Joulutunnelmia

Pahinta Nannaa

 

Jouluaatonaaton iltana mun joulufiilikset eivät olleet kovin korkealla. Koti oli siivottu ja koristeltu, herkulliset jouluruuat odottivat kaapissa ja maahankin oli saatu hiukan lunta. Meidän taloudessa kävi kuitenkin se klassinen: odotukset olivat kovin korkealla ja aatonaaton iltana väsymys vei vallan. Iltamyöhällä menin nukkumaan silmät itkusta turpeina ja olin varma, että koko joulu on aivan pilalla.

Mutta ei se ollut. Aattoaamuna olo oli vielä kurja, mutta päivän mittaan joulufiilis pääsi nousemaan. Kuullessani Lumiukon ensisävelet tunnelma oli jo lämmin ja rauhaisa sisintä myöten.

Mies oli töissä aattoillan ja joulupäivänäkin vielä pitkälle iltapäivään. Onnekseni mun vanhemmat tulivat meille viettämään joulua. Joukkoon saatiin myös pari muutakin sukulaista, joista toinen toimi erinomaisena joulupukkina. Lapsi oli pukista kovin onnellinen ja ilmoitti tälle heti kärkeen, että on ollut pukkia kova ikävä. Melkein oli silmät taas kyynelissä, kun toinen lauloi kirkkaalla äänellä Tuiki, tuiki tähtöstä...

Joulupäivän aamu valkeni kirkkaana. Etenkin siksi, että poitsu päätti vedellä sikeitä lähes puoli kymmeneen! Meillä oli mennyt mun vanhempien kanssa ilta hiukan pitkäksi, joten oli aika kiva ylläri, että saatiin sitten nukkua aamulla pidempään. Siinä aika pian heräämisen jälkeen ihailinkin sitten jouluaamun auringonnousua.

Lounasaikaan taloon tuli taas vieraita ja lounaan jälkeen lähdimme viemään jouluterveisiä papalleni. Illansuussa suuntasimme vielä anopilleni, jossa oli taas pöytä katettuna koreasti. Mieskin ehätti jo töistä kotiin ja pääsi vihdoin joulupöytään. Illalla katoimme olkkariin herkkupöydän juustoineen ja hedelmineen. Glögi höyrysi mukissa ja oli rento olo. Menimme jälleen nukkumaan aivan liian myöhään, mutta eipä herätyskään ollut liian aikainen.

Eilen aamupäivällä mun vanhemmat jatkoivat matkaansa ja me jäätiin vihdoin oman perheen kesken. Niin ihanaa kuin olikin, että tulivat, niin omaa rauhaa alkoi jo kaipaamaan. Iltapäivällä mies meni nukkumaan ennen yövuoroa ja me lähdettiin poitsun kanssa pulkkamäkeen. Ilma oli eilen aivan mahtava! Hankimme ihanan punaiset posket ja sulatimme varmasti ainakin muutaman suklaakonvehdin juostessamme mäkeä edes takaisin. Illalla olin aivan poikki, vaikka poitsulla oli kyllä vielä virtaa leikkiä uusilla pikku-Legoillaan. Mutta ah onnea, kun poitsu viimein nukahti, ja sain itse käpertyä viltin alle hörppimään glögiä ja syömään vähän lisää suklaata. Kissat hurisivat vieressä, ja talo oli niin ihanan hiljainen.

Loppufiilis siis koko joulusta on aika lailla plussan puolella. Lapsi sai ihania lahjoja, vaikkakin vähän liikaa. Lumipeite ei olisi voinut tulla parempaan aikaan, ihmeteltiin kyllä aaton lumipyryä moneen kertaan, kun alun perin sitä lunta piti tulla vain vähän aamupäivällä. Mutta hyvä näin, talvi-ihminen tykkää! Oli ihanaa olla omassa kodissa joulu, eikä juosta ympäri maita ja mantuja kiireen tuntu kantapäissä. Jos vaan tuuri käy ja mies on ensi joulun vapailla, niin saatan ujosti ehdottaa, että olisimmekin aaton ihan vaan oman perheen kesken.

Kohta pian taidamme lähteä pojan kanssa hiukan tsekkailemaan, onko kaupunki vielä pystyssä lomien jäljiltä. Ja ehkä vahingossa käydä vähän alennusmyynneillä. Hups. Illalla saatan käydä hiukan omilla teilläni ja jättää perheen miehet keskenään. Oma aika tulee kyllä tarpeeseen pyhien jälkeen ja lapsi on varmaan vaan iloinen, kun saa vaihteeksi hengailla isinkin kanssa. Äsken menin nimittäin poitsun huoneeseen aikomuksenani mennä leikkimään tyypin kanssa, niin tämäpä ilmoitti haluavansa leikkiä yksin. Ilmeisesti poitsukin sai jo tarpeekseen äitin naamasta. :D

Share

Kommentit

Torey
Näissä neliöissä

Tämä oli nyt... Apua, kolmas? joulu jonka vietämme porukalla meidän kotonamme. Vain joulupäivänä käymme mieheni sukulaisten kanssa jonkun luona kahvilla. 

On ihanaa kun ei tarvitse ravata anoppilaa ja kaikkia omia sukulaisia läpi, vaan tätini ja serkkuni näimme aatonaattona ja loput sitten tulikin meille aattona. :)

Ja vaikka niin aina odotan sitä, että ihmiset tulevat meille ja tupa on täynnä, niin ma-pe vieraita on riittävästi ja eilen illalla nautin siitä kun saimme olla ihan oman perheen kesken. :D

Nannannaa
Pahinta Nannaa

Me ollaan oltu kerta aikaisemmin koko aatto meillä, mutta silloin meitä oli joulua viettämässä kaiken kaikkiaan 11 aikuista ja 2 lasta, joten rauha oli kaukana. :D Sitten parina viime vuonna ollaan oltu aattona anoppilassa, mutta tultu illaksi kotiin; muuten hyvä ratkaisu, mutta tunnen itseni anoppilassa usein ulkopuoliseksi, kun omat joulutavat on hiukan erilaiset. Omilla vanhemmillani oltiin aattoa viettämässä varmaan 4 vuotta sitten, kun olin raskaana. Ehkä. Ei voi muistaa. :D

Ensi vuonna haluaisin olla koko aaton oman perheen kesken, ilman vieraita. Saisi tehdä asiat jut niin kuin me tykätään. Miehen työhän sen sitten loppupeleissä sanelee, jos on yhtä paska tuuri kuin tänä vuonna, niin täytyy kai sitten järkät taas jotain muuta, kun ei me ihan kaksinkaan viittittäis poitsun kanssa olla.

Parasta näissä vaihtelevissa jouluissa on se, ettei pääse syntymään perinteitä, joita olisi sitten vaikea rikkoa. :D

jermia
Itärajapakolainen

Itelläkin oli kyllä jotenkin joulufiilis hukassa. :/ 

Nannannaa
Pahinta Nannaa

Höh. :( Jospa uusi vuosi menisi paremmilla fiiliksillä? :)

Maria Hakkala
The Variety Show

Uuu, makee telkkari! :)

Mulla on ihan perinteenä jouluaaton itkut, jotka purkaa joulustressin, ja tänä vuonna aiheena tais olla kiukuttelu avokille aikataulujen muuttumisesta. :D

Nannannaa
Pahinta Nannaa

Pieni kiukuttelu kyyneleineen on joskus paikallaan. :D

Eikös vaan ookin hieno telkka! En oo sitäkään ehtinyt sen kummemmin tässä esittelemään, kun tutustuminen on kesken, mutta on se aika mahtavaa, kun pääsee Netflixiinkin ilman Pleikkaria. :) Ja kuva on aika bueno!

Kommentoi