Ihmisen poika

Pahinta Nannaa

Jo poika kiskoo pojan unta vuoteessaan

ennen kuin loppuun iltasadun saan

Mä istun hetken ja mietin maailmaa

Ihmisen poikaa se odottaa

Voi kuinka kaunis poika onkaan tosiaan

Ei muuhun pysty hän kuin uutta oppimaan

Hän siinä kylkeänsä kääntää, miehekkäästi ääntää

Hän matkaa taittaa linnunradallaan ja nukkuu vaan

-------------------------------------------------------------------------------------------------

Missä vaiheessa ja kenen luvalla lapsestani tuli niin iso,

ettei hän enää tarvitse apua lenkkareiden jalkaan laittamiseen?

että hän haluaa kävellä itse koko matkan puistoon ja takaisin?

että hän nimeää matkalla lähes jokaisen automerkin?

että hän kiipeää ihan itse isompaankin liukumäkeen ja kieltää äitiä auttamasta?

että hän tekee hiekkakakkunsakin alusta loppuun itse ja onnistuu siinä loistavasti?

että hän touhuaa itsekseen, eikä vaadi äitiä jokaiseen tilanteeseen mukaan?

että hän tietää tasan tarkkaan, missä suunnassa koti on ja lähtee sinne juoksujalkaa äitiä odottamatta?

Sitä odottaa malttamattomana, että lapsi oppii kävelemään ja puhumaan. Että ruokapöydässä ei tarvitse enää syöttää ja että ne vaatteet menee päälle itsekseen. Että lapsi oppii käymään potalla ja riisumaan housunsakin itse. Sitten sitä yksi kaunis päivä tajuaa, että hups, opittu on ja äiti jäi johonkin matkan varrelle. Toisinaan olisi ihanaa, että voisi pysäyttää ajan hetkeksi ja olla vaan tässä vähän pitempään. Onneksi taitoja on vielä opittavana ja pitkä matka edessä. Onneksi kouluun on vielä monta vuotta ja rippikoulua ei tarvitse vielä edes ajatella. Kunpa vain osaisin matkan varrella juurruttaa pieneen päähän viisautta ja hyviä tapoja. Kunpa.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------

Voi kunpa matkas onneksi koituis

Vihaa, katkeruutta et tuntis joutavaa

Voi kun oisit viisaampi kuin isäs milloinkaan

Kunpa oppisit ajattelemaan

-Yö: Ihmisen Poika-

Share

Kommentoi