Ladataan...
Päästä irti

Aiemmin kirjoitin, kuinka olen saanut apua ärtyneen suoleeni pellavansiemenrouheesta. Itse olen turvottanut sen yön yli ja sekoittanut puuroon. Pellavansiemenrouheen vaarallisuudesta on kuitenkin ollut myös uutisointia, johon olen viime aikoina havahtunut.

07.11.2016 Etelä-Suomen sanomat on kertonut, että SVT on tuonut esille, kuinka Ruotsin television uutiset on varoittanut käyttämästä pellavansiemenrouhetta ruokana mihinkään tarkoitukseen. Uutisen mukaan se on Ruotsin elintarvikeviraston mukaan vaarallista. Ongelmana on linamariini, joka saattaa ihmiselimistössä vapauttaa syaanivetyhappoa eli sinihappoa.

Elintarviketurvallisuusviraston Eviran  (09.05.2017) mukaan vaara ei kuitenkaan ole näin suuri, sillä linamariinin ei ole kirjallisuudessa raportoitu aiheuttaneen syanidimyrkytyksiä.  Pitkäaikaisista vaikutuksista ei tosin ole tietoa. Eviran mukaan myrkylliset pitoisuudet eivät kohoa vaaralliselle tasolle, ellei sitä syödä suurina kerta-annoksina. Eviran turvallisen käytön mukaan aikuiset voivat syödä 2 rkl päivässä pellavan- tai muiden öljykasvien siemeniä turvallisesti.

Itse ajattelin jatkaa käyttöä kohtuullisina annoksina ja kun turvotan sen yön yli, syön pellavansiemenrouheen heti aamulla. Pellavansiemenrouheen härskiintyminen on nimittäin ilmeisesti myös vaarallista. Härskiintyminen tapahtuu ilmeisen nopeasti.

Oletko sinä lopettanut pellavansiemenrouheen käytön näistä syistä?

Ladataan...
Päästä irti

 

Vietin viime viikolla torstaista sunnuntaihin Natural High Healing Festivalilla. Itselleni nämä olivat ensimmäiset kyseiset festivaalit. Olin kuitenkin kuullut festivaaleista melko paljon, joten tiesin hieman, mitä odottaa. Natural High Healing Festival on päihteetön festivaali Uudessakaupungissa. Festivaalin sivuilla (naturalhighfestival.fi) kuvaillaan festivaalia uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumattomaksi luovuuden, vapauden ja sydämen festivaaliksi. Festivaali onkin kaikkea tuota!

Oman kokemukseni mukaan festivaaleille kerääntyvät ihmiset, jotka kannattavat toisten ihmisten, eläinten ja luonnon kunnioittamista. Ihmisiä yhdistää halu kehittää itseään ja muuttaa maailmaa kohti vapautta, iloa, rauhaa ja rakkautta. Festivaaleilla saa olla oma itsensä, kunhan kunnioittaa toisia. Festivaaleilla saa tanssia, laulaa, nauraa, itkeä ja vaikka huutaa. Ihmiset kokoontuvat festivaaleille iloitsemaan, rentoutumaan sekä haastamaan ja kehittåmään itseään yksin ja yhdessä.

Festivaaleilla on monenlaista ohjelmaa: musiikkia, meditaatiota, joogaa, tanssimista, laulamista, tantraa ja muita työpajoja. Festivaaleilla voi ostaa myös ravitsevaa vegaaniruokaa sekä saunoa ja uida.

Itse osallistuin Pussy talks-nimiseen työpajaan (Violeta Labello), jossa vapauduttiin naisten sukupuolielimiin ja seksuaalisuuteen liittyvästä häpeästä. Osallistuin myös Breath Journey-työpajaan (Pragita ja Sudeva), jossa syvähengityksen avulla päästettiin irti kontrollista. Itse yllätyin omasta reaktiostani: nauroin, itkin ja huusin. Todella vapauttavaa!

Lisäksi osallistuin naurujoogaan (Henna Länsipää), Healing Sounds Qigongiin (Tai Chi Forest), Alchemy of Shame-työpajaan (Kaisa Peltola) sekä olin seuraamassa useita musiikkiesityksiä. Tanssimme myös paljon.

Yllätyin positiivisesti siitä, että minun oli suhteellisen helppoa käydä työpajoissa. Toki jotkin kohtaamisharjoitteet muiden kanssa ujostuttivat, mutta huomasin, että olen vapautunut hirveästi ihmisenä niiden vuosien aikana, kun olen kehittänyt aktiivisesti itseäni. Aiemmin myös tanssiminen ja laulaminen tuntuivat ylivoimaisilta haasteilta, nyt eivät lainkaan! Oli ihanaa huomata, miten työ on tuottanut hedelmää. En ole kuitenkaan vielä valmis esimerkiksi haastaviin tantratyöpajoihin. Mielestäni näissä asioissa on hyvä haastaa itseään omia rajoja kunnioittaen ja kuunnellen. Olin festivaaleilla avopuolisoni Lauran kanssa, ja festivaali lähensi myös meitä.

Festivaalista jäi käteen pitkät halaukset, lämpimät katseet, tanssin ihanuus, laulun kauneus ja tunne itsensä ylittämisestä. Lisäksi olo festivaalin jälkeen oli vapautunut ja rentoutunut haastavien työpajojen, mukavien illanviettojen, saunomisen ja uimisen jälkeen. Muihin festivaaleihin verrattuna iloa tuotti myös päihteettömyys ja siistit vessat! Suosittelen koko sydämestäni!

Ladataan...
Päästä irti

Olen tässä lomalla ollessani pohtinut jonkun verran omaa kehoani, ja omia elämäntapojani. Kerrankin niin päin, että olen melko tyytyväinen molempiin. Urheilen 2-3 kertaa viikossa uiden tai käymällä salilla, syön ravitsevaa kasvisruokaa (satunnaisesti kalaa), en polta tupakkaa ja käytän alkoholia yleensä kohtuudella. Olen tyytyväinen sopusuhtaiseen ja terveeseen kehooni. Tila on kuitenkin monen vuoden yrittämisen tulosta, jotta olen päässyt eroon huonommista tavoista, ja onnistunut saamaan terveet elämäntavat pysyviksi. Joskus voi herkutella, ja se on ok.

Olen tällä viikolla jotenkin hieman ärsyyntynyt siitä, että somemaailmassa tuntuu edelleen pyörivän valtavasti puhetta siitä, kuinka päästä kesäkuntoon? Pelkästään somea selaamalla iskee paineet, että pitäisikö minunkin olla jossain valmennuksessa pääsemässä kesäkuntoon? Tuntuu olevan oletus, että ihmiset, jotka eivät ole kisakireessä kesäkunnossa, olisivat jotenkin tyytymättömiä tilaansa? Mikä edes on kesäkunto? Ärsyttää koko termi.

Itse käsitän kesäkunnolla tilan, jolloin kevään aikana vartalo saadaan näyttämään siltä, mikä on yhteiskunnallisesti käsitys hyvästä bikinivartalosta. Kyseiseen bikinivartalon tilaan päästään erilaisin dieetein ja urheilusuorituksin. Sellaisen vartalon uskaltaa sitten viedä rannalle.

Yhteiskunnallisesti tuntuu olevan oletus edelleen, että ihmisen tulisi haluta olla kesäkunnossa. Tuntuu olevan mahdottomuus, että voisi olla tyytyväinen kehoonsa, vaikka siinä olisi läskiä ja selluliittia. Toki nykyisin on esimerkiksi plusmalleja, jotkä näyttävät erilaista esimerkkiä, joka on hienoa. Mielestäni tulisi pyrkiä hyväksymään itsensä, ja löytämään tyytyväisyys itseensä joka päivä omien elämäntapojen kautta. Haluaisin elää maailmassa, jossa jokainen saisi määrittää kesäkuntonsa itse.

Itse en pyri olemaan missään kesäkunnossa, vaan puhtaasti vuoden ympäri terveessä kehossa. Tässäkin asiassa on saanut tehdä työtä melko paljon, että on päässyt kesäkunto-ajattelusta eroon. On kuitenkin ihanaa, kun niin on käynyt. Elämäntavat pysyvät balanssissa vuoden ympäri, ja silloin ei tule paniikkia keväisin päästä kesäkuntoon. Onneksi useat hyvinvointialan ammattilaisetkin ovat alkaneet muuttaa tätä ajattelua.

Itse olen kesäkunnossa vuoden ympäri. Kesäkuntoani ei haittaa pieni pömppömahani. Laitan bikinit päälle ja lähden rannalle.

Mitä ajatuksia herää aiheesta?

 

Pages