä.

Ja valmista tuli! Aikaa tuolien nykyaikaistamiseen kului ostosreissun jälkeen ehkä puolisentoista tuntia ja taas on kotona yksi häiritsevä asia vähemmän. Oliko se sitten sen viidentoista taalan ja menetetyn ajan arvoista? Todellakin! Bonuksena sain itselleni hyvän mielen, koska minä osasin! Minä itse! Hyvä minä!

 

 

 

Share

Ladataan...
Onnenpäivä

...jatkoa ikuisuusprojektin ensimmäiseen ja toiseen osaan.

***

Tässä se nyt on. Ilmeen raikastuksen läpikäynyt, vanhan 70-luvun amerikkalaisen omakotitalon vieraskylpyhuone. Inspiraatio lähes alkuperäisessä kuosissaan olevan kylpyhuoneen pintaremontille antoi odottaa itseään noin 2,5 vuotta. Pahoittelin aina vieraillemme kylpyhuoneen rähjääntynytta kaappia ja rauhoittelin, ettei heiltä suinkaan ole hajoamassa maksa, vaan virtsanväriset seinät ne vaan ovat, jotka saavat peiliin katsojan näyttämään keltaiselta. Nyt ei pahoitteluja tai selittelyjä enää tarvita. Vikaa löytyy korkeintaan remontoijan tyylitajusta.

Vessankaapin muodonmuutos käytiinkin läpi jo ikuisuusprojektin toisessa osassa. Tänään esittelen kylpyhuoneesta vielä loputkin, kun maalaukset ovat vihdoin kuivuneet, lattia viimeistelty, matot uusittu, suihkuverho vaihdettu, kaappi täytetty roinalla ja uusi, pakkauksen mukaan eurooppalainen vessapaperiteline on vihdoin saatu kiinnitettyä (avusta kiitos miehelle).

Ennen... ja jälkeen.

 

Tykkäsin kaapinoviin suditusta vihreästä väristä niin paljon, että päätin sipaista sitä myös kylpyhuoneen takaseinään. Vähän kyllä jännitin, kun vanhat keltaiset seinät tekivät peiliin katsojan keltaiseksi, että uusi värivalintani tekisi katsojasta pienen vihreän miehen, mutta maltillisesti käytettynä vihreä väri ei aiheuttanut peilikuvassa kummia vääristymiä. Kaiken kaikkiaan kylpyhuoneen uusi väritys on paljon entistä raikkaampi, muttei kuitenkaan tylsän valkoinen.

Ennen ja jälkeen sekä siivouksen että maalauksen.

 

Nainen sama, maali eri.

 

Arvelin jo projektiin ryhtyessäni, että lattian raikastaminen saumalaastimaalin avulla tulisi tekemään kylpyhuoneen yleisilmeeseen suuren vaikutuksen. Tuo muutos oli kuitenkin vielä radikaalimpi, kuin osasin edes toivoa. Siinä, kun lattia näytti aina likaiselta vaikka se todellisuudessa olisi juuri pesty, näyttää kylpyhuone nyt oikeasti puhtaalta. Maalin valmistaja vakuuttaa, että saumamaali kestää hyvin märillä jaloilla tepastelun sekä pesun, ja kaiken lisäksi hylkii likaa. Tähän en kuitenkaan vielä osaa sanoa juuta taikka jaata. Asia selvinnee sitten aikanaan lattianpesun jälkeen.

Lattia ennen ja jälkeen saumojen käsittelyn (ja seinien maalauksen).

 

Nyt sitten vaan odotellaan seuraavia vieraita. Siihen saakka aion omia uuden hienon vessan itselleni, meikeilleni ja hiustenlaitto-jutuilleni. Kiitos vielä Cougarwomanille, joka meitä muita bloggaajia patisti hoitamaan ikuisuusprojektinsa pois päiväjärjestyksestä! Voin kertoa, että nyt kun pääsin vauhtiin, ei loppua näy. Tämä varsin onnistunut ja hyvin sujunut projekti nimittäin poiki kokonaisuudessaan neljä muuta projektia, joista ensimmäisestä lisää seuraavalla kerralla!

Paikallisille tiedoksi, että käytin laattalattian saumojen elvytyksessä Home Depot -ketjun liikkeistä löytyvää Polyblend grout renew -saumalaastimaalia. Hintaa maalilla on n. 11 taalaa ja se on varsin riittoisaa tököttiä, joskin vaatii pari kerrosta tumman värin peittämiseksi.

 

Share

Ladataan...
Onnenpäivä

Olemme etsineet sopivaa mediatasoa kaikille olohuoneen elektroniikkapömpeleille jo vuosikausia, tuloksetta. Kymmenisen vuotta vanha, ahtaasta espoolais-kolmiosta perujaan oleva alumiini-lasilevyhässäkkä on kulkenut mukanamme asunnosta toiseen, muuttuen jatkuvasti yhä enemmän muuta sisustusta vastaan sotivaksi. Ei ihan sovi maanläheisten värien kanssa yhteen, ei. Ja nyt se saa lähteä!

Lankkuja + rakennusharkkoja = mediataso

 

Onhan tässä viime vuosina käyty jos jonkinlaisessa huonekaluliikkeessä ja nettikaupassa, mutta melkein jokainen tarjolla ollut vaihtoehto on ollut tarpeeseemme liian pieni. Niin, minkäs teet, kun pömpelit vain lisääntyvät ja kasvavat. Ja jos on hyllyllä ollut kokoa tarpeeksi, niin sitten on ulkonäössä ollut jotain vikaa. Asiahan nyt on niin, että minun talouteeni ei tule enää ensimmäistäkään pyökinväristä huonekalua eikä kylmää metallista hyllyhässäkkää.

Vaan eipä ollut hätä tämäm näköinen. Kun inspiraatiota oli kertynyt tarpeeksi, marssimme Los Angelesissa sijaitsevaan erikoispuutavarakauppaan hakemaan sopivaa rakennusmateriaalia. Pitkällisen harkinnan jälkeen mukaan tarttui nippu komean värisiä pähkinäpuu-lankkuja. Kotimatkalla koukattiin rautakaupan kautta ja ostettiin takaluukku täyteen rakennusharkkoja. Palapelin kasaus saattoi alkaa ja kivahan siitä tuli, vaikka välillä vähän epäilyttikin. Hintaa koko komeudelle tuli n. $300.

 

Hei ne kaikki mahtuu sinne!



Puu ja harkko sopii aika kivasti yhteen! Lankut annettiin olla ihan sellaisenaan, hiomatta tai siistimättä. Laitoin kuitenkin öljyä pintaan, jotta väristä tulisi hieman tummempi ja kyllähän se sitten pysyykin nätimpänä.



Pentikin linnutkin tykkää.



Voisiko joku keksiä langattoman sähkön, että saadaan nuo television virtapiuhat pois silmistä? Vuokratalossa kun ei viitsi tehdä mitään suuria rakenteellisia muutoksia piuhojen piilottamiseksi seinän sisään.



Ja siinä koko komeus. Toivottavasti se selviää sortumatta ensimmäisestä maanjäristyksestä.

 

 

 

Share