Masentava marraskuu

Pahinta Nannaa

Marraskuu.

Joka vuosi se iskee, tein mitä tahansa. Ei auta positiiviset ajatukset, ei vitamiinit. Ei muiden seura, ei yksinolo. Ruokavalio ja liikunta on kai kaiken aa ja oo, mutta aina ei vaan jaksa. Ulkona on synkkää ja mun päässä vielä synkempää.

Elämäntilanne potkii päähän, enkä tiedä mitä tehdä. Väsyttää ihan hirveästi. Surffailen ympäri nettiä, teen hakemuksia, soittelen puheluita. Harkitsen, punnitsen, pohdin. Mies ei kuuntele täysillä, kun yritän kertoa kaikesta ja otan sen itseeni. En puhu moneen päivään kuin välttämättömät, en halua riidellä. Annan ahdistukselle vallan, vaikka hymyilen töissä, kaupungilla, kaupan kassalla. Kavereiden seurassa yritän avata suuni, mutta en saa puhuttua loppuun tai alan vähätellä tuntemuksiani. Ei tässä mitään, se on vaan tää marraskuu. Kotonakaan en jaksa enää mököttää ja pikkuhiljaa meillä taas puhutaan, ehkä vähän nauretaan. Mutta varon puhumasta tietyistä asioista. Tuntuu, ettei mies ymmärrä, ettei kukaan ymmärrä. Olen koko ajan pahalla päällä, vaikka yritän esittää vahvaa. Inhoan itseäni, kun tiuskin tai näytän nyrpeää naamaa. Yritän hymyillä, yritän kuunnella, olla läsnä, vaikka haluaisin vain käpertyä peiton alle itkemään. Pakko olla vahva. Lapsen hymy valaisee päiviä ja hetkittäin tuntuu, että koko mielen mustuus on vaan illuusio. Pukeudun naamiaisasuun ja hassuttelen kavereiden kanssa. Laulan lapsen kanssa joululauluja ja leikin lentokonetta. Teemme yhdessä lumiukon ja heittelemme sitä lumipalloilla. Vedän punaisen mekon päälle, valitsen korut ja kierrän hiukset nutturalle. Vietän pikkujouluja kavereiden kanssa, ja me nauramme, paljon. Mutta sitten taas joku mitätön asia musertaa. Ja silloin ne isommatkin asiat ahdistaa enemmän.

Ahdistus. Se on se päällimmäinen tunne, joka seuraa mua tällä hetkellä joka päivä. Ei joka hetki, mutta joka päivä. En tiedä, voiko kaikkea laittaa marraskuun syyksi, ehkä ei. Tunsin pitkään olevani välitilassa, odotin, että jotain tapahtuisi. Mutta mitään ei tapahtunutkaan. Nyt olen umpikujassa, enkä näe oikeastaan mitään muuta vaihtoehtoa kuin kääntyä takaisin. Yksi tie kului loppuun, enkä löydä täältä enää mitään, mutta takaisin palaaminen pelottaa. Mitä jos valitsen uuden suunnan, mutta päädyn silti taas umpikujaan? Kunpa joku voisi tehdä valinnat mun puolesta.

Viime yönä sydän hakkasi rinnassa niin lujaa, että oksetti ja pelotti. Koska tämä oikein loppuu?

Share

Kommentit

Maria Hakkala
The Variety Show

Hei, kirjoita nuo kaikki ajatukset tänne auki! Sitä varten me muut olemme täällä. :)

eviela
NOT A Wonderland

Kannatan!

Nannannaa
Pahinta Nannaa

Kiitos ihanasta kommentista. <3 Ihan kaikkia ajatuksia en voi oikein tänne kirjoittaa, kun tilanne on vielä vähän auki, ettei sitten mene väärille silmille. Mutta tälleen yleisesti ahdistuksesta kertomalla se auttaa, kun saa ajatuksia vähän avattua.

jermia
Itärajapakolainen

Kuulostaa ihan minulta, Viime aikoina ollu vähä raskasta välillä :(

Nannannaa
Pahinta Nannaa

Tsemppiä siis sinnekin. <3 Voi kun tämän voisi laittaakin vaan ton marraskuun piikkiin, niin kohta se ois ohi, mutta eipä tää taida sillä lähteä. :/

jermia
Itärajapakolainen

Joo ei välttämättä ole siitä vain kiinni. Täytyisi osata löytää iloa arjen pienistä asioista. Bloggailla vaikka jotain kivoja juttuja :) Joku haaste aiheesta?

Nannannaa
Pahinta Nannaa

Arjen pienet ilot-haaste, hmmm... :)

kirsikkainen

Voi :(  Kannatan myös ekaa kommenttia! Hyvä että oot osannut tänne kirjoittaa ajatuksia.

Mä en osaa, kun en oikein edes uskalla itellenikään kunnolla myöntää ahdistusta. Pistän kaiken sen marraskuun piikkiin, vaikka takaraivossa jyskyttelee ajatus, että elämä ei voi ikuisesti järjestyä ihan itsekseen..

Nannannaa
Pahinta Nannaa

Mullekin tää on oikeestaan vasta ihan eka kerta, kun pystyn itselleni myöntämään koko ahdistuksen. Aina vaan syytän marraskuuta tms., mutta oikeesti tässä taitaa nyt olla taustalla ihan muut jutut. Ääh, kun pystyiskin tänne kaiken kirjoittamaan, mutta en mä oikein voi. :/ Mutta ihanaa, että te täällä silti myötäelätte.

Kannattaa oikeasti kokeilla kirjoittaa ajatuksiaan auki, vaikka ihan vaan itselleen. Siitä voi olla yllättävän paljon hyötyä. Itsekin tuntuu nyt jotenkin paljon hyväksyttävämmältä, että oikeasti tää ahdistus on ihan vakava asia ja mä saan tuntea näin ja jopa ihan avautuakin siitä...

kirsikkainen

Hyvä sekin, että pääsee edes vähän pintariipaisua purkamaan maailmalle. Ja kirjoittaa ne loput ajatukset tosiaan sitten vaikkapa vain ihan itselle.  Se on kyllä erittäin hyvä neuvo. Ja voisi myös auttaa löytämään ratkaisua! Ainakin paremmin kuin ahdistuksen kieltäminen ja esim. marraskuu -tekosyyn käyttäminen, kuten itse tällä hetkellä toimin...

Nannannaa
Pahinta Nannaa

Vitsin marraskuu on vaan ihan liian hyvä tekosyy! :D Ei kato tarvi tehä mitään asioiden eteen päin viemiseksi, huoh... :P Kun sais itteensä niskasta kii...

Kommentoi