Lenkkeilyvihaajan tunnustukset

Pahinta Nannaa

Olen jo useampaan kertaan tainnut mainita, etten oikein diggaile lenkkeilystä. Itse asiassa juokseminen on mielestäni ihan syvältä ja käveleminen tulee hyvänä kakkosena. Mä kyllä kävelen mielelläni, jos sille on joku syy, vaikkapa kaverin luo meno. Mutta kävely kävelyn vuoksi ei oikein maistu. Toisinaan on ollut kausia, että olen innostunut lenkkeilystä, mutta aika usein into lopahtaa parin viikon jälkeen.

Viime syksynä poikani aloitti liikuntakerhon, jonne meillä vanhemmilla ei ollut asiaa. Niinpä mä jouduin väkisin lenkille, siihen aikaan sunnuntaina kun ei oikein edes mitkään kaupat ole auki ja ei viitsisi autollakaan huristella edes takaisin. Alun kankeuden jälkeen huomasin lähteväni lenkille paljon paremmilla mielin kuin aiemmin. Aloin jopa odottaa sunnuntaita, ja jos mies veikin vuorostaan poitsua kerhoon, niin melkein oli pakko lähteä muuten vaan lenkille. Ja mitä enemmän kelit kylmenivät, sitä mieluummin lähdin. Spotify soi ja kännykän kamera lauloi, kun uskaltauduin pururadoilta metsäpoluille. Toisinaan otin samoiluille poitsunkin mukaan ja yhdessä ihailimme lumen peittämää luontoa. Ja aina vaan sanoin kaikille, että mä vihaan lenkkeilyä.

Joskus helmikuun alussa kävi sitten niin, että töistä tullessani aurinko laski juuri metsän taakse ja värjäsi taivaan oranssin ja keltaisen sävyihin. Koska mulla ei ollut mitään kiirettä, huomasin jälleen painelevani kohti metsää kamera olalla keikkuen. Metsästin auringonlaskua ja kun seisoin pellolla tallentamassa sitä, se iski pakkasen kovettamalla rukkasella kasvoihin; mähän piru vie tykkään tästä. Olin ihan huomaamattani löytänyt sen, mitä olin lenkkeilyssä aina kaivannut. Syyn lähteä ulos. Se syy on minulle luonto ja valokuvaaminen. Viis siitä, vaikka en olekaan loistokuvaaja, mutta olen vihdoin löytänyt jotain, jonka vuoksi saan itseni liikkeelle sen sijaan, että nököttäisin kaikki illat sohvan nurkassa.

Toinen olennainen asia, jonka olen huomannut saavan minut liikkeelle, on vaihtelu. Mulla on Sports Tracker käytössä lisämotivaattorina, ja kun katselen sen piirtämiä lenkkeilyreittejäni, niin niistä ei löydy kahta samanlaista. Yhden ja saman lenkin kiertäminen puuduttaa, vaikka välillä vaihtaisin kiertosuuntaa. Siksi mä varmaan olenkin aina kyllästynyt lenkkeilyyn niin nopeasti. Nyt olen alkanut tutkimaan ulkoilureittien karttoja ja suunnittelen jo etukäteen, mihin suuntaan lähden tällä kertaa. Eilenkin löysin itseni ihan uudesta paikasta. Ainoa, mikä tällä hetkellä ärsyttää, on kävelyreittien suppeus. Joko sahaat sitä yhtä ainoaa (no okei, ehkä kahta) lenkkiä tai sitten pelkäät ohi viilettävien hiihtäjien sauvoja. Jossain määrin antihiihtäjää ärsyttää, että talvella suurin osa reiteistä on kävelijöiltä kielletty. Että menkää luuserit sinne pakokaasujen ja kuran sekaan kävelyteille, täältä tulee kunnon pro-talviurheilijat! Oikeasti olisi kivaa päästä kävellenkin luonnon keskelle. Mä tosin olen sen verran uhmakas, että talsin härskisti latujenkin reunassa. Anteeksi.

Ja hei, kohtahan kevät sulattaa ladut jäljettömiin! Lenkkipolut on taas kävelijöidenkin saatavilla ja linnut laulaa. Niin, ja allergiakausi odottaa. Joten ei huolta, mun epäilyttävä lenkkeilyinnostus kaatuu viimeistään ensimmäisten hengenahdistusten myötä. Mutta siihen asti aion ottaa ilon irti liikunnasta. Ja räpsiä ehkä muutaman kuvan siinä sivussa. :)

Share

Kommentit

Torey
Näissä neliöissä

Joten ei huolta, mun epäilyttävä lenkkeilyinnostus kaatuu viimeistään ensimmäisten hengenahdistusten myötä.

 

:DD

Itse kävelin älyttömästi Turussa asuessamme ja tytön synnyttyä. Vuoden päivittäisen tallustelun jälkeen alkoi kyllä kyllästyttää kaikki reitit, vaihteluistaan huolimatta.

Noh, nyt täällä maalla asuessa ei kiinnosta lähteä pätkän vertaa lenkille, koska jos et lähde metsään kallioita kiipeämään, on lenkkireitit ihan paskoja. :D Kävelyteitä pitkin voi tehdä pienen tai ison lenkin... Ja sitten voi muuten kävellä tien sivua ensin toiseen suuntaan ja jossain välissä sitten kääntyä palatakseen toista sivua takaisin. MÄÄ EN KESTÄ! :D

Asta M.

Lenkkeily on välillä parasta ja välillä pakkopullaa, mutta kiitos koiran on sinne lenkille pakko vaan mennä satoi tai paistoi. 

Ainut vaan että meillä kanssa vaihtoehtona kallioiset metsät tai pelkkä kapea maantie, ilman sitä pyörätietä. Mutta tämä on näitä haja-asutus alueen huonoja puolia. Kuinka kaipaankaan välillä takaisin kaupunkiin ja kävelemään kivoille asuinalueille katselemaan kivoja taloja ja ihania pihoja, kun nyt maisemat on joko peltoa tai metsää. Jes!

Mutta lenkkeilyä en jätä!

Nannannaa
Pahinta Nannaa

Heh, ja mä taas oon liekeissä, kun pääsen käppäämään sinne, missä on pelkkää metsää ja peltoa. :D Kaipa sitä ihmismieli kaipaa automaattisesti jotain  muuta kuin se oma normaali, eli kun me asutaan torpissamme täällä kuin sillit suolassa ja nään ihan vaan ikkunasta vilkaisemalla tarpeeksi toisten puutarhoja, niin kaipaan sitten luonnon keskelle lenkeilläni. Onneksi on pururadat. <3

Nannannaa
Pahinta Nannaa

:D Ei saa nauraa vakavalle asialle! (No jos kuitenki vähän?)

Yää, maantien varressa kävely on ehkä kaikista ahistavinta. :P Ensinnäkin kura lentää ja toisekseen mulla on aina semmonen hullu vainoharha, että kun tulee autoja, niin ihan varmasti joku ajaa päälle. Niinpä mä yritän vältellä niitä viimeseen asti.

Meidän vierestä lähtee ulkoilureitit melkeinpä joka suuntaan puolelle kaupunkia ilman, että tarvis periaatteessa olleskaan mennä jalkakäytävillä tai maanteiden varsissa. Niinpä vaihtoehtoja riittää aika pitkälle, joten jospa mä en ihan äkkiä kyllästyis. Enemmän oon huolissani siitä lähestyvästä allergiakaudesta. :D

Torey
Näissä neliöissä

:D

Kyllä mäkin aion sit taas kevään tultua ja vauvan synnyttyä niin alkaa taas tepsuttamaan noita meiän vähäisiä reittejä. Onneksi meiän tyttö on innostunut potkupyöräilijä, niin päästään käymään pidempiäkin lenkkejä. :)

Nannannaa
Pahinta Nannaa

Ooo, mä niin odotan pyöräilykelejä! Pyöräilystä tykkään kyllä, ois vaan kiva saada maastopyörä, et vois lähtä tonne vaativimmillekin reiteille. Ja ihanaa, kun poitsu pyöräilee, niin pääsee sen kanssa ihan kunnolla lenkille. Tosin voi olla, et se ajaa jo niin kovaa, että menee juoksuks ja siitä en sit diggaa.. Noh, ehkä se oottaa mua. :'D

Kommentoi