Ladataan...
Outta my heart

Minulla on ollut viime päivinä aika kiire ja stressi tulevista yo-juhlista on hieman lisääntynyt, kun sopivaa asuakaan ei ole vielä löytynyt… Monesti on todettu positiivisten ajatuksen lisäävän positiivista ajattelua ja näin hyviä asioita elämään. Siksi päätinkin keskittyä hetken niihin asiohin, jotka ovat juuri nyt hyvin! Asioihin, joista olen kiitollinen ja jotka saavat hymyn huulille!

Minusta tulee ylioppilas ja ensi viikolla saan painaa valkolakin päähäni!! En voi vieläkään uskoa, että nyt on minun vuoroni kun tuntuu siltä että vastahan lukio alkoi!

Tuleva kesä, lämpö ja auringonpaiste. Istun parhaillanikin ulkona terassilla ja nautin siitä, että ulkona tarkenee vallan mainiosti t-paidalla! 

Uusi objektiivi, jolla nämä kuvat on otettu <33 En malta odottaa uusia kuvailuja tämä obuska mukana!

 

Olen vihdoin saanut suunniteltua juhlissani tarjottavat ruuat! Allergioideni takia ei ollut mikään helppo nakki suunnitella sekä minulle sopivia, että muille vieraille maistuvia ruoka. Vielä pitää toivoa, että kaikki onnistuu  ja ”kaikettomat” tarjoiluni tuottavat vieraille uusia positiivisia makuelämyksiä!

Pihatreenit ja aamulenkit! Kiireen takia olen nauttinut pikaisista ja tehokkaista treeneistä raikkaassa ulkoilmassa! Parasta treenata auringonpaisteessa <3

Tuleva kampaajakäynti. Edellisestä kerrasta on kulunut jo vuosi, joten olen enemmän kuin innoissani päästessäni taas kampaajan penkille. On niin mukava vain istua ja ottaa rennosti, kun joku muu huolehtii siitä että väri on tasainen ja leikkaus siisti! <3

Kirpparilöydöt. Kirpparit ovat ihan parhaita paikkoja aarteiden metsästykseen. Katsokaa nyt tätäkin paitaa?! <3 Ja kirppistely on ehdottomasti myös budjetti-ystävällästi, tälläkin paidalla hintaa huimat 4€!

 

Macin kirkkaan punainen huulipuna, joka oli kuvauspäivänä ensimmäistä kertaa käytössä. Tuskin maltan odottaa huulipunan ja yo-lakin skarppia yhdistelmää ;)

Turvallinen koti ja kotimaa. Taas sitä kauhistelin radiota kuunnellessani Manchesterin terroristi-iskua. Ei voi olla kuin kiitollinen siitä, että perhe ja läheiset ovat turvassa, koska se ei ole mikään itsestäänselvyys.

Meidän kaksi karvaista höpönassua. Okei pakko myöntää, että ainakin nuorempi Onni-koira aiheuttaa lähes yhtä paljon harmaita hiuksia kuin naururyppyjä xd 

Ennen kaikkea se, että olen tänään elossa ja saan nauttia minulle annetusta elämästä <3

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Outta my heart

Vietin tällä viikolla muutaman päivän Tallinnassa. Illalla olimme lähdössä dinnerille ja itse vetäisin uudet korkkarini jalkaan (ovat muuten ihan älykivat, mooonta sydänsilmäemojia <3) ja poikäystäväni laittoi puvuntakin päälle. Kulkiessamme kadulla tuntui siltä, että saimme paheksuvia silmänpyörityksiä osaksemme enemmän kuin iloisia hymyjä. Koska kuljimme itse nauraen ja hymyillen, alkoivat nämä omituiset reaktiot hieman häiritä. 

Siinä sitten rupesin ääneen miettimään, että miksi siististi pukeutuminen on varsinkin Suomessa/muissa pohjoisissa maissa jotenkin väärin? Tuntuu siltä kuin normaalia enemmän laittautuminen katsotaan naurettavaksi hömpötykseksi ellei sitten ole baariin menossa. Ihan kuin ihmisen vaatteet määrittäisivät hänet turhamaiseksi tai ylimieliseksi? Aivan kuin ihmisten pistävät katseet yrittäisivät sanoa ”Kuka sinä nyt luulet olevasi kun tuommoisissa vaatteissa kuljet?! Luuletko olevasi jotenkin parempi kuin me muut?” 

En, itse en kuvittele olevani muita parempi ihminen, kun puen päälleni tavallisesta poikkeavia vaatteita. Eivät päälle pukemani vaatteet muuta ihmisarvoani suuntaan tai toiseen. Olen yhä se sama ihminen kuin aikaisemmin. Kyse on siitä, että viihdyn paremmin siisteissä ja hieman erilaisissa vaatteissa. Koen, että vaatteeni ovat tapa ilmaista itseäni ja käyttää luovuuttani. Olen yhä enemmän innostunut muodista ja rohkaistunut kokeilemaan uudenlaisia yhdistelmiä. Koen oloni inspiroituneeksi, kun saan leikitellä päälle pukemillani vaatteilla! Rakastan sitä tunnetta kun on hyvä asu päivä ja kokonaisuus vain toimii. 

 

Ei siinä sen kummempaa. Rakastan mielenkiintoisia asukokonaisuuksia yhtä lailla kuin joku muu voi rakastaa jalkapalloa. Mielestäni on surullista, että yhä edelleen muodista kiinnostuminen mielletään turhamaiseksi ja pinnalliseksi. Mutta miksi? Onko kyse siitä, että muodista kiinnostuneiden ajatellaan törsäävän rahaa kuin roskaa uusiin asukokonaisuuksiin? Omalla kohdallani väite ei pidä ainakaan paikaansa, koska ostan paljon vaatteita kirpputorilta, myyn vanhoja vaatteitani kirpputorilla ja pyrin ostamaan laadukkaampia ja kestävämpiä vaatteita. Toki rahaa vaatteisiin kuluu helposti enemmän kuin muilla, mutta itse ainakin haluan panostaa kiinnostuksen kohteeseeni. Yhtä lailla ihminen, joka ei ole kiinnostunut muodista käyttää vaatteissa säästämänsä rahat todennäköisesti johonkin omaan kiinnostuksen kohteeseensa.

Tai onko mahdollisesti kyse siitä, että vaatteitaan esittelevän ajatellaan esittelevän itseään? Itse olen viimeaikoina kuvannut paljon asukuvia, jossa esiinnyn itse vaatteideni kanssa. Tarkoituksenani ei todellakaan ole esitellä ja mainostaa itseäni sen enempää kuin taustalla seisovia puita. Kuvaan asun, joka on mielestäni onnistunut, mielenkiintoinen ja joka voisi inspiroida muita ihmisiä. Ja ainakin itseäni rupeaa häiritsemään jos luen muoti- tai lifestyle-blogia, jossa ei koskaan näy itse kirjoittajan kasvoja. Asukuvia kuvatessa tulee siis väistämättä kuvattua myös itseään, mutta sen takia en kuvaa asukuvia.

Tai ajatellaanko, ettei muodista bloggaaja tai kirjoittaja osaa ajatella muuta kuin vaatteita? Se, että kirjoittaa muotiblogia ei tarkoita etteikö ihmisellä olisi syvällisempää näkemystä elämästä ja ihmisyydestä. Henkilö on vain kiinnostunut muodista ja päättänyt rajata sen omaksi jutukseen. Joten haluan vielä nostaa esille, että muodista kiinnostuminen ei poikkea maalaus harrastuksesta, lintubongailusta tai moottoripyörällä ajelusta. Ainoa ero on se, että muodista kiinnostuminen näkyy ihmisestä yleensä heti päälle päin. Ei se tee henkilöstä yhtään sen pinnallisempaa. Vaatteet toki koristavat ihmisen ulkokuorta, mutta se todellinen minuus on niiden alla!

 

Jokainen saa olla kiinnostunut mistä haluaa. Minä olen kiinnostunut muodista ja sinä voit olla kiinnostunut lintubongailusta ja se on ihan fine! Pidin tämän mielessä, kun jatkoimme Tallinnan kaduilla kävelyä ja kyllä hymy palasi takaisin huulille. Pidin erityisesti asussani (kenkien lisäksi xd) sinisestä solmupaidasta, jonka ensimmäistä kertaa kokeilin laittaa housujen sisään! Paita näytti jopa paremmalta näin yhdistettynä ja siitä olinkin ihan fiiliksissä! 

 

Ihanaa perjantaita kaikille <3 Jos sulla heräsi jotain mieleen aiheeseen liittyen niin kommenttiboxi on avoin keskustelulle!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Outta my heart

Bleiserit eivät ole koskaan olleet minun suosikkejani vaan pikemminkin olen naureskellut niiden tätimäiselle ja viralliselle ulkomuodolle. Vimmaisesti kevättakkia itselleni etsiessä törmäsin kuitenkin tähän Hm:n poimutettuun bleiseriin. Erilaisuus kiinnitti huomioni ja ajattelin, että miksei sitä voisi kokeilla ja pistin bleiserin tilaukseen?!

Postipakettia avaessani sydäntäni lämmitti ensiksi takin paksu ja hyvälaatuinen kangas. "Jes tämä voisi toimia oikeasti kunnon takkina!!" hihkaisin. Mallikin oli just eikä melkeen täydellinen. Jännää kuinka perus musta bleiserimallinen takki muuttuu muutaman poimutuksen ansiosta aivan eri kategoriaan kuuluvaksi! Tämä takki tulee olemaan kovassa käytössä kevään ja kesän ja todennäköisesti myös syksyn aikana! Uusi kevättakki check ;)

Pakko vielä hehkuttaa kirpparilla 7€:lla löytämääni kiiltonahka laukkua! Aivan sairaan makee sanon minä! Taas kerran osoitus siitä, että kärsivällisyys aina palkitaan kirppariostoksissa ;) Mukavaa lauantaita teille <33

Jacket- Hm/ Jeans- Hm/ Bag- 2hand/ Shoes- Vagabond/

Share
Ladataan...

Ladataan...
Outta my heart

Tiedättekö mitä, minä olen kyllästynyt. Olen kyllästynyt siihen, että ympäröivä maailma ihannoi liiaksi terveellisiä elämäntapoja. Pitäisi olla saliohjelma, jonka mukaan salilla vietetään kaksi tuntia päivässä. Sen jälkeen juostaan kotiin punnitsemaan ruokaa ennen kuin sitä voi syödä. Herkuttelu on kiellettyä eikä sokeriin saa missään nimessä koskea. Kamalinta tietenkin on jos vaihtaa salitreenin leffailtaan vain sen takia, että vähän väsyttää. Nukkua pitää vähintään kahdeksan tuntia, koska muuten menee leporutiinit ihan sekaisin. Itseään kehutaan terveellisten elämäntapojen hallitsijaksi, kun juostaan jatkuvasti juoksumatolla ja syödään salaattia.

 

Elämä pitäisi olla monen median mukaan yhtä tarkkailua ja ohjeiden mukaan elämistä. Monesta tuutista tuutataan, että tee näin tai muuta tapasi näin niin olet parempi, timmimpi, jaksavampi ja kauniimpi. Fitnessbuumin myötä liikunnan merkitys ihmisten arjessa on lisääntynyt, mutta mielestäni moni tekee asiasta liian suuren numeron. Elämää kun ei voi elää tai ei ainakaan kannata elää kuin jotakin ohjekirjaa noudattaen. Elämässä tulee ja menee asioita, joihin ei voi vaikuttaa eikä niitä vastaan kannata taistella vain sen takia, ettei muka pystyisi muuttamaan rutiinejaan.

 

Itse tiedän olleeni aivan liian tarkka syömisieni ja liikunnan kanssa elämäni aikana. Lenkillä piti käydä tai muuten iski morkkis, joka saattoi pilata loppupäivän. Herkkuihin en koskenut sormellakaan ja uskoin salaatin jopa olevan terveellistä ruokaa (tarkoitan nyt ihan vain salaattia itsessään enkä salaattia annoksena, jossa on paljon muita lisäkkeitä). Suunnittelin menojani treenaamisieni mukaan. Suunnittelin elämääni treenaamisen mukaa, mikä ei jälkeenpäin ajateltuna ollut ehkä se paras vaihtoehto.

 

Viimeisen puolen vuoden aikana olen tietoisesti pyrkinyt tekemään itsessäni asennemuutoksen. Asennemuutoksen sitä kohti, ettei aina tarvitse tehdä niin kuin ”pitäisi” tai niin kuin joku opus sanoo. Olen ottanut harppauksia kohti tasapainoisempaa, ymmärtäväisempää ja lempeämpää elämäntyyliä. Sallin itselleni hyvällä omallatunnolla paljon enemmän asioita kuin ennen. Olen onnellinen viikonlopun jätskiannoksista, siitä että syön välillä pinaattilättyjä päivälliseksi tai siitä että treenin skippaaminen ei saa minua tuntemaan oloani epäonnistuneeksi tai riittämättömäksi. Olen onnellinen siitä, että pystyn muuttamaan suunnitelmiani lennosta enkä kangistu niin usein tuttuihin toimintatapoihin.

Yhtä lailla nautin edelleen salitreenin kohottamasta sydämen sykkeestä, juoksulenkin huumasta ja täydellisen vihersmoothien samettisesta mausta. Ongelma ei ole kohdallani ollut elämäntapojeni rempaallaan oleminen vaan niiden ylikontrolloiminen. Tiedän nyt hyvin, ettei skipattu treeni kaada elämääni ja varsinkin silloin kun tunnen oloni väsyneeksi ja tiedän kaipaavani lepoa enemmän kuin rääkkitreeniä. Itse en halua viettää elämääni salilla, koska se ei ole loppupeleissä minulle se ainoa ja oikea juttu. Haluan pitää huolta terveydestäni ja hyvästä kunnostani, mutta haluan ettei siitä tule elämääni kontrolloiva asia eikä saisi tulla kenelläkään muullakaan!

 

Mä haluan sanoa vain, että nauttikaa ihmiset elämästä! Syökää suklaata, juoskaa sprinttejä, zumbatkaa ja käykää drinksuilla ja unohtakaa välillä ne jutut joita ”pitäisi” tehdä! Luottakaa inuitioon ja siihen, mitä sydämenne sillä hetkellä sanoo. Käyttäkää energiaa tasapainon löytämiseen. Siihen, että voi hyvillä mielin ottaa välillä rennosti ja sitten taas painaa täysillä. Uskon, että sillä tavoin pääsemme yhä lähemmäksi aidosti onnellista elämää! <33

Share
Ladataan...

Pages