Ladataan...
Päästä irti

 

Olen viime aikoina ollut reunalla. Jyrkänteen reunalla, jossa en ole ennen ollut. Blogin nimi kertoo tästä: Päästä irti! En kuitenkaan ole vielä siellä: irtipäästämisessä. Olen vasta polulla. Stressi muuttamisesta ja työpaikan vaihtamisesta on lisännyt pakko-ajatuksia viime aikoina, ja olen ensimmäistä kertaa elämässäni vakavasti harkinnut niiden jättämistä omaan arvoonsa (WAU!!). Tunnemaailma on ailahdellut ilon ja onnen maailmoissta äkkijyrkästi valtavaan ahdistuneisuuteen. Johtunee muutoksista. Meinasin muuten kirjoittaa, että "en ole hyvä muutoksissa", mutta korjaankin "reagoin muutoksiin vahvasti".

Mutta se, miksi olen nyt pohtinut pakko-ajatusten jättämistä omaan arvoonsa, sisältää yllättäen matemaattisia elementtejä (en ole kovin matemaattinen). Yhdestäkään pakko-ajatuksestani ei ole koskaan seurannut mitään pahaa, niitä asioita, joita olen pelännyt. Niimpä olen viime aikoina pohtinyt jopa kylmän laskelmoivasti, onko kärsimys sen arvoista vai tulisiko minun vain hypätä ja ottaa riski siitä, että pelkoni toteutuvat? Todennäköisyydet ainakin ovat puolellani.

Järjellisesti ajateltunahan tämä kaikki kuulostaa omituiselle. Minulla kun on outo ajatus päässäni, että pakkoajatuksia ajattelemalla, ne ikään kuin tulevat huomioiduiksi, ja täten mitään pahaa ei tapahdu. Jos jätän ajattelematta niitä, tavallaan hyväksyn riskin, jota ne tarjoavat. Minulla se aina on riski, että aiheuttaisin jollekin toiselle jotain pahaa, jopa kuoleman.Ymmärrän, että kuulostaa edelleen melko järjettömälle. Mitään järjellistähän ei pakko-oireinen häiriö sisällä. Pakko-ajatusten aiheuttama tuska on kuitenkin niin suuri, että sen kokijalle pelot ovat täysin todellisia.

Olen nyt jonkun aikaa opetellut erottamaan ahdistuksen tunnetta pakko-ajatuksesta, sillä uskon, että kehossa oleva ahdistus laukaisee pakko-ajatuksen. Ensin on siis ahdistus, sitten pakko-ajatus. Pakko-ajatuksella ei tosiasiallisesti olekaan mitään tekemistä ahdistuksen kanssa, se on vain mielen tapa löytää jokin syy ahdistukselle.

Tämän vuoksi olen ajatellut, että näiden kahden erottaminen toisistaan on erittäin tärkeää. On ahdistus ja on pakko-ajatus. Seuraava askel onkin se, että kun ahdistus viriää, sen tuntee ja hyväksyy, mutta ei hyväksy sen tuomaa pakko-ajatusta. Vaan hylkää sen asiaankuulumattomana. Tämäpä ei kuitenkaan ole lainkaan helppoa, se vaatisi valtavan riskin ottoa, hyppäämistä!

Olen reunalla, mutta en vielä valmis. Jatkan harjoituksia asian tiimoilta.

Share

Ladataan...
Päästä irti

(Kuvan tuomikirkosta ottanut Laura Kilpeläinen)

Muutin Helsingistä Turkuun virallisesti huhtikuun alusta, mutta olen viettänyt täällä paljon aikaa jo ennen vuoden vaihdetta. Avopuolisoni Laura on asunut Turussa jo vuosia, ja päätimme, että olisi kiva kokeilla yhteiseloa Turussa. Itse olen alunperin kotoisin Espoosta, ja asustellut niin Espoossa kuin Helsingissäkin vuosien varrella. Olen kuitenkin jo pitkään kiinnostunut Turussa asumisesta, joten ei tuottanut vaikeuksia päättää, minne kotia alettaisiin rakentaa. Ainahan pääsisi pois, jos en viihtyisi! Laura olisi valmis asumaan Helsingissäkin.

Elämää on nyt järjestelty vähitellen Turkuun päin, ja hermojakin on kiristellyt "välivaiheessa" eläminen. Teimme kuitenkin rohkean valinnan ottaa yhteinen asunto jo joulukuussa ennen kuin olin saanut töitä Turusta, sillä minulla oli hyvä tilanne tehdä töitä paljon etänä. Helsingin asunto oli kuitenkin käytössäni vielä maaliskuun loppuun. Tarkoituksena oli sitten ostaa auto ja reissata edes takaisin Turku-Helsinki-väliä silloin kuin minun oli oltava Helsingissä. Kävi kuitenkin monella tavalla hyvin! Saimme auton käyttöömme ja sainkin heti töitä Turusta. En täten ehtinyt reissata ja yöpyä vanhemmillani kuin muutaman päivän kolmen viikon aikana. Käytännön asiat siis hoituivat hitaasti ja hermojaraastavasti, mutta lopulta paremin kuin hyvin!

En ole koskaan asunut missään muualla kuin pääkaupunkiseudulla, joten yllätyin, kuinka raskaalta ja haikealta tuntuikin lähteä sieltä. Olin ollut niin innoissani muutosta, etten osannut varautua pelkoihin. Huoli oli kova, "etten enää koskaan näe ystäviäni ja perhettäni". Dramaattinen ja mustavalkoinen kun osaan joskus olla. Ystävät ja perhe ovat ottaneet muuton erittäin hyvin. Huoli ystävien ja perheen näkemättömyydestä onkin täysin turha. Voin hurauttaa autolla tai bussilla Helsinkiin muutamassa tunnissa. Tietysti asioita täytyy järjestellä enemmän kuin ennen. Moni ystäväni on myös jo innoissaan tulossa kylään. Kesäisin on myös helppo hurauttaa mökille, joka on nyt lähellä. Siellähän sitä perhettäkin aina pyörii!

Aluksi tuntui oudolta kirjoittaa kotipaikaksi Turku. Tällä viikolla olen kuitenkin alkanut kotiutua Turkuun. Huomasin muuttaneeni päässäni "kodiksi" Turun. Uskon viihtyväni Turussa, sillä Turku on Helsinkiä pienempi ja rauhallisempi. Kaupunki on kaunis, joki ihana ja koirien kanssa on hyvät maastot lähellä. Uskon, että rauhallisuus tekee hyvää myös mielelleni, joka on välillä niin täynnä hyöriviä ja pyöriviä ajatuksia, että todella tarvitsee rauhaa. On myös ihanaa, että julkisen liikenteen käyttö vähenee, sillä lähes kaikkialle pääsee kävellen tai pyörällä. Säästyy ihanasti aikaa päivässä. Katsotaan miten käy tulevaisuudessa, jäämmekö Turkuun. Uskon kuitenkin, että muutos tekee minulle hyvää, enhän ole koskaan ollut edes vaihdossa!

Kerro parhaat Turku-vinkkisi, otan niitä mielelläni vastaan!

Share

Ladataan...
Päästä irti

Minulla ja avopuolisollani Lauralla on traditiona ottaa joka aamu päivän kortti. Kortteja löytyy erilaisia. Löytyy enkelikortteja ja lohikäärme-kortteja. Viimeisin villityksemme on Intuitio-kortit (Viisas Elämä - Katja Frange ja Sanni Nevalainen). Intuitio-kortit ovat kauniita ja värikkäitä, niillä päivä lähtee hyvin käyntiin kahvikupposen äärellä. Itse uskon jonkinlaiseen universumin ohjaukseen, mutta vaikka et uskoisikaan, niin korttien nostelu voi silti olla hauskaa. Monesti myös koiramme nostelevat kortteja!!

Toisinaan teemme Lauran kanssa kolmen kortin pöytiä, teemana esimerkiksi menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus. Samalla voi pohtia elettyä elämää, nykyisyyden hetkeä ja kirkastaa toiveita tulevalle. Myös elämäntilanteissa, joissa tuntuu tarvitsevan neuvoa tai näkökulmaa, voi kortin nostaa.

Tämän päivän kortiksi sain kuvassa olevan "Luottamuksen lahja"-kortin, joka iski minuun kyllä, sillä olen viime aikoina epäillyt itseäni enkä luottanut omaan sisäiseen ääneen. Korttien nostelu tuo päivälle teeman ja mihin ikinä uskotkaan, päivän korttia voi käyttää oman olon kuulosteluun. Kuinka voin nyt? Mitä tunteita kortin sanoma aiheuttaa? Voisiko kortin neuvoja kuunnella?

Nosteletko sinä kortteja? Mitkä ovat lempikorttejasi?

 

Share

Pages