Juhannusaattona

Pahinta Nannaa

 

Taas yksi ihana, omanlaisensa, muistorikas juhannus takana. Ilman festareita, ilman alkoholia, ilman väsynyttä meininkiä. Sen sijaan hiusten sitomista leteille ja uuden mekon testailua, mahtavaa menoa lasten juhannustapahtumassa, hyvää ruokaa ja taivaallista kakkua, hyvää seuraa, kesämusiikkia terassilla illan viiletessä, lapsen aivoitusten ihmettelyä, naurua, ilon kuplintaa, lisää taivaallista kakkua, hartiahierontaa ja yhteistä aikaa sohvalla. Ja viimeisimpänä, kesäyön ihailua terassilla aamukolmelta, kun muut jo nukkuivat. Kaikki oli niin hiljaista, niin maagista. Sumu nousi metsikön takaa ja valtasi hiljalleen koko pihan. Kamera oli sisällä, mutta en malttanut hakea sitä. Se oli mun oma hetki ja se säilyy mun muistoissa ikuisesti.

Nyt taivas on taas selkeä päivän sateen jälkeen. Vaikka kesää on vielä jäljellä, niin pian päivä lyhenee ja elokuun hämärät illat lähestyvät. Ja vaikka niitä kovin rakastankin, niin juuri nyt yötön yö viehättää ja ilostuttaa. Huomenna voi väsyttää, mutta ehkä mä tänä yönäkin joudun hiukan valvomaan.

Ihanaa juhannuksenjatkoa kaikille!

Ps. Vikalle kuvalle löytyy selitys täältä. Kaikki ei vaan osaa.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.