Jumpatijumppaan... Or not.

Pahinta Nannaa

N. viikko sitten päätin aloittaa jumpat. Ihan sama, kävisinkö kerran vai viisi viikossa, kunhan kävisin. Jes. Hieno suunnitelmani oli kirjoittaa jumpat ylös jääkaapin oveen, koska siinä tapauksessa en voisi unohtaa niitä mitenkään. Jes, tosi hyvä juttu. Kirjoitin ja siinä ne seisoo, muistuttamassa mua joka päivä. Nyt mä en varmasti unohda!

Eilen illalla pääni sisällä vellonneita ajatuksia:

Ai himputti, noi jumpat. Viime viikolla en oikeesti päässyt, mutta nyt mua ei kyllä mikään estä. Hitto. Tänään en pääse, mutta huomenna meen. Ja torstainakin, jos en kärsi edellispäivästä liikaa. Jes! Hyvä juttu! Ja sit taas sunnuntaina heti, kun tuun reissusta! Vuhuu!

Tänään töissä puhuimme sairastuneesta työkaverista:

"Joo, mullahan on kans kurkku vähän kipee, hekoheko, ehkä mäkin oon huomenna poissa." Tässä kohtaa työkaveri katsoi sen näköisenä, että tinttaa kohta kuonoon. "No ei se mun kurkku oikeesti niin kipeä ole!" Noin tuntia myöhemmin totesin nukkarin pimeällä sohvalla, että kyllä muuten on. Mutta minähän menen sinne jumppaan tänään ja mikään ei mua estä. Tekosyyt ja pikku kurkkukivut hiiteen!

Myöhemmin kotona:

N-mies: Mitäs se kello on?

Minä: Vähän yli kuus. Ei hitsi, kylläpäs se tosiaan onkin paljon.

N. viisi minuuttia myöhemmin:

Minä: Hitto, että väsyttää ja ihan ois flunssanen olo, mutta pitää kyllä sinne jumppaan lähteä. Ei tästä muuten tuu mitään.

N-mies: Nii monesta moneen se jumppa onkaan?

Minä: Kuuesta seittemään.

N-mies: Niin siis mitä se kello oli?!

Minä: ...voi v****.

---------------------------------------------------------------------------------------------------

Huomiseksi pistän muistutuksen. Eihän tästä muuten tuu mitään.

Kommentit

Aloittaminen on aina se vaikein. Mietin vain olisiko joku toinen liikuntamuoto sopivampi, joka ei tuntuisi noin suorittamiselta? Jokin, mihin odottaisin pääsyä innolla etkä sen sijaan voivottelisi, että pitää mennä. Liikunnan pitäisi olla kuitenkin sellaista mistä nauttii, jotka sitä jaksaa harrastaa.

Itse odotan innolla, että pääsen sisäliikuntalajeihin käsiksi. Tarkoitus olisi saaha ostettua tarpeet sekä tämän mahdollistama kortti ensikuussa jolloin ehkä olisi varaa :) Siihen asti koetan pysyä lenkkipoluilla, olen vakavissani pohtinut siirtää lenkkejäni aamutuimaan pitääkseni tämän tavan. Olen siis aamuvirkku ja iltapäivisin tuntuu usein, ettei vain jaksaisi. Tuntia aiemmin jos herää kuin normaalisti niin riittäisi, ei liene mahdottomuuskaan.

Nannannaa
Pahinta Nannaa

Heh, mä siis ihan tosissaan tykkään jumpista, se on ollut tähän mennessä ainoa liikuntamuoto, jota jaksan harrastaa säännöllisesti, kun taas moneen muuhun lopahtaa into parin viikon jälkeen. Nyt vaan on tullut niin paljon muuttujia. Niitähän voi oikeesti sanoa tekosyiksi, mutta mä ite tiedän totuuden. Jos olis kyse vaikkapa lenkkeilystä, niin mähän oisin varmaan jo luovuttanut, mutta jumppaan aion edelleen mennä, vastoinkäymisistä huolimatta. :)

Huh, mä taas oon niin iltavirkku, että mua ei saisi kirveelläkään liikkumaan aamulla. Jos aion mennä pyörällä töihin, niin sitäkin varten täytyy herätä ajoissa, jotta saan itseni oikeaan moodiin. Mua vieläkin naurattaa, kun joskus opiskelijana kovasti yritin aloittaa aamulenkkeilyn. Kaks kertaa jaksoin ja sit olin vaan, et kiitti, mulle riitti. Mieluummin liikun sitten illansuussa. :)

Aa! Sain itse tekstistä sen kuvan, ettet oikein haluaisi edes lähteä, mutta hienoa että olet löytänyt itsellesi sopivan liikuntamuodon! Muuttujia tulee aina vastaan tässä elämässä, mutta toivottavasti muuttujat jäisivät pian pois ja pääsisit takaisin harrastelemaan :) Itsekin olen saanut näitä muuttujia vastaan ihan liikaa, mutta jos itsekin saisin viimein pysyttyä liikunnan parissa!

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.