Ladataan...
Onnenpäivä

Jokin aika sitten, jälleen yhtä kirkkaanpinkkiä vaatekappaletta kaupankassalle kiikuttaessani, jäin pohtimaan suurehkoa mieltymystäni kaikkea pinkkiä ja vaaleanpunaista kohtaan. Etenkin kun Teinivieras oli juuri muutama viikko aikaisemmin kieltäytynyt jyrkästi kaikista pinkinsävyisistä vaatekappaleista, tuntui oudolta, että minä - aikuinen ihminen, tartun aina tilaisuuden tullen siihen vaaleanpunaisinpaan vaihtoehtoon. Mikä ihme siinä pinkissä oikein aikuista ihmistä viehättää?

Selitys ilmiölle taisi löytyä pari päivää sitten, kun selailin isäni vanhoja valokuva-albumeita.


Näitä rehdisti punaiseen, ruskeaan ja sinapinkeltaiseen verhotun pirpanan kuvia katsellessani tajusin, että toisin kuin niin moni 90-luvun lapsi, ei minua ole 80-luvulla puettu oksennusrefleksiin asti vaaleanpunaisiin röyhelöihin. 

Siispä kiitos 80-luvulle sekä äidille ja isälle, ettette ole traumatisoitunut minua vaaleanpunaista väriä kohtaan heti alkutaipaleella ja saan näin aikuisena nauttia värikkäästä elämästä.

 

Share

Ladataan...
Onnenpäivä

Kun palasimme Costa Ricasta, suuntasi mies samantien kohti Brittejä ja Saksaa ja jäin kärsimään kotiin paluu -ahdistuksesta ihan itsekseni. Miehen reissuissa on kuitenkin yksi hyvä puoli, joka saa oman kotiin jäämiseni tuntumaan hitusen siedettävemmältä. Nimittäin ne tuliaiset. Vaikka kärsinkin aina ajoittain paska vaimo -syndroomasta, olen ilmeisesti onnistunut tekemään jotain myös oikein, sillä tälläkin kertaa mies oli uhrannut matkalaukustaan puolet rintaliiveille.

Perheessämme on vuosien saatossa ja työmatkailun myötä vakiintunut jo jonkinlaiseksi perinteeksi, että saan usein niin tuliaiset kuin muutkin lahjukset uusien alusvaatteiden muodossa. Tiedän, että 190 senttiä raamikasta kaljupäätä on naisten alusvaatekaupoilla itselleen melko vieraalla maaperällä, mutta silti hänellä on ilmiömäinen kyky onnistua hankinnoissaan pääsääntöisesti hyvin. Joskus jokin malli ei ehkä ole istunut parhaalla mahdollisella tavalla, mutta onnistumisprosentti on silti selvästi plussan puolella.

 

Meillä naisilla, tai ainakin itselläni, on usein se vika, ettei rintaliivien värityksen suhteen juuri revitellä. Vaikka väriskaalaa olisi laajemminkin tarjolla, sijoitetaan yleensä niihin valkoisiin tai vaaleisiin liiveihin, jotta ne eivät näkyisi vaaleiden paitojen läpi. Ja vaikka tummien paitojen alla voisi käyttääkin kaikenlaista riemunkirjavaa, hankintaan silti ne pelkistetyt mustat liivit monikäyttöisyyteen vedoten.

Miehen ajattelutapa on kuitenkin eri, sillä hän on autuaan tietämätön värikkäiden rintaliivien aiheuttamista pukeutumisvaikeuksista. Ja tämä on miehen vahvuus rintaliiviostoksilla. Olenkin aina kuin lapsi karkkikaupassa penkoessani miehen alusvaate-tuliaisia. Kasasta ei nimittäin takuulla löydy yksiäkään tylsiä liivejä. Jee!

 

Aivan liian usein olen kuitenkin kuullut naisten suusta seuraavaa:

Ei minun mieheni kyllä suostuisi menemään naisten alusvaateosastolle. Eikä se edes osaisi ostaa mitään ja vaikka osaisikin, niin valitsisi kuitenkin ne typerimmän näköiset liivit

Höpöhöpö, sanon minä.

 

Haastankin nyt miehet ostamaan vaimoilleen tai tyttöystävilleen lahjaksi rintaliivit ja osoittamaan yllä olevan väitteen vääräksi. Ei rintaliivien ostaminen mitään ydinfysiikkaa ole, mutta vaatii kuitenkin hitusen tutkimustyötä ja paneutumista. Oikea koko on helppo tarkistaa naisen lempiliiveistä tai vaikka varastaa yhdet liivit malliksi mukaan ostoksille. Lisäksi ne liikkeessä pyörivät henkilöt, joita myös myyjiksi kutsutaan, osaavat varmasti olla avuksi. Koska oikea kokokin voi mallikohtaisista eroista johtuen osoittautua vääräksi, kannattaa säästää kuitti kaiken varalta. Äläkä missään tapauksessa edes yritä ajatella kuten nainen, mikä on käytännöllistä ja mitä nainenkin ostaisi. Osta juuri niin räikeitä, villejä ja hauskoja liivejä kuin mielesi tekee. On nimittäin se sovittelu- ja esittelykierros sitten kotosalla varmasti paljon hauskempaa.

Ja nainen, jos lahjapussukasta paljastuu ihanan sensuellien liivien sijasta kirkkaanpinkit, muutoin epäkäytännölliset tai ei ihan täydellisesti kurveihin sulautuvat super-push-upit, niin mitä sitten? Älä ota sitä vakavasti. Niitä valkoisia, puuterinvärisiä, perusmustia, täydellisesti istuvia ja vaatteiden alle sulautuvia liivejä saat varmasti ostettua itsekin.

 

Share

Ladataan...
Onnenpäivä

Lilyssä vietetään tällä viikolla farkkuviikkoa ja toimituksen yllytyksestä myös minä päätin vetäistä Las Vegasin viileydessä jalkaani ehdat farmarihousut. Tuo muutaman päivän mittainen pelikaupunkivisiitti oli muutenkin kovin denim-sävyinen, sillä veikkaisin vierailleeni lähemmäs kymmenessä eri farkkuja myyvässä liikkeessä ja sovittaneeni pikaisesti laskettuna kaikkiaan yhdeksät farkut. Luku ei varmasti ole himoshoppaajalle huima, mutta minulle, jonka kärsivällisyys loppuu farkkuostoksilla yleensä siihen ensimmäiseen pariin joka ei nouse reisistä ylös, tuo luku on ennätyksellinen.

Viime viikon asuste Las Vegasista, jalassa Laguna Beachin farkut.

 

Jos mahdollista, inhoan farkkuostoksia ehkä vielä enemmän kuin bikiniostoksia. Ongelma, joskin positiivinen sellainen, on reisivarustukseni, joka vaikeuttaa farkkujen hankkimista radikaalisti. Kun farkkujen pituus on sopiva ja vyötärönympäryskin kohtaisi oman ympärykseni, eivät housut yleensä nouse reisiä ylemmäksi tai ainakin ne kiristävät reisipalojen kohdasta niin, että verenkierto alaraajoissa lakkaa tyystin. Jos kärsivällisyyteni riittää ensimmäisen pettymyksen jälkeen vielä toisen farkkuparin sovittamiseen, kipaisen hyllystä yleensä ne ympärykseltään kokoa suuremmat pöksyt todetakseni vain, että vyötärön selkäpuolelle jäävän tilan täyttämiseksi saisin syödä seuraavat neljä viikkoa McDonaldsilla joka päivä, kolmesti. Kun reisien kokoon lisätään vielä dieettaamisen, urheilun ja syömisen aiheuttama painonvaihtelu, jonka ansiosta puoli vuotta aikaisemmin ostetut farkut kiristävät vyötärölle epäseksikkään bratwurstin, on soppa valmis. Jos siis käy niin onnellisesti, että reisistä sopivat farkut löytyvät, pitäisi niitä teoriassa olla kaapissa kahta eri kokoa.

Mutta mistä niitä reisistään väljempiä farkkuja sitten löytyy? Henkkamaukat, Guessit ja muut sellaiset liikkeet, joiden ikkunoissa patsastelee vain hoikkasäärisiä mallinukkeja, kannattaa suosiolla jättää välistä. Pitkällisen etsinnän jälkeen olenkin löytänyt muutaman merkin, joiden farkunlahkeissa on tilaa muullekin kuin luille ja jänteille. Näitä merkkejä ovat Rock Revival, Laguna Beach ja Miss Me. Toki näidenkin sopivuus on mallikohtaista, mutta pääsääntöisesti vyötärökoon 27-29 farkuissa vaikuttaisi olevan tilaa kookkaammillekin reisille. Kaiken lisäksi näiden merkkien farkuissa on kivoja yksityiskohtia, jotka tekevät näistä alunperin duunarihommiin suunnitelluista housuista hitusen koreammat. Ja vink vink, farkkujen takataskuissa olevat läpät auttavat meitä persgeeniperimän hylkimiä luomaan illuusion terhakammasta perästä!

 

Share

Pages