Liikuntaa lapsen ehdoilla

Pahinta Nannaa

Olemme viettäneet A:n kanssa oikeaa aktiiviviikonloppua. Noh, kaikki on tietysti suhteellista; jollekin toiselle meidän tämän viikonlopun liikuntamäärät on varmasti ihan vakio. Mutta meille ei. Normaalisti viikonloppuisin kyllä käydään useamman kerran puistossa, jossa lapsi liikkuu, mutta riippuen kavereiden määrästä, äidin liikunta jää melko vähiin. Toisinaan innostutaan samoilemaan metsässä tai käymään muuten kävelyllä, mutta sekin on yleensä äidille lähinnä leppoisaa hyötyliikuntaa. Koska mulla ei viikonloppuisin ole jumppiakaan, niin jotain liikettä olisi kiva kehittää. Koska olisi kivaa myös ihan vaan hengailla lapsen kanssa, niin liikunnan pitäisi sopia molemmille.

Perjantaina kävimme shoppailemassa kävelemässä kaupungilla. Kolusimme aika monta liikettä ja otimme pari kertaa vauhtia puistostakin, joten aika monta askelta sillä reissulla tuli plakkariin. Loppuilta kului kotosalla kotitöiden ja leikkien parissa. Lauantaina mies nukkui yövuoron jälkeisiä uniaan, joten katsoimme parhaaksi häipyä paremmille meluamismaille. Koska en oikein saanut ketään kavereita kiinni tai ne, jotka sain, olivat jo kehittäneet parempaa tekemistä kuin hengailla meidän kanssa, niin päätin yllättää poitsun Hoplop-reissulla. Vitsi, meillä oli hauskaa! Remusimme Hoplopissa melkein kolme tuntia, välissä pidettiin puolen tunnin välipalatauko. Muut vanhemmat jo katsoivat varmaan vinoon, kun kikatin hölmönä A:n ja muutaman muunkin lapsen kanssa, mutta ainakin mulla oli hauskaa. En oo koskaan jaksanut ymmärtää, että miten joku jaksaa istua siellä kahviossa tuntitolkulla katselemassa, kun mukulat vetää rallia. Mä ainakin haluan itse mukaan! Hoplop tuottaa tietysti pieniä haasteita (= mustelmia ja kipeitä käsiä) aikuiselle, mutta hauskuudesta olen valmis maksamaan sen hinnan.

Kaikki hauskuus loppuu aikanaan ja mekin jouduttiin lopulta luovuttamaan, kun poitsukin alkoi olla jo ihan piipussa. Kaupan kautta kotio, lepohetki sohvalla ja sitten lähdettiinkin mummolaan syömään. Itse olin aivan veto pois, mutta A serkkuineen jaksoi riehua edelleen. Illalla kotona oli melkoisen väsynyt pieni mies, joka nukkui superhyvät yöunetkin. Ja niin muuten nukkui äitikin.

Tänä aamuna otettiin hetki iisisti, mutta sitten olikin pojan liikuntakerhon vuoro. Mä lähdin vastahakoisesti taas lenkille (mun suunnattomasta lenkki-intoilusta oonkin kertonut jo aikaisemmin täällä), mutta matkalla kävin viemässä kaverille kassillisen pojan pieneksi jääneitä vaatteita. Kaveri oli oman poikansa kanssa just tekemässä lähtöä pihalle ja lopulta he päättivätkin lähteä mun kanssa lenkille. Täytyy sanoa, että eipä sitä edes huomannut lenkkeilevänsä, kun oli seuraa ja tunti hujahti ohi hetkessä. Kunpa olisikin aina mahdollisuus saada kaveri mukaan lenkille, niin ehkäpä munkin into vähän lisääntyisi.

Lenkin ja kerhon jälkeen tultiin syömään ja lepäilemään. Ennen kolmea pakattiin taas jumppavermeet mukaan ja lähdettiin perhesirkukseen (siitäkin juttelin aiemmin täällä). Tämä on kyllä ehkä paras löytö vähään aikaan! Perhesirkus on kertamaksullinen ja jokaiselle kerralle ilmoittaudutaan erikseen. Hinta on ehkä hitusen suolainen yhdeksi kerraksi, mutta olen valmis maksamaan sen yhteisestä hauskanpidosta. Ja kyllä, taas meillä oli tosi hauskaa! Perhesirkuksessa oppii myös kivoja temppuja kotonakin harjoiteltaviksi, joten tavallaan tunnin hyöty ulottuu myös arkeen. Tunnin jälkeen on aina ihan pakko jäädä saliin vähän pelleilemään ja heittämään kuperkeikkoja, kun kiireisimmät lähtevät pois tieltä. Hienkin saa pintaan, joten kyllä tässä taas on sellainen olo, että liikuntaa on harrastettu. Odotettavissa jälleen hyvät yöunet. :)

Nyt kun kirjoitin tämän kaiken ylös, niin eipä se tunnukaan kovin paljolta. Pienellä kekseliäisyydellä (ja tässä tapauksessa taloudellisella panostamisella) lapsen kanssa voi kuitenkin harrastaa melko monipuolistakin liikuntaa. Ihan joka viikonloppu mulla ei ole varaa maksaa Hoploppeja tai perhesirkuksia, mutta toisinaan molemmat käyvät ihan hyvin laatuajasta. Ja kun ei ole varaa, niin lähdetään taas metsäretkelle. Lapsi on luontainen liikkuja, me aikuiset voimme toimia joko jarruina tai kannustimina. Toivon ainakin, että itse en jarruta koskaan lapseni liikuntahaluja ja että osaisin antaa lapselleni sellaisen liikkumisen mallin, että se kestäisi aikuisuuteen.

Miten te muut liikutte leikki-ikäisen kanssa? Onko asuinpaikkakunnallanne järjestetty mahdollisuuksia perheen yhteiseen liikuntaan? Onko itsellesi touhuaminen lapsen ehdoilla kamalaa pakkopullaa vai hauskanpitoa, jossa saa itsekin heittäytyä vähän lapseksi?

Ps. Tiesitkö, että valtakunnallinen suositus leikki-ikäisen päivittäiseksi liikuntamääräksi on väh. 2 tuntia? Liikunnan tulisi olla myös monipuolista, eli kävelyn ja juoksun lisäksi lapsen tulisi saada kiivetä, ryömiä, kontata jne. Aikuisen mukanaololla on tärkeä merkitys lapsen haluun ja innostukseen osallistua liikuntaan.

Kommentit

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Mäkin tykkään osallistua lasten liikuntaleikkeihin - mikään ei ole niin tylsää kuin istuskella penkillä katselemassa, kun lapsi liikkuu. 

Yritän myös joka päivä muistaa pitää jonkinlaisen tanssituokion esikoisen kanssa - sillä saa kummasti virtaa päivään, kun hetken aikaa pyörii ympäri olkkaria musiikin tahdissa :)

Nannannaa
Pahinta Nannaa

Jee, tanssiminen on niin sulava osa meidänkin arkea, että unohdin ihan mainita. Eli täälläkin on tanssit pystyssä päivittäin. :D

Maria Hakkala

Psst! Käypäs katsomassa sähköpostiasi! :)

Nannannaa
Pahinta Nannaa

Kävin, näin ja vastasin, sekä kyyneleen vuodatin, snif... :( :D

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.