Askartelua lapsen kanssa: Hassut petteripunakuonot

Pahinta Nannaa

Eilen vilautin kuvan päivän aikaansaannoksestamme ja tänään jatketaan samasta aiheesta. Tykkään itse askarrella ja poitsu osallistuisi mielellään moniin juttuihin. Ammatinvalintaa saan kiittää, että keksin melko helpostikin askarteluja, joihin poitsu voi osallistua omien taitojensa mukaan (auta armias, jos yritän poitsun kanssa väkertää jotain, johon taidot ei riitä; koskaan ei tiedä, kummalla menee ensin hermot). Ongelmaksi vaan muodostuu, että en jaksaisi (suom. minua ei kiinnosta) säilytellä miljoonaa askartelua, kun niitä tulee päiväkodiltakin. Niinpä yhteiset askartelumme rajoittuvat yleensä lahjoihin tai kortteihin. Viimeksi teimme yhdessä isänpäiväkortteja, tällä kertaa on vuorossa joulukortit. Viime vuonnakin poika oli jo mukana hommassa ja silloin taisimme pysyä äiti leikkaa ja lapsi liimaa-linjalla. Tänä vuonna lapsi saikin osallistua jo enemmän, 2½-vuotias kun osaa ja jaksaa huiman paljon enemmän kuin vuotta nuorempi.

Korttien teemana on hauskuus ja loistavanenäinen ystävämme, Petteri Punakuono. Aikaa näihin kortteihin ei mene kauan (tai no riippuu korttien määrästä), ja meillä oli ainakin ihan superkivaa! Teimme yhteensä 15 korttia. Kahteen eri askartelurupeamaan (kuivatus välissä) kului yhteensä aikaa n. yksi tunti. Ei siis paha.

 

Tarvitset:

korttipohjia tai kartonkia (väri vapaa, me käytimme punaisia ja valkoisia)

mustaa, punaista ja valkoista sormi-/valmisväriä

siveltimen

Maalaa kämmen ja sormet etusormesta pikkurilliin (ei peukaloa!) mustaksi. Paina kämmen korttipohjaan niin, että sormet ovat yhdessä ja katso, että tilaa jää sarville. Anna kuivua. Kortin kuivuttua paina etusormella valkoiset silmät ja punainen nenä (katso, että kämmenkuva on sormet alaspäin, eli nenä sormien päälle). Kun silmät ovat hiukan kuivuneet, maalaa siveltimellä keskellä mustat täplät. Maalaa porolle sarvet ja tadaa! Hassunhauska porokortti on valmis postitettavaksi! :D

-------------------------------------------------------------------------------------------------

Minusta on ihanaa, kun saamme lähettää läheisillemme joulukortit, jotka olemme itse ajatuksella tehneet. Vaikka jollekin tapa saattaa tuntua vieraalta, niin minulle se on iso osa joulunodotusta. Teimme lapsenakin kortteja isot kasat, mutta jossain vaiheessa perinne hiipui ja tyydyimme valmiskortteihin (lue: äiti ei viitsinyt patistaa riiviömukuloitaan hommiin). Kun muutin omilleni, elvytin perinteen. Ihan samassa mittakaavassa kuin äitini en hommaa tee, meiltä lähtee kortit vain lähisukulaisille ja muutamalle läheiselle ystävälle. Olen myös yleensä, kuten tälläkin kertaa, hyvissä ajoin asian suhteen, jotta ei jää viime tippaan. Yhtenä vuonna nimittäin tein ja kirjoitin joulukortit valmiiksi edellisenä yönä ennen viimeistä halvemman merkin päivää. Never again.

Onko sinulla tapana lähettää joulukortteja? Entä oliko lapsuudessasi? Teetkö kortit itse vai suositko valmiskortteja?

Share

Kommentoi