Ladataan...
Outlandish

Itsensä brändääminen herätti mukavasti keskustelua täällä Lilyssä tällä viikolla. Näkemyksiä oli puolesta ja vastaan ja erinomaisia pointteja siitä, että kaikille ammattikunnille itsensä brändäys ei välttämättä sovellu, kuten opettajille, jotka varmasti mieluummin pitävät vapaa-aikansa oppilailtaan piilossa. Mutta samalla tuli todistettua, miten vähän osaamme arvostaa henkilöbrändimme arvoa erityisesti työmarkkinoilla, mutta myös ihan arjessa.

Lisäksi tuli selväksi, että ihmiset näkevät itsensä brändäämisen vaivalloisena ja liikana "työnä". Ja tämä on juurikin se syy, miksi tästä aiheesta alunperin päätin kirjoittaa: ihmiset asettavat itselleen koko ajan vaikka mitä tavoitteita, oli se sitten dieetti, tavoitepainoon pääseminen tai kokkaamaan/neulomaan/tanssimaan oppiminen. Meillä on jokin tarve tavoitella koko ajan jotain. Ja minä näen itsensä brändäämisen täysin samanlaisena tavoittelemisen arvoisena asiana, josta on pitkäaikaista hyötyä, samalla tavalla kuin sen tavoitepainon saavuttaminen.  

Tosiasia on, että brändäämme itseämme koko ajan sosiaalisissa tilanteissa huomaamattamme. Ja juuri siitä henkilöbrändäyksessä on kyse: olla rohkeasti oma itsensä. Toisin kuin monet tuntuvat luulevan, kyse ei ole löyhkäävästä itsekehusta vaan yksinkertaisesti oman osaamisen ja persoonan esilletuomisesta.

Konkreettinen esimerkki: meillä monilla Instagram-tili on sekalainen kollaasi arjen hetkiä ilman sen yhtenäisempää ideaa. Ja se on täysin OK. Tilistäsi saa silti jonkinmoisen kuvan sinusta henkilönä. Henkilöbrändäyksen tarkoitus on kiinnittää huomiota juuri tähän. Saattaa kuulostaa edelleen hurjalta sellaisille, joita ahdistaa ajatus siitä, että pitäisi miettiä miltä näyttää muiden silmissä, mutta tarkoitus ei ole edelleenkään välittää muiden mielipiteestä itsestään, vaan yksinkertaisesti uteliaisuudesta: millaisena muut minut näkevät ja onko se realistinen kuva minusta.

Suosittelen itsensä brändäämisen harkitsemista erityisesti työnhaussa oleville, sillä siitä on jo tullut tärkeä osa työmarkkinoita. Erityisesti siksi, että hakijoita on paljon enemmän kuin työpaikkoja; massasta on erotuttava. Lisäksi työnantajat googlettavat ja etsivät työnhakijoita sosiaalisen median kanavista ahkerasti saadakseen heistä kuvan henkilönä. Mitä kaikkea sinut googlettamalla mahtaakaan löytyä?

Tässä muutama vinkki, joita kannattaa miettiä muutenkin, kuin vain henkilöbrändäys mielessä, vaikka sen pitkäaikaisen unelman saavuttamiseksi:

1. Kartoita omat pyrkimyksesi / toiveesi

Mieti mitkä ovat henkilökohtaiset pyrkimyksesi ja toiveesi elämässä, mitä haluat tulevaisuudelta? Olisiko aika tavoitella sitä unelmaduunia tai päästää irti kaikesta ja muuttaa Espanjan aurinkorannikolle. 

2. Tee tutkimustyötä

Kun tavoitteesi ovat kristallinkirkkaita mieti miten pääset niiden luokse. Pohdinnan voi aloittaa googlettamalla ja etsimällä tietoa ihmisistä, jotka ovat jo päässeet tavoitteeseen, johon sinäkin pyrit. Etsi heidän tarinoistaan vinkkejä, joita voit itsekin käyttää hyödyksi oman tavoitteesi saavuttamisessa / brändisi rakentamisessa. 

3. Tunne ”markkinasi” ja mieti brändisi tuntomerkit sen mukaisesti

Jos tavoitteenasi on huippusuosittu lifestyle-blogi, brändisi (eli sinun) pitää kuvastaa sitä. Mieti mitä lifestyle-blogien lukijat blogeista hakevat. Jos taas haluat projektipäälliköksi kansainväliseen suuryritykseen, sinun on esiinnyttävä sosiaalisen median kanavillasi asiallisesti ja pyrittävä tuomaan ammattiosaamisesi esille esimerkiksi oman nettisivun tai LinkedInin kautta.

4. Mieti miten muut ihmiset näkevät sinut

Tämä on tärkeä kohta, sillä kun ymmärrät millaisena ympärilläsi olevat ihmiset näkevät sinut, sinun on helpompi rakentaa brändi niiden ominaisuuksien ympärille. Käytät siis hyväksesi vahvuuksiasi. Voit esimerkiksi kysellä ystäviltäsi ja työkavereiltasi mitkä kolme adjektiivia heille tulee ensimmäisenä mieleen sinusta. Sitten mieti kuinka iso ero on sillä, miten ihmiset sinut näkevät ja millaisena haluaisit heidän näkevän sinut. Jos eroa ilmenee, mistä se johtuu?

5. Ole esillä ja saatavilla

Tämä tarkoittaa paljon muutakin kuin vain sosiaalisessa mediassa brändisi/itsesi esille tuomista. Kyse on koko paketista, pelkkä kiillotettu Instagram-tili ei riitä. Sosiaalisissa tilanteissa itsensä brändääminen on ehkä kaikkein tärkeäntä ja teemme sitä huomaamattamme koko ajan tavatessamme ihmisiä. Se sisältää kaiken hiustyylistä käytöstapojen kautta sekä sanalliseen- että sanattomaan kommunikaatioon.

Esillä oleminen voi olla monelle se, jota pidetään kompastuskivenä: "en halua olla huomion keskipisteenä" tai ”en osaa aloittaa keskustelua tuntemattomien kanssa” ja sitä rataa, mutta esillä olemisella ei välttämättä tarkoiteta keskipisteenä olemista. Olethan ihmisten silmien alla koko ajan, päivittäin vaikka töissä, kaupassa ja illanvietoissa ystäviesi kanssa.

Voit buustata brändiäsi etsimällä lähialueelta tapahtumia, jotka sopivat henkilöbrändiisi, eli kiinnostuksenkohteisiisi, ja lähteä niihin mukaan: ne voivat olla seminaareja, jonkin kiinnostavan tuotteen lanseeraustapahtumia tai vaateliikkeen avajaiset, messuja, you name it. Kun tapaat uusia ihmisiä on tärkeää, että otat heihin myös jälkeenpäin yhteyttä, vaikka kiittämällä hyvästä keskustelusta. Tällöin jäät mieleen ja sehän on se ultimaattinen tavoite: näkymätön jää tässä maailmanajassa valitettavan helposti jalkoihin... Jopa Suomessa.  

6. Hallitse brändiäsi

Kun on kyse itsensä brändäämisestä, brändi kulkee mukanasi kaikkialle koko ajan. Se on tarra, jota et saa irti, se olet sinä. Käytännössä sen hallinta tarkoittaa esimerkiksi sitä, että LinkedIn-kuvasi vastaa persoonaasi. Suoraan edestä otetut toimistokuvat ovat niin last season. Lisäksi Twitter- ja Instagram-tilisi olisi hyvä kuvastaa sinun ”markkinaasi”. Jos olet brändännyt itsesi muotitietoiseksi, sinun tulisi myös näyttää siltä sekä sosiaalisessa mediassa, että ihmisten ilmoilla.

Pidä myös huolta, ettet levitä brändiisi sopimatonta sisältöä tai kilpailevia mielipiteitä. Esimerkiksi jos haluat antaa itsestäsi ammattimaisen kuvan älä arvostele muita ihmisiä netin keskustelupalstoilla (itse asiassa, älä hyvä ihminen tee sitä muutenkaan), äläkä julkisilla paikoilla tai listaa LinkedIniin lomakuviasi. Tällainen aiheuttaa seuraajissasi sekaannusta ja voi haitata brändiäsi yllättävänkin paljon.  

***

Internet mullisti maailman ja meidän tulisi ehdottomasti miettiä hetki, millaisen jäljen olemme tähän mennessä jättäneet itsestämme netin syövereihin ja millaisen jäljen haluamme itsestämme jäävän. Kaikki mitä nettiin suollat jää sinne. Se on aina löydettävissä. Joten nyt jos koskaan kannattaa ihan muutenkin, kuin vain brändäämisen nimissä miettiä kuka minä olen ja viestinkö itsestäni realistisesti ympärilläni oleville ihmisille.

Paras ja helpoin tapa varmistaa, ettet vahingoita itseäsi ja mahdollisuuksiasi nyt tai tulevaisuudessa, on miettiä "missä minä olen erityisen hyvä?" ja keskittyä sen esille tuomiseen: oli se sitten valokuvaus, kokkaaminen, työsi tai sosiaalisuus. Omien vahvuuksien ymmärtäminen ja korostaminen voi ainoastaan vaikuttaa elämääsi positiivisesti.

  

Share

Ladataan...
Outlandish

Brändit ovat varmasti kaikille tuttu konsepti: kun joku mainitsee sanan ”Nokia” jokaiselle tulee mieleen joko Nokian skandinaavista yksinkertaisuutta viestivä logo tai kännykät. Kuinka monelle tuli mieleen 3310? Itselleni ainakin. Brändi on se, jolla yritykset ratsastavat ja tunkeutuvat arkeemme.

Työelämän murroksessa suurten, kansainvälisten yritysten rinnalle on tullut nyt myös henkilöbrändäys. Yritysten johtajien brändillä on uskomattomasti arvoa. Viimeisin mielenkiintoinen henkilöbrändäysesimerkki on Trivago-nainen, joka meidänkin telkkareissamme pyörii melkein joka mainostauolla. Britteinsaarilla nousi tänä kesänä kohu kun julisteet Trivago-naisesta täyttivät metroasemien seinät ja yhtäkkiä kaikki halusivat tietää kuka hän on. Nyt Australialaisen Gabrielle Millerin nimi tunnetaan ympäri maailmaa.

Mutta henkilöbrändäys ei koske pelkästään isoja yrityksiä, niiden johtajia ja mainostyttöjä, vaan itsensä brändäämisestä on tulossa todella tärkeä osa myös työelämää ja erityisesti työnhakua.

Suomalaiset eivät ole loistaneet markkinoinnin saralla, mutta nyt nuoremmat sukupolvemme ovat nousseet arvoon arvaamattomaan ja tienaavat suuria summia rahaa jo ennen teini-ikää Youtube-kanavillaan sekä Instatileillään. Siinä sitä brändäystä kerrakseen!

Mutta ehkä meille kypsempään ikään päässeille itsensä brändäämisen tulisi liittyä enemmän työelämään tai tavoitteisiimme elämässä. Erityisesti jos haluat jonkin tietyn työn tai unelmissasi olisi muuttaa kaukomaille tekemään hyväntekeväisyystyötä (tai mikset muuttaisi ihan muuten vain), itsensä brändäys on hyvä tapa luoda tavoitteen saavuttamiseen strategia ja julkinen profiili, jonka avulla pystyt kiinnittämään oikeiden/tarvitsemiesi henkilöiden huomion.

Verkostot ja suhteet ovat kaiken A ja O. Koko ajan enemmän ja enemmän kaikilla elämän osa-alueilla, ja jos sinulla on oma brändi, sinun on huomattavasti helpompi tuoda persoonasi ja osaamisesi esille uusille ihmisille.

Itse olen huomannut brändäyksen merkityksen nyt töitä hakiessa kun kaikki keinot täytyy käyttää hyväksi massasta erottuakseen. Brändin rakentaminen on myös erinomainen tekosyy sille, että voit hyvällä omallatunnolla kartoittaa ja oivaltaa omat vahvuutesi ja voit ottaa niistä kaiken hyödyn irti.

Loppujen lopuksi itsensä brändäys, olit sitten työelämässä tai työtön, on jopa tärkeämpää kuin yksikään yritysbrändi; olethan yksilö, toista samanlaista ei tältä planeetalta löydy! Ja kunnolla rakennettu ja johdettu henkilöbrändi avittaa myös yritysten mainetta, joten tällaiset henkilöbrändillään huomiota herättävät yksilöt kiinnostavat.

Seuraavassa postauksessa kerään yhteen muutaman vinkin, joiden avulla oman brändin luominen onnistuu helposti.  

Onko jollain jo kokemusta oman henkilöbrändin rakentamisesta ja johtamisesta? Olisi kiva kuulla mielipiteitä asiasta, kokemuksia toimivista ideoista jne. 

Share

Ladataan...
Outlandish

Selailin ajan kuluksi vanhaa blogiani, jota kirjoittelin Slovakiassa asuessani ja joka kuivui kasaan muutettuani Viroon. Sieltä tuli vastaan kertaus muuttomatkasta Bratislavasta Tallinnan kautta Turkuun tammikuussa. Sattuipahan matkalle myös pahin lumimyrsky pariin vuoteen. Päätin #throwbackin merkeissä kirjata reissukertomuksen myös tänne puolelle. 

  • Muutto Bratislavasta Tallinnaan siinä ajassa ja kokonaisen huonekaluarsenaalin kanssa ei olisi mitenkään ollut mahdollista ilman vanhempieni apua. He ajoivat, monen ihmetellessä, Turusta Bratislavaan ja takaisin auto täynnä tavaroitani. Sain paljon kommentteja tästä sekä ystäviltäni, että puolitutuilta, joiden mielestä olin nätisti sanottuna pilalle hemmoteltu kakara, koska eivät vanhemmat normaalisti tuolla tavalla lähtisi noutamaan lastaan puolestavälistä Eurooppaa. Mutta se kertoo vain siitä, kuinka vähän nämä ihmiset minua tuntevat; meidän perheessä on aina ollut selvää, että jokainen pitää itse huolta itsestään. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö apua tarvittaisi ja annettaisi: tarvitsin muuttoapua ja vanhemmilta sain apua, simple. Lisäksi suurin piirtein jokainen suomalainen, jonka Bratislavassa tapasin joko muutti sinne tai sieltä pois vanhempien avustuksella. Olihan tuo kuitenkin loppupeleissä helpoin tapa ja todellakin kokemus!

    Olin asustellut Bratislavassa valmiiksi kalustetussa asunnossa, joten huonekalujen sijaan minulla oli vain vaatteita, (paljon!) kenkiä ja muita perustarpeita, mutta jäi hyvin pienestä kiinni ettei kaikki olisikaan mahtunut mukaan. Onneksi palapelinomaisesti pakattuna mitään ei tarvinnut jättää.

    Mitä pohjoisemmaksi ajoimme, sitä talvisemmaksi ympäristö kävi. Bratislavassa ei tietenkään ollut tietoakaan lumesta, mutta Varsovaan päästyämme ajoimme ruuhka-ajan lisäksi suoraan lumimyrskyn silmään. Lunta tuli niin paljon ja sakeasti, että jopa upouusi GPS:mme kadotti meidät kartalta. Siinä sitä sitten vellottiin muun liikenteen mukana johonkin suuntaan, kukaan ei tiennyt mihin ja vaikka olisikin ollut väärä suunta, niin kääntymismahdollisuutta ei siellä kaiken keskellä ollut. 


    Ne kaksi tuntia lukeutuvat elämäni stressaavimpiin! Ironiaa ei tilanteesta puuttunut kun siellä neljän autoja täynnä olevan kaistan välissä jumittaessamme radiosta pauhui "Hiiighway to helll!" No hei, indeed! Mutta jonkinmoisen onnenkantamoisen avulla selviydyimme ruuhkasta ja olimme jopa oikeassa suunnassa, joten pääsimme lopulta ehjon nahoin hotellillemme Lomzaan. 

    Lauantaina pikaisen aamupalan jälkeen matka jatkui Puolan läpi Liettuaan, Latviaan ja iltakahdeksaan mennessä piti olla Tallinnassa, jossa välittäjä odotti minua uudella asunnollani sopimuksen sekä avaimien kanssa. Aikataulu oli tiukka ja jo valmiiksi haastava Via Baltica oli kaiken lisäksi aivan umpijäässä, mikä hidasti matkantekoa. Aika henkihieverissä siinä mentiin. 


    Maisemat olivat kuitenkin matkalla henkeäsalpaavat! Maasto Baltian alueella on täysin tasaista, mutta kaikki puut olivat kuuran ja jäähileiden peitossa ja kaikkialla oli ihan tyyntä. Kunnes ajoimme todella tiheään sumuseinään. Ja kun sanon seinä, tarkoitan SEINÄ! Yhtäkkiä tie katosi, edessä ajava auto katosi, koko maailma vain katosi. Tätä ei välttämättä tarvitse sanoa, mutta sanon sen silti: stressitasot olivat entistä pahemmassa noususuhdanteessa!

    Kuin ihmeen kaupalla saavuimme lopulta Tallinnaan ja asunnolleni vain 15 minuuttia myöhässä. Purimme muutaman kassin autosta asuntoon jätettäväksi, minä allekirjoitin sopimuksen ja sain käteeni avainnipun. Sitten vain pari kadunpätkää lisää pohjoisen suuntaan ja hotellille satamaan. Aamulla matka jatkui sitten Turkuun, jossa edessä oli viikon rupeama: osta kokonainen asunnollinen huonekaluja ja valmistaudu henkisesti kohtaamaan jälleen uusi kotimaa!

Tulipahan taas todiestettua, että vaikka tuo matka olikin kokonaisuudessaan aika kamala, jälkeenpäin sitä ajatellessa hymy hiipii kasvoille. Kokemukset ovat aina hyvä asia, ja tämä reissu oli ehdottomasti kokemus! Tekisin saman reissun uudestaan... mutta en missään nimessä talvella!

 

Share

Ladataan...
Outlandish

 

Googlailin ajan kuluksi millaisia blogipostauksia huippubloggarit suosittelevat kirjoitettavaksi ja joka ikiseltä listalta löytyi "10 asiaa, joita et tiennyt minusta"-listaus. Joten tehdään sitten sellainen!

  1. Kun ulkolämpötila laskee alle +15:n asteen kärsin flunssasta 24/7 kunnes tulee taas aika, jolloin tämän maagisen lämpörajan yli päästään. Mitenniin synnyin väärälle puolelle mannerta?
  2. Lempparikotityöni on sohvalla lojuminen. Tunnen paljon ihmisiä, joille mitääntekemättömyys on täysin mahdoton ajatus. Itse olen nollaamisessa ihan super.
  3. Inhokkikotityöni on ikkunoiden peseminen. Pitää siirtää huonekalut pois tieltä ja kauheesti kaikkea kamaa täytyy olla mukana siinä touhussa...
  4. Rakastan suurkaupunkielämää, meteliä, hälinää, ihmisiä ympärillä! 
  5. Toisaalta rakastan myös metsässä samoilua, kesän ja syksyn tuoksuja ja sitä ultimaattista hiljaisuutta. Joskus täytyy vaan päästä kaikesta hetkeksi pois silläkin uhalla, että ensimmäinen yö kesämökillä täydellisessä hiljaisuudessa on aina pieni shokki. 
  6. Minua hävettää, että olen niin kokematon ja sen vuoksi huono kokkaamaan. Letut ja munakkaat onnistuu, miksei myös keitot, mutta en lähtisi ystäville kokkailemaan, koska taidot eivät vain riitä. 
  7. Perjantai-illat ovat parasta mitä tiedän: työviikko takana, perjantaipullo ja ohjelmassa joko leffailta tai keskustassa rymyilyä. 
  8. En osaa sisustaa. En siis lainkaan! Omasta tyylistäni olen todella tarkka, mutta kun kyse on huonekaluista ja sisustuksesta heitän heti pyyhkeen nurkkaan ja soitan paikalle äidin ja parhaan ystäväni. 
  9. Olen diagnosoinut itseni yliherkäksi, sillä reagoin asioihin erittäin voimakkaasti ja koko kropalla, oli kyse sitten ilmanpaineen vaihtelusta, stressin purkautumisesta tai terrori-iskusta meillä tai muualla.
  10. Saatan helposti juoda 7 kuppia teetä päivässä. Ja kupilla tarkoitan siis ämpäriä, koska en ymmärrä lipittämistä kun kyse on teestä. Olen myös todistanut, kuinka se brittiläisten urbaani legenda teen parantavasta vaikutuksesta tilanteessa kuin tilanteessa pitää paikkansa! Onkin kova ikävä Lontooaikojen kämppistäni, joka hermoromahduksen partaalla lattialla istuessani ja elämää kovaan ääneen kirotessani tuuppasi päänsä ovenraosta sisään ja kysyi oi niin kivasti "Would you like a cup of tea, love?" YEEESS!! Tuli ihan oikeasti heti huomattavasti parempi mieli.

Kun aloin miettiä tätä listaa, en meinannut keksiä oikein mitään sanottavaa. Eli kyllä minussakin sittenkin elää se pieni suomalainen, jonka mielestä en ole mainitsemisen arvoinen, mutta kappas kun keksi sen ekan jutun, niin johan alkoi asiaa tulla :D Ja loppujen lopuksi listaa olisi voinut jatkaa vaikka kuinka. Mutta ehkä jätetään vain tähän. 

   

 

Share

Ladataan...
Outlandish

Vanhempieni sukupolvi tuntee Tallinnan suurelta osin alkoholinnoutomaana, kun taas itseni ikäiset ja nuoremmat ajattelevat yhä useammin Tallinnaa huippuravintolakokemusten luvattuna maana. Ja ihan syystä! Tallinnassa ei ole niin nöpönuukaa mihin raflaan astut sisään, todennäköistä on, että kokemus on erittäin miellyttävä (poislaskien pääaukion ravintolat! En tiedä mikä siinä on, että kaikkialla turistikeskittymissä ravintoloiden laatu on aina nätisti sanottuna kallista paskaa... Miksei turistimassoille voida tarjota kunnollista ruokaa?)

Tässä 10 omaa lemppariani ja suositustani Tallinnan ravintoloista (tähän mennessä) ei-missään-järjestyksessä:

Pegasus

Pegasus on supersuositun Rataskaevun sisarravintola, johon porukkaa yleensä ohjataan, jos/kun Rataskaevussa ei ole tilaa. Ja ei ole muuten tippaakaan huonompi valinta. Ravintola sijaitsee muutaman askeleen päässä Vapaudenaukiolta Vanhan Kaupungin suuntaan ja on tyyliltään rento, virolainen ja siellä suositaan sesongin raaka-aineita. Eksoottisin ateriani siellä oli villisikapihvi. Pegasus on vanhempieni lemppari Tallinnassa ja itsekään en ole koskaan pettynyt mihinkään, mitä ravintolassa on eteeni kiikutettu.

F-hoone

Telliskiven hipster-alueella sijaitseva ravintola on varmasti suurimmalle osalle jo tuttu. Kaikki tänne tulevat suomalaiset tuntuvat puhuvan paikasta. Eikä suotta! Miljöö on sanalla sanoen cool: vanhassa, todella korkeassa tehdasrakennuksessa riittää tilaa useammalle syöjälle ja meininki on rento. Menusta löytyy kaikille jotain.

Ensimmäisellä vierailullani en löytänyt perusteita sille hypetykselle, mitä ravintola on jo vuosien ajan nauttinut. Tilaamani curry oli todella mauton ja vaikka pyysin ekstrachiliä, siitä ei ollut tietoakaan. Mutta ilmeisesti kokilla saattoi silloin olla huono päivä, sillä seuraavalla kerralla tilaamani falafel-salaattiannos oli täydellisyyttä hipova. Ja todella täyttävä! Suosittelen myös tilaamaan mukaan kakkupalan (tai kolme).

Kolm Sibulat

Oikein: Suomeksi ravintolan nimi on siis Kolme Sipulia. Tämä on listallani uusin kokeilu ja ai että, voisko joku tulla kylään, jotta pääsen tuonne uudestaan?! Paikka on keskustan ulkopuolella lähellä Telliskiveä, mutta taxi keskustasta ei neljää euroa enempää maksa, joten ehdottomasti kannattaa käydä kokeilemassa! Ravintola sijaitsee vanhassa, hieman ränsistyneessä puutalossa, mutta sisällä ränsistymisestä ei ole tietoakaan. Ruoka on fine-diningia, mikä ei kuitenkaan näy hinnassa. Suosittelen erityisesti kokeilemaan vaikka alkudrinkkinä hilla-gin and tonicia. Itse olin tällä kertaa kasvismeiningillä liikkeellä, mutta listalta löytyy myös esimerkiksi tonnikalapihviä (johon ei Tallinnassa usein törmää) sekä kanaa ja possua.

Kaks Kokka

Tämä taisi olla ihan ensimmäisiä ravintolakokemuksiani Tallinnassa tänne muutettuani. Olen käynyt ravintolassa noin puolen vuoden välein ja ikinä ei tarvitse pettyä. Kyseessä on vähän hinnakkaampi ravintola, mutta ei edelleenkään lähelläkään suomalaisia fine-dining-hintoja. Kuten monissa muissakin ravintoloissa täällä, Kaks Kokassa keskitytään sesongin herkkuihin ja ruoka on tyyliltään virolaista, eli freesiä!

Unohtumattomin ruokakokemukseni oli tässä ravintolassa: ankkasalaattialkuruoka, joka vei myrskyisenä helmikuun päivänä mielen suoraan kesämökille, lämpimään keskikesään ja kesän tuoksuun. Valitettavasti kyseistä salaattia ei ole enää pitkään aikaan saanut ravintolasta, mutta siinä oli annos, jota en tule luultavasti koskaan unohtamaan.  

NOP

Ehkä maailman paras lounasravintola. Pieni siniharmaa puutalo sijaitsee Kadriorgin alueella vain kymmenen minuutin kävelyn päässä Vanhasta Kaupungista. Ravintola erikoistuu luomuruokiin ja heillä on ehdottomasti Tallinnan paras aamiaislista, jonka valikoima on täynnä tuoretta ihanuutta. Ravintolan yhteydessä on pieni luomukauppa, josta saa vaikka mitä pastasta granolaan ja tuoreisiin vihanneksiin. Myös NOPissa leivotaan joka aamu mitä ihanampia kakkuja ja piirakoita, joita kannattaa tilata kahvin kyytipojaksi tai mukaan.  

Elevant / Villa Thai

Jos tekee mieli hyvää aasialaista ruokaa, niin nämä kaksi ovat erinomaisia vaihtoehtoja. Villa Thai sijaitsee melkein NOP:in naapurissa, ihan kulman takana Tallinnan Yliopistosta ja Elevant taas ihan Vanhan Kaupungin ytimessä Vene-kadulla. Molemmissa on sisustuksen osalta otettu aasialainen teema todella hyvin haltuun ja ruoka on erinomaista. Villa Thaissa valikoima on hieman laajempi kun taas Elevant keskittyy pelkästään intialaiseen ruokaan. Villa Thai on aivan toimistomme edessä, joten siellä tulee itse käytyä lounaalla viikottain. 

Leib Resto & Aed

Vanhassa Kaupungissa hieman piilossa sijaitseva Leib Resto oli pitkään ravintola-bucket-listilläni ja kun viimein pääsin kokeilemaan eräänä pimeänä talvi-iltana paikan tarjontaa lumouduin heti ovesta sisään astuessani. Paikka on vähän samantyylinen kuin Rataskaevu: pienen baariaulan jälkeen lähtee useampi kapea käytävä kiemurtelemaan pitkin ikivanhaa kivimuuria ja käytävien perältä löytyy pieniä, erittäin tunnelmallisia huoneita. Itse pääsimme alakertaan aivan Uus-kadun varteen pieneen ja aika romanttiseen tilaan.

Tämä ravintola on taas sieltä hinnakkaammasta päästä, mutta ruoka oli kyllä jokaisen sentin arvoista! Useissa paikoissa pöytään tuodaan heti aluksi paikallista, itse leivottua leipää sekä merisuolalla maustettua voita ja Leibissä kyseienen leipä oli ihan omassa sfäärissään. En osaa sanoa millaiselta paikka näyttää kesällä, mutta itse menisin uudestaan vuoden pimeimpinä aikoina, sillä Leibissä on aivan oma tunnelmansa silloin.

Pull

Yksi Tallinnan uusimmista tulokkaista on tammikuussa Rotermannin alueelle avattu pihviravintola Pull. Pihvi on sellainen juttu, että jos se ei ole tasan oikein valmistettu, niin koko päivä menee pilalle. Ja Itä-Euroopan maissa riski tällaiselle tilanteelle on usein suuri. Mutta onneksi meillä on Pull! Todella laadukasta, paikallista lihaa: löytyy sikaa ja nautaa, mutta myös kalaa ja omaa suosikkiani, ankkaa. Hinnat ovat virolaisittain korkeat, mutta kun vertaa Suomessa pihvien hintoihin ja sitten miettii vielä laatua, niin mielelläni maksan 25€ Pull-pihvistäni. 

NOA

Turkuun avattiin juuri samanniminen ravintola (tosin kahdella O:lla), mutta se ei pysty kilpailemaan tämän Viro-version kanssa kun puhutaan ravintolasta avautuvasta näkymästä. NOA sijaitsee itse asiassa Tallinnan ulkopuolella Viimsin alueella aivan meren rannalla. Rakennuksen arkkitehtuuri on Alvar Aalto-maisen simppeli ja lainehtiva, ja sisustus todella miellyttävä. Ravintolan peräseinä on pelkkää lasia, jonka takana levittäytyy Itämeri sekä Tallinnan siluetti. Ruoka on erinomaista, mutta minulle riittää tässä ravintolassa jo pelkästään sen miljöö ja se rento fiilis. Voisin vain istua ravintolan terassilla ja tilata cocktailin toisensa perään. 

Sfäär

Kaikki varmaan tietävät A-terminaalista Vanhaan Kaupunkiin matkalle osuvan Scotland Yard-pubin. Jos haluatte seurata keski-ikäisten, suomalaisten pariskuntien kännistä tappelemista, suosittelen kyseistä paikkaa. Itse siirtyisin pari ovea pubista satamaan päin. Samasta rakennusrivistöstä löytyy aiemmin mainitsemani Kaks Kokan lisäksi Sfäär-ravintola, joka on huomattavasti rennompi mesta. Ravintolan yhteydessä on myös kauppa, johon voitte mennä katselemaan omalla vastuulla; riski kukkaron kevenemiselle on suuri, sillä sieltä löytyy ihan liikaa kaikkea ihanaa. Shoppailun lomassa voi sitten tilata myös ruokaa, joka Sfäärissä on laadultaan erinomaista. Paikka on kuitenkin pieni ja suosittu, joten pöytävaraus on suositeltava.

+ SPOT

Bonuksena voisin mainita vielä entisen työharjoittelijamme testaaman SPOT:in, joka sijaitsee ihan Vanhan Kaupungin alussa. Alue on sen verran turisteikas, että se laittaa väkisinkin miettimään, kuinka laadukas kyseinen paikka voi olla, mutta koska harjoittelijamme on yhtä paljon hyvän ruoan perään kuin minä ja koska myös ravintolan nettisivuilta sai positiivisen vaikutelman, tämä on ravintola-bucket-listilläni seuraavana vuorossa. Onko joku jo ehtinyt kokeilla?

Tai tuleeko muita hyviä Tallinnaravintoloita mieleen? Kaikki ehdotukset otetaan ilolla vastaan!

Share

Pages