Naurulihakset kuntoon!

Pahinta Nannaa

Lapseni oli leikkinyt liikuntakerhossa häntähippaa. Koska mieheni ei ihan heti ollut kartalla siinä, mitä se häntähippa oikein onkaan, niin munhan luonnollisesti piti demonstroida se. Näytti varmaan hyvältä, kun syöksähtelin ympäriinsä yrittäen peitellä kuvitteellista häntääni kuvitteellisilta kanssahippaajilta.

Eikä siinä mitään. Edellisellä kerralla lapsi oli leikkinyt vessanpönttöhippaa. The Lastenhoitaja tietenkin tiesi tämänkin hipan ja kyllä, demonstroin sen myös silloin miehelleni, tosin tuolla kerralla oli lapsi apuna. Sitä edellisellä kerralla oli leikitty banaanihippaa ja taas esittelimme leikin miehelleni yhdessä lapsen kanssa. Eihän se demonstroiminen välttämätöntä olisi, mutta helpottaahan se hirveästi asian perille menemistä. Ja kun on kyse niinkin tärkeästä asiasta kuin hippaleikki lapsemme liikuntakerhossa...

Jos mä saisin päättää, niin myös aikuisille ois liikuntaleikkikerho. Mähän oon ihan liekeissä aina, kun saan jonkun tekosyyn varjolla leikkiä lasten kanssa hippaa tai muita liikuntaleikkejä. Miettikää, kuinka hieno liikuntamuoto! Eihän sitä edes huomaa harrastavansa liikuntaa, kun painelee kikattaen karkuun hippaa tai kun yrittää naama pokerilla esittää vessanpönttöä. Mutta ei. Me aikuiset ollaan usein liian, noh, aikuisia. Me harrastetaan mieluummin tylsää liikuntaa, jossa ne tärkeimmät lihakset, eli nauru-sellaiset, eivät pääse juurikaan töihin. Eikä sillä, mustakin on kivaa käydä jumpassa ja joskus on kivaa pyöräillä, mutta harvemmin mua naurattaa (paitsi silloin, kun sekopää jumppaohjaaja kannustaa tekemään enää 30 toistoa, vaikka oot jo aikoja sitten lysähtänyt maahan, silloin mua aina naurattaa). Miksi liikunnan pitää aina olla niin vakavaa?! Eikö olisi paljon kivempaa, että voisi nauraa sen sijaan, että jokainen liikuntakerta on joku tuloksellinen suoritus?

Mä luulen, että monella vähän liikkuvalla tässä on just se kynnyskysymys. Liikunta on tylsää, vaikka sen ei tarvitsisi olla. Onneksi on niitäkin lajeja, joissa nutturan ei tarvitse olla niin kireällä. Koska oikeasti, kuinka moni pitää nauramista huonona asiana? Jos liikunnasta saa hyvän kunnon lisäksi hyvät naurut, niin eihän se vaan voi olla huono asia.

Onko sinulla jokin liikuntaharrastus, joka tuo hymyn huulille muutenkin kuin tuloksen vuoksi? Jaa vinkkisi meille, jotka eivät saa iloa lenkkipoluista tai kuntosaleista!

Kommentit

jermia
Itärajapakolainen

Itse kaipaan juurikin tuota tunnetta, ettei huomaa liikkuvansa. Eli ei tavoitteita, sykemittareita, tuloksia, vaan hauskanpitoa. Joku höntsäilypallolaji voisi olla ratkaisu omaan huvittelun puutteeseeni :)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.